Sydämen asialla

Meillä on viime aikoina tapahtunut kaikenlaista. Sunnuntai-aamuna Vaari oli flunssainen ja lähti kuitenkin vaihtamaan renkaita autoon. Renkaat vaihdettuaan vaari tuli sisälle ja alkoi etsimään verenpainemittaria, kun tunsi olonsa vähän huonoksi. Mittari ei näyttänyt tulosta, joten vaari vaihtoi siihen patterit. Patterien vaihtokaan ei auttanut, joten Neiti yritti mitata itseltään verenpainetta sillä. Hän sai heti lukemat ja sitten vaari yritti vielä.....Mittari näytti pulssin olevan 150! Vaari mittasi uudestaan ja pulssi näytti yhä samaa lukemaa. Sitten käskin soittaa päivystykseen ja sieltä neuvottiin odottelemaan, mutta minä sanoin, että nyt lähdetään sinne ja sassiin! Vaari itse ajoi päivystykseen johon on n. 50 km matka. Siellä hänet otettiin heti sydänfilmiin ja lukemat olivat yhä yhtä kovat, mutta muuten filmi oli moitteeton. Vaarilta otettiin myös verikokeet, että ei vain sairastaisi sydänlihastulehdusta. Sydänfilmin perusteella lääkäri sanoi sen olevan rytmihäiriö ja Vaari laitettiin tippaan. Silloin iski mammeliin menettämisen pelko ja paniikki. Vaari kun on minun tukipilari ja paras ystävä. Kestän vaarin kanssa aika moinenlaista vastoinkäymistä, mutta jos vaarin menettäisin, en tiedä miten pystyisin elämään.....Olemme olleet kuin paita ja peppu vuodesta-79 siis lapsesta asti :) Menin välillä käytävään itkemään, että vaari ei hätääntyisi ja pulssi nousisi. Rukoilin myös siellä, että vaari selviäisi!

Onneksi kuitenkin vaarin syke alkoi laskemaan tipassa annettavan lääkkeen ansiosta. Lääkäri totesi rytmihäiriön olevan hyvälaatuista sorttia, mutta sanoi, että se voi joskus tulla uudestaakin tai sitten ei. Nyt vaari on muuten kunnossa, mutta lämpöä, yskää ja nuhaa on vielä. Mitään töitä vaari ei nyt saa tehdä ennen kuin flunssa on voitettu. Itse päättelimme, että vaari sai rytmihäiriön kun sairaana ahersi kylmässä ilmassa renkaiden kanssa. Kiitollinen olen kun pääsimme säikähdyksella ja vaari on tuossa vieressä nököttämässä:)

Heipä hei ystävät ja tutut!

 Näpsä-käsityökoulu oli taas tänään ja siellä on niin ihana käydä rentoutumassa ja päätään tuulettamassa. Tänään suunnittelin siellä raanua, josta tulee n.35x35. Tein ihan omasta päästäni mallin ja alan ensi kerralla sitä sitten värkkäämään. Laitan siitä kuvaa, kunhan työ alkaa edistymään.

Kiitos kaikille esirukouksista ja myötäelämisestä! Elämään kuuluu ilot ja vastoinkäymiset. Olen ollut lapsemme perheessä vähän auttelemassa ja tukemassa minkä voin. Itse olen 8-vuotiaana joutunut kokemaan Isän pois muuton kotoa ja nyt se on tapahtunut lapsenlapsilleni. Minun maailmani romahti silloin lapsena ja nyt yritän oman kokemukseni kautta auttaa nyt näitä rakkaitani minkä osaan. Tekisi mieleni oikein kirjoittaa kirja siitä, miten vanhempien ero vaikuttaa lapseen ja miten lapsen surua voi helpottaa. Onneksi lapseni osaa tässäkin tilanteessa ajatella lastensa parasta, vaikka oma sydänkin on riekaleina........

