sunnuntai 20. elokuuta 2017

Nostalgiaa ja tätä päivää

Pihapiirimme vanhassa aitassa on aina nostalginen tunnelma. Astuessani aitan pienestä ovesta sisään olen hetkessä menneessä ajassa.

Kaapissa on keräämiäni savikukkoja jo aika monta. Ensimmäisen kukon sain kun olin n. 5-vuotias. Tampellan vuokratalosta muuttaessamme pois antoi täti, jonka olin nimennyt kukkutädiksi (hänellä oli monta kukkopilliä)minulle sinisen kukkopillin. Se on minulle rakas muisto ja siitä innostuneena olen alkanut ostelemaan kaikenkokoisia ja -värisiä kukkoja.
Tuo laukku on Pappani vanha. Hän toimi n. 1917-1925 ompelukonemyyjänä ja tuossa laukussa oli varmasti tärkeät asiapaperit.
Tämä arkku on ollut aina lukossa ja salaperäinen. Kulkipa ennen vanhaan huhu, että aitta oli mummuni Iidan aarreaitta. Sinne ei päästetty juuri ketään. Kerran pyysin äitiäni aukaisemaan lukon ja sisältä paljastui vain vanhaa romua :) Äitini myös paljasti miksi mummuni ei ollut päästänyt ketään aittaan? No siksi kun se oli kuulemma niin sekaisin;) Hih, tämän luonteenpiirteen olen siis perinyt mummultani :)
Tässä vielä aitta ulkoapäin. Vuosien saatossa aittaa on käytetty moneen tarkoitukseen. Ainakin Isomummuni ruumistakin säilytettiin siellä arkuss hautaukseen asti.
Siirrytäämpä sitten tähän päivään. Tähtisilmästä on kasvanut jo näin iso poika. Hän on nyt ekaluokkalainen. Viime viikolla olimme katsomassa Ylöjärven kirkossa kun poika siunattiin koulutielle:) Voin kuinka ihana tilaisuus ja kuinka tärkeä asia. Kun äidin, isän, mamman tai vaarin kädet ei riitä enää lasta auttamaan ja varjelemaan niin saamme luottaa, että Taivaan Isä pitää Tähtisilmästäkin huolen ja lähettää enkelinsä varjelemaan:)

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Silmänruokaa


Tämän sievän kulmakaapin löysin ja pakko se oli ostaa kun edullisesti sai. Vielä en tiedä mistä se paikkansa löytää, mutta sen ympärille olen alkanut haaveilemaan..............

Meidän Armas-kukolla on jo ikää n.8v ja komiasti vielä kiekuu ja polkee.
Se on tarkka poika ja huolehtii akkalaumastaan hyvin.
Minusta se on niin kaunis ja sen sulissa on niin kauniit värit. Koruja olen taas niistä tehnyt ja seuraavaksi menen myymään niitä evakojuna-tapahtumaan Juupajoelle.

Tänään ihmettelin kun kanat olivat tehneet pesän vuohien karsinaan. Sieltä löytyi kymmenkunta ehjää munaa. Ihmeellinen juttu, että vuohet ei niitä tallo rikki. onko se jokin vaisto vai miten ihmeessä ne on säilyneet ehjinä maassa?

maanantai 7. elokuuta 2017

Koti ja työ

Jos joku tykkää olla kotona niin MINÄ:) En malttaisi millään lähteä aamuisin töihin, kun kotona olis niin kiva olla. En ymmärrä ihmisiä joiden tulee kotona aika pitkäksi. Itse en ole tuntenut aikaani pikäksi siten nuoruusvuosieni. Sen jälkeen kun sanoin tahdon vaarille 1982 niin aina on ollut tekemistä jos vaan on viitsinyt tehdä. Minä tyttö se saan aikani kulumaan vaikka vaan "varpaita katsellessa" ;)

