Vierailulla

Olimme tänä iltana vierailulla seurakuntamme rippileirillä. Meidän murkku on siellä isosena, veimme hänelle tuliaisia ja olimme seuraamassa iltaohjelmaa. Meidän seurakunnassa on nyt paljon nuoria mukana, isosia oli peräti 17! Hauskoja sketsejä isoset olivat keksineet ja koskettavia nuorten veisuja laulettiin. Omasta rippileiristä tutut: Kirkossa ja Lapsuuden usko myös laulettiin. Minun rippilauluni konfirmaatiossa oli juuri tuo Lapsuuden usko. Osaan sen varmasti ulkoa hautaan asti:) Pappi muistutti myös siitä, mikä on elämämme kallein asia. Heti muistui mieleeni ulkoläksy omalta riparilta Katekismuksesta:" Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen, on elämämme kallein asia." Minulle itselleni rippileiri oli mahtava kokemus, nautin joka hetkestä siellä!!! Kävin rippileirini Kiikoisissa v. 1977. Vielä siellä en ns. tullut uskoon, koska ajattelin liikaa, mitä muut ajattelevat, jos minä nyt hurahdan....Avasin sydämeni Jeesukselle vasta tammikuussa 1991:) Yhtään pyhempää minusta ei tullut, mutta tiedän Keneen turvaan ja Kuka minut armahtaa:) Ilman uskoa en varmasti jaksaisikaan elää. Tälläisiä ajatuksia tänään....

Touhukas tiistai-ilta

Sireenit kukkivat nyt täydessä kukassa, maljakkoonkin niitä hain, vaikka ne ei tykkää siitä yhtään. Sireenit alkavat heti nuokkumaan, kun ne laittaa maljakkoon.

Meidän mahtava tammi on saanut taas lehtensä. Tammella on ikää melkein yhtä paljon, kuin mammelilla.
Opaskyltit häihin on nyt ukko-kulta maalannut, viikonloppuna nuoripari kirjoittaa niihin nimensä kultakirjaimin. Jos tälläisen tienposkessa parinviikon päästä näet, tule kuokkimaan;)

Niin ja sitä touhua...äsken sain valmiiksi 60 mokkaleivosta häihin ja torstai-iltana teen loput pakastimeen häiden herkkusuita odottelemaan:)

Aurinkoinen päivä:)

Uusi tie varastolta ja pihasaunalta mammelin kotitalolle näyttää tältä.
Kivimäen vanhalla puolella kukkii koristeomenapensas näin valkoisena.
Hilma narussa odottelee pääsyä "kotimökkiinsä".
Helmi toisella puolella odottelee myös, kun mammeli vie kuivaa heinää ja vettä pikkulampolaan. Aina, kun tulen töistä otan lampaat naruihin ja vien niitä ympäri Kivimäkeä. He syövät ruohoa ja minä laulan, että: mammal oli karitsa, karitsa, karitsa...lumivalkea....onneksi ei kukaan kuule;) Höppänä mikä höppänä:)
Sain kaksi malvan alkua äidiltäni ja istutin ne kukkamaalle. Rakastan tätä vanhanaikaista malvaa, muistan sen jo lapsuudesta.
Takapihalle istutimme ukkelin kanssa perenoita kivien keskelle. Lisää pitäisi vielä perenoita hommata. Ukkeli laitteli myös tukikepit uusiin omenapuihin.

Murkku meni riparille isoseksi ja me vanhat varikset täällä kaksin istuskellaan. Me eletään, kuin pellossa tämä viikko, tehdään ruokaa jos huvittaa ja jos ei huvita lämmitetään jotain valmista....On tämä keski-ikä sitten kivvaa:)

Sunnuntain kuulumisia

Aamulla koristelin häihin uuden korin riisipusseille. Toiset koristellut korit on hääkarkeille. Sulhasen pikkusisko siis meidän murkku jakaa korista kirkon edessä riisipussit ja bestman järjestää hääväen kunniakujaan. Hääparin kävellessä kunniakujaa saa hääväki heitellä riisiä. Hääkarkit jaetaan ruokailun jälkeen ja luvassa on niiden myötä pieni yllätys.
Viimeksi kun esittelin tätä "hernepuuta" oli se nupussa. Nyt se kukkii kauniina ja olenkin saanut vinkin, että sen nimi on Siperianhernepuu...mahtaako pitää paikkaansa?
Eikös näytäkkin kauniilta meidän uusi tie? Saimme soraa tähän pellosta tehtyyn tiehen eilen. Tämä tie vie piha saunalle, varastolle ja lampaiden luo. Nyt vaikka sataa, ei huolen häivää...kuravelli on poissa:)
Vadelmapiirakkaa tein, kun isännän ja minun vanhemmat tulivat kahvittelemaan. Muropohja, johon laitoin vaniliasokeria. Päälle vadelmia, sokeria, vaniliasokeria, kananmuna ja kermaviili. Ihan hyvää tuli ja kauppansa teki:)

Muutenpäivä on kulunut pihatöissä, lampaiden syöttämisessä ja kahvittelussa. Miehet kun tulevat taas ulkosaunasta maailmaa parantamasta juodaan vielä iltakahveet. Minun uneni ei kahvista mene, hyvin ne on riittäneet, varsinkin aamusta;)))

Kauan eläköön Suvivirsi!