Tilpehööriä ja itkuja

 Vaari tapansa mukaan tuli mammelia tänään töistä hakemaan. Ukkokulta oli hakenut postin ja autossa odotti nämä tilaamani postikortit:)

 Kirppikseltä ostin pari pussia skräppäys ja korttiaskartelu tilpehööriä. Valitsin niistä pusseista mieleiseni ja loput taas myyn kirpputorilla.....Kierrätystä ;)

Tänään alkoi mammelilla siis kauan odotettu KESÄLOMA!!!!!! Yllätyksekseni itkeskelin tänään töissä, kun eräs lapsi oli viimeistä päivää hoidossa päiväkodissamme. Lasten aikana en itkenyt vaan kävin vessassa vetistelemässä. Ennen en ole reagoinut näin voimakkaasti.......taidan olla aika väsynyt ja loman tarpeessa <3

Ajatuksia Isänpäivästä

Meidän Iskä <3


Eilen illalla nukkumaan käydessä mieleni täytti kiitollisuus. Meidän lapsilla on hyvä Isä:)))

Kaikki rakkaat lapsemme perheineen, paitsi työn vuoksi estynyt vävy olivat tulleet katsomaan meidän Iskää Isänpäivänä. Äitini ja Isäpuoleni olivat myös syömässä ja päivää viettämässä Kivimäessä. Meillä oli ihan mukavaa yhdessä ja lastenlapset pitivät ohjelmaa yllä;) Ajattelin siinä sängyssäni eilen ennen unen tuloa, että kuinka ihanaa on meidän lapsilla, kun voivat tulla kotiin, missä isä ja äiti heitä odottavat. Minun vanhempani ovat eronneet minun ollessani lapsi, joten tiedän millaisia silloin on isän ja äitienpäivät.....Sitäkin mietin, että lapsemme ei ole koskaan tarvinneet pelätä juopunutta isää, koska vaari on raitis. Eihän Vaari ole tietenkään mitenkään täydellinen Isä, sillä onhan hänkin tavallinen mies omine puutteineen, mutta rehellinen ja rakastava hän on. Eihän osaa sitä rakkauttaan sanoa sanoilla, mutta teot ovat rakkauden tekoja:) Silloin kun lapset olivat pieniä olin minä aina yleensä se, joka kantoi lapsista murhetta pienistäkin asioista. Nykyisin se huolehtija on Vaari. Hän herättää ja kyyditsee neidin melkein joka päivä koulubussille ja bussista kotiin. Aikuisille pojille hän soittaa melkein joka päivä, etteivät he väsyneenä vuorotyöstä tullessa nukahda autoa ajaessa. Varoittaa aina jos keli on liukas kaikkia lapsia. Enemmän soittelee aikuisille lapsillemme kuin minä:) Hän on myös opettanut kaikki lapsemme käsittelemään rahaa, maksamaan ajallaan laskunsa ja tekemään työtä ansaitakseen leipänsä. Ja mikä on myös tärkeää tuo lastemme Isukki on rakastanut lastemme äitiä uskollisesti....ja se jos mikä on vaatinut kärsivällisyyttä ;) Tästä kaikesta kiitin eilen taivaan Isää ennen kuin nukahdin vaarin kainaloon:)



Ps. Siunausta sinulle Heta ja kiva kun olet löytänyt blogini:) edellisen postauksen kommenteissa on sinulle pieni tervehdys:)

Mietteitä

Jee nyt on sitten perjantai ja työviikko takana:) Tämä ilta rentoudutaan ja katsellaan telkkarista nenäpäivänohjelmaa. Samuli Edelman lauloi äsken, niin tykkään miehen äänestä ja muuttuneesta miehestä:)

Huomenna on Pyhäinpäivä...tänään jo vietiin rakkaan anopin haudalle kynttilä ja huomenna viedään isäni ja muiden läheisten haudalle kynttilät. Tänään saimme suruviestin, että naapurimme mies oli aamulla lähtenyt taivasmatkalle.....Omaisilla on kova ikävä, mutta ovat onnellisia, että heidän rakkaansa tuskat loppuivat. Koko perhe on rukouksissamme:)