Varsinkin keväisin, kesäisin ja syksyisin tykkään käyskennellä pihapiirissä....katsella luontoa, ihailla kukkia, kiviä, käpyjä ym. Kotieläinten kanssa on kiva "jutella" ja viettää aikaa. Keitellä välillä kahvia,  askarrella, tehdä käsitöitä, värjäillä lankoja. Tehdä vaarille ruokaa ja odottaa omaa metsuria töistä. Ollaankin Vaarin kanssa tehty sopimus, että kun hän voittaa lotossa niin minä jään kotiin ja laitan hyvää ruokaa joka päivä. Ensimmäisenä kotipäivänä hän on tilannut maksakastikkeen, perunat ja puolukkahillon. Vielä ei ole lotto osunut kohdalle ;)

Tänä kesänä on tullut mansikkaa jo aika mukavasti ja kaikki lapsemme ovat saaneet siitä pakastimeenkin. Vadelmia nyt odotellaan ja ensimmäiset on jo kypsyneet. Tänä vuonna ei taida isoa satoa tulla, mutta ensi vuonna on odotettavissa paljon vadelmia uudesta vadelmamaastamme. Meille on tärkeä asia että lastenlapset saavat syödä myrkyttömiä marjoja. Parin viikon päästä pitäisi syntyä 7. lapsenlapsi marjoja syömään:)

Lomat on vietetty ja viime viikon olin jo töissä. Koko kesän odottelin kauniita ilmoja ja niitä ei sitten montaa tullut :(  Työhönpaluu on tuntunut raskaalta ja työmotivaatio on ollut hukassa. Minut vaihdettiin eri osastolle ja kaikki on taas vähän uutta. Olen nyt alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa on n. 12 suloista lasta, mutta työ on fyysisesti aika raskasta. Kurakelejä odotellessa.......



keskiviikko 2. elokuuta 2017

Markkinat Kivimäessä

 Meidän markkinät tänä kesänä oli viime lauantaina. Ilma oli kaunis ja ihmisiä mukavasti :)
 Tärkeät ystäväni ovat aina markkinoilla mukana...Vanha Hilma ja Siiri lampaat saavat lapsilta aina herkullisia pajunoksia joita vaari on etukäteen käynyt hakemassa markkina päiväksi.
 Ensimmäisillä markkinoillaan Mandi kili sai juosta vapaana ja lapset sekä aikuiset ihastelivat pomppivaa suloisuutta.
 Suosittu kahvio herkkuineen oli taas vanhassa torpassa. Tänäkin vuonna erilaiset juustokakut olivat kaikkein suosituimpia, mutta myös suolaiset piirakat tekivät hyvin kauppansa.

 Markkinaväen joukossa tepsutteli myös Kivimäen kanalanväki. Armas-kukko piti pesueestaan taas hyvän huolen. Illalla kiitinkin kaikkia eläinlapsiani siitä kun ilostuttavat joka vuosi vieraitamme markkinoilla niin hienosti :)

Vanhaan aittaan laitoin tänä vuonna näyttelyn rakkaista leluista eri vuosikymmeniltä.


Elämäsäni on ollut tärkeä osa leluilla lapsena, äitinä, mammana ja lastenhoitajana,
Vitriinissä aevokkaimmat lelut: Äitini Martta.nukke 1930-luvulta, lankoni apina 1950-luvulta, vaarin junarata ja peltiautot 1960-luvulta ym.

Markkinoilla oli tänä vuonna toistakymmentä myyjää tuotteineen, lankoni soitti huuliharppua sekä haitaria ja vaari myi mansikoita, grillimakkaraa ja minä käsitöitä, lankoja ja koruja. Ilman lapsiamme ja miniäämme emme kuitenkaan pystyisi markkinoita järjestämään, joten iso kiitos kuuluu heille:) Suurin kiitos kuitenkin kuuluu Taivaan Isälle, sillä jos Hän ei anna kaunista ilmaa on makkinat paljon paljon vaisummat. Markkina aamuna kun aurinko alkoi paistamaan oikein huokaisin, että KIITOS, vaikka emme kyllä ole tätä ansainneet että aina saamme kauniin ilman markkinoillemme :)

