Jääkiekkopojat ja mammeli

Olen varmasti lukuisia kertoja kertonut, että meidän lastenlapsista 3 pelaa jääkiekkoa. 6-vuotias Tähtisilmä Tapparassa, Fortuunassa 10-vuotias ikiliikkuja ja 13-vuotias vanhin lapsenlapsista. Meille harrastus on mieluinen ja tuttu, sillä omat poikammekin pelasi jääkiekkoa n. 12-vuotta. Pidän harrastusta oikein hyvänä, koska siinä oppii häviämään ja voittamaan, oppii toimimaan joukkueen hyväksi ja tulemaan erilaisten persoonien kanssa toimeen, oppii noudattamaan sääntöjä ja valmentajan ohjeita, pysyy poissa tietokoneelta ja -kännykältä, fyysinen kunto nousee ja kokoajan kehittyy ja mikä tärkeinta on kivaa tekemistä :)

Suurimmilta kolhuiltakin on lajin parissa säästytty sillä varusteet ovat hyvät. Yksi polvivamma tuli meidän vanhemmalle pojalle, mutta siitäkin selvittiin ilman leikkausta. Monet sanovat lajin olevan vaarallinen, mutta itse ajattelen, että se vasta vaarallista on jos lapsi/nuori ei harrasta minkäänlaista liikuntaa.

Viimeaikojen tapahtumien vuoksi lasten elämässä olen entistä kiitollisempi siitä, että pojilla on mieleinen harrastus, joka pitää arjessa kiinni ja antaa surullisista ajatuksista lepoa!

Mamma on ollut huolestunut esikoislapsenlapsen koulun käynnistä viimeaikoina. Monesta syystä johtuen eikä vähiten pojan laiskuudesta on koulumenestys laskenut kuin lehmän häntä. Mielestäni myös siirtyminen ala-asteen "holhouksesta" yläasteen "vapauteen" tulee liian suurena yhtäkkisenä muutoksena mihin harva varsinkin poikalapsi on valmis.

Muutamana iltayön tuntina asiaa pohdittuani ehdotin tyttärelleni, että voitaisiinko ensin koittaa porkkanalla ja sitten jos ei tehoa niin otetaan kitkerämmät keinot käyttöön esim. netin sulkeminen kännykästä. Itse tarjosin, että koska historia menee kaikista surkeimmin alan pojan "tuutoriksi" tässä aineessa. Pojalla on ke ja to historiaa ja joka torstai kertaamme sen viikon koulussa käsitellyt asiat. Kokeisiin sitten luemme, kuuntelemme kerran netistä kyseiset kappaleet, lopuksi kyselen ja poika kirjoittaa vastaukset mamman tietokoneelle. Mamma sitten tulostaa pojan kirjoittamat tärkeät asiat ja vielä poika lukee niitä.

Ensimmäinen koe on nyt ohi ja toi heti hyviä tuloksia. Kokeesta tuli 9, että napsahti! Edellinen koe meni ihan pekin alle ja nyt arvosana parani yli puolella:) Keksin myös porkkanaksi "koe kalenterin". Tein sen vanhasta kider-joulukalenterista. Kalenterin luukkuihin on piilotettu esim. elokuvalippu, karkkia, pikkusumma rahaa, yhdessä tekemistä ym. Aina kun poika saa kokeista yli määrätyn arvosanan hän saa aukaista kaleterista yhden luukun. Joku varmasti ajattelee, että voi hyvänen aika kun voi olla hankalaa tuo koulunkäynti?! Juu niin minäkin olisin ennen ajatellut kun omat lapset oli yläasteikäisiä ja kävivät koulunsa ihan kunnialla omatoimisesti. Elämä opettaa onneksi mammeliakin ja avaa silmiä välillä suuntaan jos toiseen ;) Konstit on monet sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki ja niin se on tuo rakkauskin....Sitä tekee kaikkensa, että lapsenlapsikin löytäisi paikkansa maailmassa:)