Tänään saimme puhelinsoiton erään kaupungin sosialitoimistosta. Meidät pyydettiin tukiperheeksi kahdelle lapselle. Kuten varmaan muistatte olemme toimineet ennenkin tukiperheenä. Minulla olisi "kutsu" tuohon työhön, mutta minua askarruttaa ansiotyöni raskauden vuoksi omat voimavarani. Jos olisimme niin varakkaita, että minun ei tarvitsisi käydä ansiotyössä, ryhtyisin ilomielin heti tukiperheeksi useammallekin lapselle. Asia on nyt mietinnässä...........

Nauttikaa viikonlopusta tekin kaikki lukijani ja kiva, että olette siellä jossakin:))

Aarteita

Meillä kaikilla on elämässä aarteita.....Nämä mamman aarteet ovat löytäneet syksystä omansa:)


Meidän sunnuntaipäivä meni Neidin salibandy- pelejä katsellessa Mansessa ja samalla haimme IHANAN tilkkupeiton blogiystäni Eijan kotoa. Heti kun kerkiän kuvailen sitä, että pääsette ihailemaan Eijan ihanaa työtä:) Huomenna lähdemme kyllä sinne pikkureissulle pääkaupunkiin, joten pari päivää voi olla täällä aika hiljaista;) HEIPPA KAMUT :)

Mietteitä lyhdynvalossa.....

Tämä päivä oli raskas....edellisen yön olin nukkunut huonosti....työasiat pyöri mielessäni, kun meillä tapahtuu niin paljon uusia asioita töissä. Uudet varhaiskasvatussuunnitelmat ja pienryhmätoiminta otetaan käyttöön. Tänään tuli kahvitunnillemme käymään myös työkaverimme, joka on kaksi viikkoa sitten menettänyt 16 -vuotiaan lapsensa onnettomuudessa....Tiesin hänen tulonsa etukäteen ja jännitin, miten voin kohdata noin suuren surun, kun sanoja ei ole.....Kuitenkin kohtaaminen oli lämmin ja puhutteleva<3
Illalla sitten mietin, että kuinka sitä osaisi olla tarpeeksi kiitollinen, kun asiat on hyvin. Kuinka osaisi päivänsä käyttää läheistensä kanssa niin, että ei myöhemmin katuisi.....Kuinka osaisi "kuunnella" lapsiansa, jos heillä on asioita, mitä äiti ei huomaa.....

Tämä Nuori neitimme, joka katselee tässä elämää siniharmainsilmin...on pyytänyt äitiänsä katselemaan vanhojentanssipukua liikkeisiin, mutta äiti on sanonut, että joo joo, kunhan kerkiän....Tänään, kun tulin töistä ajattelin, että se puku hommataan NYT!!! Pieni asia, mutta tärkeä neidille:)

Lehtijuttu Alfasta

Illalla kävi meillä toimittaja, joka tekee paikallislehteen jutun vaarin ja mammelin kokemuksesta.....
alfakurssista. Kävimme muutama vuosi sitten Mänttä-Vilppulassa alfa-kurssi, joka oli hyvä kokemus. Saat lisätietoa sinäkin alfasta täältä, jos sinua kiinnostaa. Alfa= A avoin kaikille, l leppoisaa yhdessäoloa, f fanaattisuus ei kuulu alfaan ja a aterioidaan yhdessä :))

Paikkakunnalamme alkaa Alfa-kurssi 22.9 ja mekin vaarin kanssa olemme siellä mukana...mammeli syötävää laittamassa ja vaari yhtä ryhmää vetämässä. Lähetetään rukous Taivaan Isälle, että sinne tulisi uusia pohtivia ihmisiä:)