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Uusi eläinlapsi

 Kivimäkeen muutti uusi vauva ja sai nimekseen Mandi. Mandi muutti meille Kaustisilta ja on n.3kk vanha. Nyt olemme vaan sitten sen pulman edessä, että kastroidaanko meidän Manu-pukki vai annetaanko se muille maille ja otetaan Mandille sisko. Mandi on suloinen ja siro. Vielä se on melko arka, mutta ostan sille sopivan kaulapannan ja taluttelen pitkin Kivimäkeä niin eiköhän siitä kesyynny. Manu-pukille annoin tänään itse lääkärin määräämänä 2 ruiskua injektiona ihon alle lääkettä. Manua kun on kovasti kutittanut ja luulen sillä olevan ulkoloisia vaikka niitä en silmillä ole löytänyt.
 Viikonloppu sujui ihanan lapsellisissa merkeissä ;) Kaikki omat lastenlapset ja ihana Marikan (esikoisen ystävän) 3 lasta leikkivät yhdessä. Ilma oli kaunis ja lapset herkuttelivat mamman paistamilla lätyillä naapurin punaisen talon keittiössä.
Tähtisilmä ja Prinsessa oli mammalassa yökylässä, kun isä ja äiti oli viettämässä hääpäivää :) Meillä oli niin mukavaa ja lapset ovat niin reippaita. Lapsista on myös niin hauskaa kun saa leikkiä, uida, syöttää eläimiä ja hassutella serkkujen kanssa!

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Puutarhassa ja pihassa

 Metsätöistä kun Vaari tuli tänään niin heti ruohonleikkurin päälle hyppäs. Vaari on niin tyytyväinen tuohon leikkurin perässä olevaan kerääjään. Kaikki meidän omenapuut ovat nyt komeassa kukassa. Olen katsonut muidenkin pihoihin ja todennut että tänä vuonna omenapuut KUKKII!!!


 Mansikat ovat talvehtineet hyvin ja nyt vaan odotellaan millainen mansikkavuosi tämä vuosi on....Myöhässä ainakin kuulemma


vasta muutama kukka on ilmestynyt.
 Punaisia viinimarjoja näkyisi tulevan hyvin. Mustia meille ei tule tänä kesänä paljon, koska puskat uusittiin viime kesänä.

 Uudet vadelmantaimet joita vaari istutti viime kesänä n.80 lähtivät hyvin alkuun. Ihmettelemme vain kun ne ovat niin matalia edellisiin verrattuna.

 Vadelmat ovat ottava ja muskoka lajiltaan ja niiden pitäisi kasvaa n. 1,50-2 m
 Pikkuhiljaa alkaa kukkapenkeissäkin kukat kukkia, kukin vuorollaan.......Kesää olen kovasti odotellut ja nyt se on siis saapunut. Jotenkin ei vielä osaa iloita vaikka talvella ajattelin, että NAUTIN jokaisesta päivästä kesällä. No ehkä se sitten alkaa kun alkaa loma töistä. Heinäkuun olen lomalla kun päiväkoti on silloin suljettu. Mitään erikoisia lomasuunnitelmia ei vielä ole, mutta muutama pikkupikku reissu olisi kiva tehdä........

