torstai 2. syyskuuta 2010

Syksy on saapunut Kivimäkeenkin

Kesäkukat on syksy jo vienyt aitan seinustalta.....
torpan seinällä vielä pelargoniat jaksavat kukkia. Viime yönä oli pakkasta ainakin-2, joten syksy otti jo ison harppauksen. Huomiseksi on luvattu myrskyä, mutta nyt jo pohjoistuuli kiusaa puita. Lauantaina tulee tyttären perhe mammalaan ja on suunniteltu luontoretkeä, toivotaan, että silloin olisi mukava ilma:)
Omena ei kauas puusta putoa;) Vanhempi poikamme, jolla ikää 25 vuotta on ahkera ja tarttuu kaikkiin hommiin. Eilen oli auttamassa vaaria lampolan rakennuspuuhassa.
Nuorempi poikamme on kyllä ihan isänsä näköinen ja luontoinen, mutta enemmän "pomo" ainesta kuin duunaria, siinä ei ole kyllä tullut isäänsä. Tämä vanhempi poikamme taas osaa tehdä kaikkia käytännön hommia. Hän muistuttaakin todella paljon edesmennyttä isääni ulkonäöltään ja tavoiltaan. Välillä hämmästyn, kuinka hänen kauttaan saan nauttia ikäänkuin isäni läsnäolosta. Poika osti kolmion alkuvuodesta ja teki siellä itse täysremontin. Elämänsä ensimmäistä kertaa laittoi laminaatit, tapetoi, uusi katon ja teki täyden keittiöremontin ja kaikki onnistui hienosti. Auton korjauskin onnistuu häneltä, neuvoo ja auttaa monessa käytännön puuhassa pikkuveljeääkin. Nuorena hän usein haki rajoja ja hänen kanssaan "väännettiin", missä rajat meidän perheessä kulkee. Nyt saamme olla onnellisia ja kiitollisia hänestä, kun huolehtii niin hienosti asioistaan :)
Ettei vallan unohtuisi, keille mökki valmistuu, tulee tytöt aina kameran eteen, kun kuvaan rakennusprojektia. Kyllä, kyllä arvoisat neidit, uusi koti on JUURI teitä varten....ja kai sinne voi alivuokralaisiakin tulla, jookos?

8 kommenttia:

PIUZA kirjoitti...

Tuo torppa näyttää niin kauniilta. Muutenkin kauniit kuvat ja tunnelma. Isä poikansa kanssa työssä.:)

Paula

Vekarus kirjoitti...

Oi, saatte pitää tytöt kotona ensi talvena! Hienoa!

Heli kirjoitti...

Mukavaa kuulla tuollaista pojastasi. Toiset vaan on näppäriä ja osaa tehdä yhtä ja toista, toiset ei tai niitä ei edes kiinnosta.

Välillä mietin mitä meidänkin pojista tulee; toinen on sellanen kaikesta kiinnostunut puuhastelija ja toinen ihan vätys joka ei tekis yhtään mitään koskaan ikinä...

-T kirjoitti...

Heissan!

Jotenkin ihanaa lukea pojastasi, kyllä vaan :) Toivon niin että meillä nyt murrosiän kieputtaessa voisi joskus huomata ja hymyillä tälle vaiheelle ja todeta jossain määrin samaa mitä kirjoitit... Jokainen vaihe kuuluu kuvioihin ja mikään vaihe ei mene hukkaan, niinhän se menee... Toiveikkaana siis :)
Ihanaa syksyn aikaa sinne!!!

Ps. Vai jo yöpakkasia!?!

tinttarus kirjoitti...

KAuniisti puhelet pojistasi. Rakkaudella. Minä niin ihastelen näitä kauniita rakennuksia. VAnhaa aittaa mekin Riihipirtin metsälle halusimme, mutta uutukainen siellä nyt on:) Kodan kanssa sulassa sovussa melkein rinnakkain.
Ylpeinä saavat neidit seurailla asuinsijansa rakennuspuuhia!

Suloisia syyspäiviä Kivimäkeen!

PikkuBertta kirjoitti...

Ihana torppa ja aitta.Vanhat,ajansaatossa värinsä saaneet.
Näinköhän tyttöjen mökki noin kauniisti patinoituu...kiva että ne pääsee omaan kotiin...

Kivaa viikonloppua perheesi parissa:)

Sarppu kirjoitti...

Ihania kuvia, syksy tulee ei auta mikään. Saat olla ylpeä, kun on tuollainen poika :)

mallamarja kirjoitti...

Heips! Ihanaa lukea pojastasi, siitä miten parhaimmat puolet tulevat esiin kiihkeimmän kuohuntavaiheen jälkeen ja miten vanhemmatkin saavat iloita lapsen elämän tasoittumisen myötä tulleesta seesteisestä arkisesta onnesta! Samoin tunnen minäkin lasteni aikuistuttua, välillä on niiden kanssa itkuakin tullut tihrustettua! Ilon täyteistä syksyä sinulle ja läheisillesi! t.mallamarja