Surullista

Mika Myllylä on siis löydetty tänään kotoaan kuolleena. Ottamatta sen kummemmin kantaa kuoleman syyhyn, haluan kuitenkin tuoda esille paheksuntani siitä, että muutama ihminen joutuu ja joutui kantamaan suurta taakkaa tehdyistä huonoista valinnoista, joka kuitenkin oli varmasti oli hyvin laajan piirin tiedossa. Tämä ei tietenkään sulje pois yksilön vastuuta, mutta kohtuuton kuorma jäi esim, Mika Myllylän kannettavaksi. Eikö olisi jo aika, jokaisen dopping-käryyn osallisen ottaa vastuuta teoistaa,tunnustaa virheensä ja aloittaa puhtaalla sydämellä elämäänsä eteeen päin. Varsinkin johtoporras voisi tunnustaa sen tosi asian, minkä jo matti meikäläisetkin tietävät. Yleensä en ota tälläisiin asioihin kantaa täällä blogissani, mutta nyt tuntuu niin pahalta.....Muuta ei voi, kuin rukoilla voimia Mika Myllylän lapsille ja omaisille<3 Tälläistä on maailma, ensin nostetaan joku korkealle ja sitten se pudotetaan alas ihmisten ivattavaksi....

Enkeleitä on :)

Tämä kuva puhuttelee nyt minua......
nimittäin eilen illalla kuopus oli kaverinsa kanssa ajelemassa skootterilla. He olivat menossa porukalla grillaamaan.....neitosemme oli kyydissä ja kaveri menetti skootterin hallinnan soratiellä kurvissa, jossa oli irtosoraa. Molemmat liukuivat pyörän mukana jonkin matkaa. Kuljettaja menetti vähäksi aikaa tajuntansa, kun löi päänsä, hän sai myös ruhjevammoja käsiinsä ja vähän muuallekkin. Meidän tyttö sai vain ruhjevammoja käteensä ja polveensa. Meidän saapuessa paikalle tyttäremme kaveri oli shokissa ja muutkin nuoret järkyttyneitä. Poliisit tulivat meidän jälkeemme ja ambulanssikin, vaikka sen tulo kestikin. Tytöt tarkistettiin Tays:issa, meidän neiti pääsi yöllä pois ja hänen kaverinsa tänään aamupäivällä. Tästä kaikesta selvittiin aivotärähdyksellä, ruhjeilla, skoottetin pienillä naarmuilla ja rikkoutumisilla, kypärien menetyksellä(tälläisen jälkeen on aina uusittava kypärät) ja molempien tyttöjen housuilla. Aineelliset vahingot ovat mitättömiä ja tyttöjä suojeli Suojelusenkelin siipi!!! Tänään on ollut niin kiitollinen mieli, kun Taivaan Isä varjeli omiaan:)))) Toivon, että nuoret oppivat tästä sen, mitä me vanhat aina hoetaan: AJAKAA VAROVASTI!


Vanhan leikkimökin ikkuna tässä kuvassa. Meillä päin niin kuin varmaan koko Suomessa on hellettä. Varjossa oli päivällä +29 ja päiväkodin piha oli KUUMA! Onneksi varjonpaikkojakin löytyy. Alkaispa pian loma, että sais olla päivät pitkät KOTONA :)

Heinänkorsi voi katkaista kamelin selän...

Nyt tarvitsisin tälläisen kypärän, kuin kuvalla olevalla tipulla...Jospa se auttaisi suojaamaan mammelin hermoja;)

Blogia aloittaessani ajattelin, että en sitten turhia valittele blogissani, koska kukapa nyt sellaista jaksaa lukea. Tarpeeksi on murheita kaikilla omasta takaa, mutta nyt kuitenkin seuraa rutinaa....