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kesäkuu on kukkakuu

 Eräässä lasten kuukausilaulussa lauletaan,että kesäkuu on kukkakuu. No nyt tänä vuonna se ei ole oikein pitänyt paikkaansa. Osan kesäkukista olen jo istuttanut, mutta vielä on kukkia laittamatta. Kasvimaalle olen jo kylvänyt porkkanan-, salaatin-, tillin-, persiljan-siemenet. Kesäkurkuntaimet on jo harson alla, puna- sekä keltasipulit maassa ja uutuutena istutin 5 porkkanaa, joista toivon tulevan kukkia ja sitäkautta siemeniä seuraavaan kevääseen. Vaari taas istutti tapansa mukaan herneet sillä ne on vaarin ja lasten herkkua:)
 Eräänä iltana tällä viikolla ihana enkeli-ystävä toi meille yllättäen suussasulavia korvapuusteja ja voisilmäpullia. Nam, niillä herkuttelimme ja loput laitoin pakkaseen, josta niitä sitten vaarin kanssa kahvin kera sulattelemme.
 Tämä kuva on aika harvinainen, sillä tämä tyttärenpoika harvoin kiukuttelee. Viime postauksessa kerroinkin, että naapuriin on tulossa uusi vauva elokuussa. Kuvan pojasta tulee siis isoveli. Tuleva lapsi on 5. esikoisemme perheessä, joten hommia tyttärellä riittää:) Muut lapset ovat 13, 10, 5 ja 2,5 v. Tällä hetkellä he asuvat aika pienessä rintamamiestalossa, mutta ensi kesänä heidän pitäisi päästä muuttamaan uuteen kotiin.


Tässä näkyy meidän pihasta naapurin punainen tupa, jossa siis tyttären perhe nyt asuu ja tuossa samassa rakkaassa talossa asui ennen lapsuuteni parhaat ystävät.

Uutta kotia rakennetaan parhaillaan samalle tontille kun tuo rintamamiestalokin on. Talon toiselta puolelta on ihanat järvinäköalat. Kun punainen tupa jää tyhjäksi niin sille pitäisi keksiä käyttöä ja minä olen jo keksinyt, mutta miten saisin esikoisen siitä innostumaan? ;)



maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kuulumisia

 Pitkään aikaan en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia täältä Kivimäestä. Nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni ja ajattelin jotakin kertoa tästä keväästä. Kaikki on siis hyvin ja mitään kummallista ei ole tapahtunut. Olen väsähtänyt...ehkä työstä, kuopuksen muuttamisesta kotoa, lasten lasten Isän kuolemasta, mummutaudista.......tai sitten muuten vaan.

Neiti siis kuopuksemme valmistui tänä keväänä tradenomiksi. Ahkera tyttö jaksoi puurtaa vaikka käy vakituiseen töissä pankissa vakuutusmyyjänä. Kävimme Vaarin kanssa koululla valmistumisjuhlassa, mutta Neiti on kutsunut uuteen kotiinsa sukulaiset ja ystävät juhlimaan Juhannuksen jälkeen valmistumistaan.
 Tämä kuva on äitienpäivä aamulta kun vaariseni oli käynyt metsästämme aamulla poimimassa sinivuokkokimpun ja piirtänyt ITSE ensimmäistä kertaa kortin minulle! Ihan hämmästyin tästä herkkyydestä.
Pihapiiriin on jo joitakin kukkia istutettu ja kasvimaahan siemenet kylvetty. Tämän vuotisten Kivimäen Markkinoiden ajankohta päätetty. Ne on 29.7 klo:10-15 jos luoja suo.
Eilen olin ihan sekaisin kun luulin Hilman (oikealla) viimeisten päivien koittaneen. Hilma on jo vanha ja huomasin sen oikean korvan roikkuvan, turvonneen ja kuumottavan. Tänä aamuna soitin eläinlääkärille joka kertoi kyseessä olevan ns. verikorvan, joka pitäisi mennä itsestään ohi. Ainoastaan korva tulee jäämään vähän ruttuiseksi loppuiäksi, mutta Hilmalle ei pitäisi siitä muuta harmia olla. Kyllä tämä tieto helpotti!!! Toki tiedän, että pitkää taivalta meillä ei enää yhdessä ole, mutta nautimme jokaisesta päivästä ja ainakin tämä kesä kirmataan;)

Mitäs muuta......No 7. lapsenlapsi pitäisi syntyä elokuussa, jos kaikki menee hyvin. Naapuriin esikoisellemme syntyy silloin 5 poika:) Vanhimman pojan tyttöystävä kävi eilen näytillä ensimmäistä kertaa......jännää oli! Nuoremman pojanpoika Tähtisilmä lopetti eskarin ja syksyllä alkaa sitten koulutie:) Prinsessa on oppinut ajamaan ilman apupyöriä.......Siis elämä täällä on hyvää ja rullaa eteenpäin! Yritän kirjoitella pian lisää ja kiitos, että olette käyneet täällä katsomassa vaikka olen lasiskotellut postausten osalta:)

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

heisulivei!