Tänään kaikui suvivirsi ympäri rakasta Suomea:) Mekin lauloimme murkun kevätjuhlassa, niin haikeana viimeistä kertaa...peruskoulu on ohi ja lukio alkaa syksyllä toisella paikkakunnalla. Onneksi tyttömme kuitenkin asuu kotona ja käy koulussa linjurilla. Kauniina ja tyylikkäänä tyttömme kävi noutamassa todistuksensa ja kaksi stipendiä.
Toisen stipendin hän sai kyläyhdistykseltämme ja toisen lähimmäisentuvalta. Minua lämmitti varsinkin tämä lähimmäisentuvan myöntämä, koska valinta perusteessa luki: "Kiitoksena osoittamastasi hyvästä toveruudesta, hyvien tapojen noudattamisesta ja kauniista käyttäytymisestä. Hyvällä käyttäytymiselläsi osoitat kunnioitusta ja luottamusta toista ihmistä kohtaan. Samalla saat itsellesi iloa. Hyvä käytös huomataan ja se tulee elämässä aina palkituksi".
Kaikki yläasteen oppilaat olivat keskuudestaan valinneet yhden tytön ja yhden pojan, jolle haluavat tämän antaa. Vaikka olemme muuttaneet paikkakunnalle vasta kolme vuotta sitten koulukaverit halusivat tytöllemme sen antaa:) Koen, että hän sopeutui kouluun hyvin ja alusta asti hän sai ystäviä.

Ylemmän ruusun halusimme me vanhemmat rakkaudella tytöllemme hyvin tehdystä koulutyöstä ja alemman antoi koulu kaikille päästötodistuksen saaneille.

Oman tyttömme juhlista menimme tulevan miniämme lakkiaisiin, vasta illansuussa kotiuduimme sieltä. Tapasimme poikamme tulevia sukulaisia ja herkuttelimme ihanilla herkuilla. Ylioppilas oli kaunis mekossaan ja valkolakissaan. Sulhasella oli samansävyinen kravatti, kun morsiammen mekko:)

Tuohon otsikkoon otan sen verran kantaa, että en voi ymmärtää, kuinka jotkut ovat sitä mieltä, että Suvivirsi pitäisi poistaa...Mielestäni se on Suomalaista perinnettä ja mikä tärkeintä siinä kiitetään Luojaa, jolta olemme kaiken tämän kauniin lahjaksi saaneet. Niin, ja siksi se varmasti pitäisikin joidenkin mielestä poistaa;)

Ostoksia ja huomisia juhlakamppeita

Ostoksilla piipahtaessani löysin laskuille uuden lokerikon, se maksoi vain 9 e ja oli parempi, kuin viimeksi laskuille hankkimani kori. Peltisen tervetuloakyltin ostin häihin, sopii hyvin maalaisromanttiseen sisääntuloon. Myöhemmin kyltti löytää kyllä Kivimäestä paikkansa.
Tämän Marimekon kotelomekon hankin poikani ylioppilasjuhliin toissa vuonna ja se on ollut vain kerran päälläni. Huomenna laitan sen tulevan miniäni ylioppilasjuhliin:) Jos on kylmä ilma laitan mekon päälle valkoisen Gerry Weberin pellavajakun.
Jotkut korut pitäisi löytää vanhasta varastosta, kun en raaski uusia ostaa. Häihin sitten laitan kaikki uutta. Ensi viikolla aijon mennä Tampereen Sokokseen tai Stokmannille ostamaan häihin itkunkestävää ripsiväriä, huulipunan ja värivoiteen. Ammattitaitoinen myyjä saa katsoa minulle sopivat värit:) Nuoripari kävi tänään harjoituksissa kirkossa ja mammaa rupesi jo jännittämään, hyvällä tavalla, ymmärrättekö?:)

Kaikki perunat on maassa:)

Ihanaa, ilmat suosi meitä ja kaikki perunat saatiin istutettua. Isäpuoleni ajoi traktoria, minä ja 78- vuotias äitini istuttiin perässä ja pudoteltiin perunanistutus laitteesta perunoita:)
Aika monta perunaa sai pudottaa ennenkuin tämä maa oli istutettu:) Nyt vaan satoa odotellaan.
Ukko-kulta sahasi opskylttejä häihin kuviosahalla, jonka sain työkaverilta lainaksi.
Seuraavaksi kyltit maalataan vaaleanpunaisiksi ja kulta maalilla kirjoitetaan niihin nuorenparin nimet:)

Huomenna nuoret menevät papin luo juttelemaan ja harjoittelevat kirkossa kaason ja bestmanin kanssa. Kahden viikon päästä ollaan jo tosi lähellä hääpäivää:)))