Minulla on ollut kamala viikko..Mitään kovin mullistavaa ei ole tapahtunut, mutta jotenkin tuntuu, että voimat on vähissä....Töissä on ollut paljon kaikenlaista, joka on vienyt paljon voimia. Hammasta on särkenyt viikon ja buranan voimalla olen selvinnyt eteenpäin....Tänään sitten kävin hammaslääkärissä ja silta asennettiin paikalleen, se on muuten oikein hyvä, mutta joku kolmesta hampaasta, joka on hiottu ns, pilariksi on nyt tosi ärtynyt. Juuret on kuvattu ja kaikki pitäisi olla kunnossa, MUTTA SÄRKEE ja kovasti. Lääkäri määräsi 600 buranaa ja sitä nyt pyhät popsin jos särky ei asetu niin tiistaina soittelen lääkärille ja sitten todennäköisesti yksi niistä hampaista juurihoidetaan. Tänään kun hammaslääkärini otti väliaikaiset paikat pois ja puhdisti niitä pilareita oli hermokipu inhottava....

No, sitten hammaslääkäri antoi lähtiessäni minulle sen reseptin apteekkiin, että saan voimakkaampaa buranaa...Kovalla kiireellä menin säryssäni apteekkiin, että saan pyhäksi särkylääkkeet niin enkös apteekissa huomannut, että pankkikorttini oli jäänyt kotiin ja puhelin Vaarin luokse autoon....huh huh...siinä sitten pyörin pitkin Mäntän kaupunkia ja etsin Vaaria.....Siinä etsiessäni viimeisillä voimillani Vaaria ajattelin jo, että kohta istun asfaltille ja alan huutamaan ääneen!!! No lopulta Vaari löytyi ja sai kerrottua, että ei ole pankkikorttia mukana vaan se jäi kotiin toisen takin taskuun......Eikös Vaari alkanut siinä minua "ojentamaan"huolimattomuudesta ja sitten minulla pimeni!!!! Sai sanottua, että nyt haluan "Pitkäänniemeen" siis lataamoon..... Vaari siinä ihmettelemään, että mikäs tuolle eukolle nyt tuli, kun itkin vaan.....Hän luuli tietysti, että sitä hammasta särkee niin kamalasti, että nyt se vaimo sekosi.... sai sanottua, että olen NIIN VÄSYNYT!

Lopulta Vaari kiikutti reseptin apteekkiin, maksoi lääkkeet mukisematta ja ajoi kiltisti kotiin. Pelkkä hammassärky ei tätä kohtausta saanut aikaan, vaan totaalinen väsymys...Pääsiäinen tulossa, siivoukset melkein tekemättä ja leipomukset leipomatta...Kaiken lisäksi SE aika kuusta ja tuo kamala HERMOSÄRKY!!!!

No kyllä se pääsiäinen kai Kivimäkeenkin tulee ja kaikkihan on jo maksettu ja tehty minunkin puolestani, vaikka itse en saanut mitään oikein aikaan.....meidän Herramme maksoi kaikki meidän vajavaisuutemme ja velkamme ristillä:) Siitä saa mammelikin iloita, vaikka itse on nyt aika nollassa. Tämän halusin jakaa teidän kanssanne, että tiedätte mammelikin väsyvän aina välillä......eikä ollenkaan niin positiivinen kun välillä antaa ymmärtää....Kaikella on tarkoituksensa ja mammelilta kun tuppaa aina välillä unohtumaan, että mikä sitä onkaan tärkeinta esim. pääsiäisessä....

Katsotaan nyt miten tämä olo tästä tasaantuu, mutta SIUNATTUA pääsiäistä teille kaikille ja luulen, että piankin taas jo kirjoittelen kuulumisia;)