Anteeksi nyt pyydän tässä, ootte mua olleet etsimässä.....Kiireitä ja saamattomuutta ollut liikkeellä. Kaikki on siis ihan hyvin mitä nyt työstressiä ja mummutautia on liikkeellä;) Yritän pian tehdä postauksen, kiitos, että välitätte!!!!!

tiistai 31. tammikuuta 2017

Jääkiekkopojat ja mammeli

Olen varmasti lukuisia kertoja kertonut, että meidän lastenlapsista 3 pelaa jääkiekkoa. 6-vuotias Tähtisilmä Tapparassa, Fortuunassa 10-vuotias ikiliikkuja ja 13-vuotias vanhin lapsenlapsista. Meille harrastus on mieluinen ja tuttu, sillä omat poikammekin pelasi jääkiekkoa n. 12-vuotta. Pidän harrastusta oikein hyvänä, koska siinä oppii häviämään ja voittamaan, oppii toimimaan joukkueen hyväksi ja tulemaan erilaisten persoonien kanssa toimeen, oppii noudattamaan sääntöjä ja valmentajan ohjeita, pysyy poissa tietokoneelta ja -kännykältä, fyysinen kunto nousee ja kokoajan kehittyy ja mikä tärkeinta on kivaa tekemistä :)

Suurimmilta kolhuiltakin on lajin parissa säästytty sillä varusteet ovat hyvät. Yksi polvivamma tuli meidän vanhemmalle pojalle, mutta siitäkin selvittiin ilman leikkausta. Monet sanovat lajin olevan vaarallinen, mutta itse ajattelen, että se vasta vaarallista on jos lapsi/nuori ei harrasta minkäänlaista liikuntaa.

Viimeaikojen tapahtumien vuoksi lasten elämässä olen entistä kiitollisempi siitä, että pojilla on mieleinen harrastus, joka pitää arjessa kiinni ja antaa surullisista ajatuksista lepoa!

Mamma on ollut huolestunut esikoislapsenlapsen koulun käynnistä viimeaikoina. Monesta syystä johtuen eikä vähiten pojan laiskuudesta on koulumenestys laskenut kuin lehmän häntä. Mielestäni myös siirtyminen ala-asteen "holhouksesta" yläasteen "vapauteen" tulee liian suurena yhtäkkisenä muutoksena mihin harva varsinkin poikalapsi on valmis.

Muutamana iltayön tuntina asiaa pohdittuani ehdotin tyttärelleni, että voitaisiinko ensin koittaa porkkanalla ja sitten jos ei tehoa niin otetaan kitkerämmät keinot käyttöön esim. netin sulkeminen kännykästä. Itse tarjosin, että koska historia menee kaikista surkeimmin alan pojan "tuutoriksi" tässä aineessa. Pojalla on ke ja to historiaa ja joka torstai kertaamme sen viikon koulussa käsitellyt asiat. Kokeisiin sitten luemme, kuuntelemme kerran netistä kyseiset kappaleet, lopuksi kyselen ja poika kirjoittaa vastaukset mamman tietokoneelle. Mamma sitten tulostaa pojan kirjoittamat tärkeät asiat ja vielä poika lukee niitä.