Mietteitä perjantai-iltana

Mammeli on kuin Niilo....katselee ulos ja ODOTTAA kevättä ja auringonpaistetta:) Meillä on nyt pieni talviloma, tiistai- aamuna menen vasta töihin, JIPII ;) Huomenna viemme neitosemme Edeniin Nokialle. Siellä hän tapaa ystävänsä jonka viimeksi tapasi noin vuosi sitten. Sillävälin, kun mimmit polskuttelevat me Vaarin kanssa suunnistetaan kirpputoreille...Tietääkö kukaan Nokian lähellä hyviä kirppiksiä? Meidän piti mennä ensin teatteriin, mutta peruimme sen, kun emme ole yhtään teatterimielellä...
Pappa kävi tänään Vaarin siskon kanssa päiväkahvilla ja katselemassa miesten viestihiihtoa....On niin haikea olo, kun enää emme nää mummua Papan kanssa....Tuntuu niin vaikealta hyväksyä, että Papan täytyy elää yksin.....vaikka yritämme auttaa ja olla seurana emme voi mitenkään korvata sitä kaikkein rakkainta ihmistä....

Äidin palkka

Tällä postauksella haluan rohkaista kaikkia pienten lasten ja murkkujen äitejä:) Lasten hoiva ja kasvatus ei ole aina helppoa ja joskus tuntuu, että kiitosta saati sitten palkkaa ei koskaan saa. Tuntuu, että lähimmäiset ja yhteiskunta ei arvosta sitä, mitä äidit lastensa vuoksi tekevät. Kun lapsilla on uhmaa, murkkuikää tai kun he sairastavat tuntuu usein, että voimat on lopussa.

Huomenna tulee 28 vuotta siitä, kun minusta tuli äiti. Olin kotiäitinä yhteensä n. 12 vuotta ja monta kertaa tunsin itseni väsyneeksi. Usein ajattelin ostavani sinikantisen vihon, johon kirjoitan jokaisen pyllyn pesun ja pyykinpesun, mitä päivittäin teen. Silloin ei blogeista tiedetty mitään;) Isäntä, kun tuli töistä hän saattoi kysyä, että mitäs olet tänään tehnyt, kun kotona on TÄMÄN näköistä!!!??? Ja, että annappas nyt minun vähän huilata ja lukea lehteä, kun olen ollut TÖISSÄ! No, välillä oli hermot kireällä, mutta useimmiten lastenhoitaminen kotona oli ihanaa ja olen siitä jälkeenpäin NIIN kiitollinen, että sain olla lasten kanssa kotona ja Vaari toi aina leivän pöytään:)

No, nyt sitten se rohkaisu: Minulla on aina välillä näitä SUURIA palkkapäiviä, joita saan nauttia vuosienkin jälkeen kotiäidin työstä...lauantai oli yksi sellainen:) Nimittäin, kun meidän lapset Mummun hautajaisissa lauloivat, soittivat, auttoivat tarjoiluissa ( lähinnä miniät) ja pojat kantoivat arvokkaasti mummun hautaan! Minun sydäntäni niin lämmitti ja sain tuntea suurta äidin onnea ja kiitollisuutta lapsistani:) Palkka tuli jälkikäteen, mutta korkojen kanssa....että malttakaapa nyt nuoret äidit odottaa...kyllä se äitikin palkan saa ja se on paljon arvokkaampaa kuin raha;)
Pojasta polvi paranee...Akseli 4 kk. lukee Vaarin kanssa Amulehteä tarkasti;)

Siunaus ja Muistotilaisuus

Raskas, mutta myös jotenkin kaunis ja puhutteleva Äidin,Mummun, anopin Siunaustilaisuus ja Muistotilaisuus on nyt vietetty. Pappa oli valinnut kauniit Valkoiset kukka-asetelmat kirkkoon ja ne myös koristivat muistotilaisuutta.
Jäähyväiset olivat haikeat...sydäntä särki varsinkin Papan ja lastenlasten suru. Tunsin itse kiitollisuutta ja ikävää hyvän anopin jäähyväisissä."Oma" Pappimme siunasi mummun ja puhui koskettavasti mm. siitä, kuinka Mummu ja Pappa saivat pitää kiinni vihkilupauksestaan...Kunnes kuolema teidät erottaa....Saimme kokea myös "ylpeyttä" siitä, että oma poika ja lastenlapset kantoivat mummun hautaan.
Siunauksen jälkeen tultiin sitten Kivimäkeen Muistotilaisuuteen. Tunnelma oli mielestäni lämmin, koskettava ja välitön. Tuntui niin kotoisalta, kun pienin lapsenlapsemme istui Kari-papin sylissä. Lastenlapset lauloivat ja vanhin poikamme soitti kitaraa.Vaari muisteli äitiään ja lapsuuttaan Isänsä kanssa. Kahviteltiin ja vaikka kaikki surivat mummua ei tunnelma ollut toivoton...meillä on jälleen näkemisen toivo:)