Ensimmäinen koe on nyt ohi ja toi heti hyviä tuloksia. Kokeesta tuli 9, että napsahti! Edellinen koe meni ihan pekin alle ja nyt arvosana parani yli puolella:) Keksin myös porkkanaksi "koe kalenterin". Tein sen vanhasta kider-joulukalenterista. Kalenterin luukkuihin on piilotettu esim. elokuvalippu, karkkia, pikkusumma rahaa, yhdessä tekemistä ym. Aina kun poika saa kokeista yli määrätyn arvosanan hän saa aukaista kaleterista yhden luukun. Joku varmasti ajattelee, että voi hyvänen aika kun voi olla hankalaa tuo koulunkäynti?! Juu niin minäkin olisin ennen ajatellut kun omat lapset oli yläasteikäisiä ja kävivät koulunsa ihan kunnialla omatoimisesti. Elämä opettaa onneksi mammeliakin ja avaa silmiä välillä suuntaan jos toiseen ;) Konstit on monet sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki ja niin se on tuo rakkauskin....Sitä tekee kaikkensa, että lapsenlapsikin löytäisi paikkansa maailmassa:)

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tauti josta ei puhuta

On olemassa tauti josta ei puhuta. Lehdissä ja netissä on siitä tietoa, mutta työkaverit ja muut eivät siitä paljon huutele. Jos kysyt joltakin taudin oireista tai muuta asiaan liittyvää niin vastaajan ääni madaltuu ja muut ympärillä lähtevät vähin äänin hipsimään ;) M!UTTA minähän puhun taudista kuin hammassärystä!

Se alkoi minulla yhtäkkiä yllättäen, kun olin luullut olevani just ja just rippikoulun käynyt;) Eräänä yönä siihen havahduin!!! Kamalat kuumat aallot!!! No olehan jo mummun virkaa hoitanut yli 13 vuotta ja mummutttavia on tällä hetkellä 6. Siis tuo vaiettu tauti eli mummu-tauti iski minuunkin;) Nyt sitten yöelämä vilkastui kertaheitolla ja mieliala taas madaltui. Minä sikeäunista sieäunisin herää yöllä milloin hirmuiseen hikeen ja vuoroin palelen niin, että vyllään itseni peiton alle vaarin kainaloon. Päivisin niveliä särkee, mieli on alavireessä ja kaikki  ottaa hermoon;)

Luin netistä, että oireet voi kestää 2-5 vuotta ja jopa kymmennenkin vuotta!!! Voi kamala.....Mitään hormoonilääkitystä en haluaisi ottaa joten luotaistuotekauppaan taidan kohta astella. Kertokaas nyt mummelit täällä "ihan vain meidän kesken", että mistä te olette apua saaneet?

maanantai 2. tammikuuta 2017

Metsurin vaimo

Hih nyt oli tuolla naamakirjassa, että metsurin vaimot on muodissa;) No minähän olen sitten hyvin muodikas;) Vaari kun nauttii niin madottomasti työstään, puuta ja risukkoa kaaaaatuuu! Nuorena vaari oli myös metsuri ja huonoilla varusteilla elätti itsensä ja nuorikkonsa. Noin 35 vuotta välillä toimi metsäteknikkona puunostotehtävissä. Palasi yrittäjänä metsurinhommiin sai kolesterolit ja sokerit laskemaan. Varusteet ovat nyt ihan eriluokkaa kuin nuorena.....tehokkaat sahat ja hyvät turvavarusteet. Tietenkin on omat vaaransa tuossa työssä, mutta eipähän ole hermopaineita ja on itse itsensä herra....Tekee niin paljon työtä kun jaksaa ja haluaa.
No mammeli ei ole muodikas...korkeitaan muorikas tai muodokas;) Käväsimpä silti ale-ostoksilla. Ostin talvitakin -30%, neuleen -70% ja juhlamekon -70%.

Olen muutaman kerran tehnyt hyvän löydön juhlakäyttöön. Niin nytkin! Meikäläisen kun ei ole helppo löytää isollakaan rahalla juhlamekkoa, sillä on tuota peppua ja masua kertynyt liiaksi. Eikös vastaani tullut kauniinpunainen ja mallinen mekko. Se käy mustan kanssa talven juhliin ja valkoisen kanssa kesäjuhliin. Juhlia ei ole tiedossa vielä, mutta mekko odottaa kyllä! Nyt ei tarvitse juhlien tullessa hikihatussa, hermot pinnassa haeskella mekkoa :)