Lämmin kiitos kaikille esirukouksista ja osanotosta suruumme.

Olin niin onnellinen, kun poikamme lauloivat kitaran säestyksellä duona Mummon muistoksi ja papan lohdutukseksi Juha-Tapion: Väsyneet maan:

Kuulkaa väsyneet maan
Väsyneitten satamaan hän kuljettaa
Kuulkaa masentuneet maan
teidän kyyneleenne talteen korjataan

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kuulkaa hiljaiset maan
ylöspäin me saamme katseen kohottaa
kuulkaa langenneet maan
teitä vastaan Hän ei nosta sormeaan

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kuulkaa vähäisimmät maan
teitä rikkain tahtoo pitää aarteinaan
kuulkaa unohdetut maan
teistä yhtäkään Hän ei voi unohtaa

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kun taivas laulaa...

Pakkaspäiviä

Alma viettää pakkaspäiviä melkein samaan tapaan kuin muitakin päiviä. Sitä ei pakkaset paljon haittaa. Kisuja ja Ninni-mummua sitävastoin pakkaset haittaa kovasti....asioilla käydään vain hätäisesti. Takan lämpö kutsuu Niilo ja Nuppu kisut lähelleen mitä kovempi pakkanen on ulkona:)

Nyt on hyvämieli tämän surun keskellä, kun tänään saimme jutella Kari-papin kanssa hautajaisjärjestelyistä. Pappa ja vaari siskonsa kanssa saivat jutella yhdessä mummusta papille ja tunnelma oli lämmin:) Saatiin myös kuvaaja kirkkoon ja siitä olemme onnellisia! Kaikki järjestyy pikkuhiljaa, vaikka iso ikävä on mummua ja hänen paikkaansa kukaan ei koskaan täytä. Esirukoukset ovat kyllä kantaneet meitä:)

Huomenna pitää mennä lääkäriin, kun silmätulehdus ja poskiontelotulehduksen oireetkin pukkaa päälle. Töissä olen ollut koko viikon puolikuntoinen....mutta onneksi huomenna on jo torstai...Tämmöisiä täältä tänä iltana.

Kiitos

Anoppini tykkäsi kukista ja kollaasin kukat kuvaavat ainutkertaista anoppiani. Kiitos lämpimistä kommenteista ja osanotostanne suruumme. Vaari oli tänään siskonsa ja isänsä kanssa hoitamassa hautajaisasioita...raskas päivä...Kaiken keskellä Vaarilla on ollut kuitenkin rauha sydämessä.

Mammeli oli tänään töissä ja selvisi jotenkuten.... Paljon ei ole nyt sanottavaa....Viikonloppuna tulee kaikki lapsemme perheineen kotiin jakamaan surua yhdessä. Kuitenkin myös juomme kahvit esikoisemme sairaanhoitajaksi valmistumisen kunniaksi...uskon, että mummu olisi niin halunnut. Mummu ehti iloita, että rakkaasta pojan tyttärestä tuli sairaanhoitaja. Elämä jatkuu, vaikka huumorintajuinen, kiltti ja rakas mummu on lähtenyt. Kaipaamme häntä lopunelämäämme...

Suru

Rakas MUMMU 27.02.1934-08.02.2011

Psalmi: 23

Daavidin virsi:
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäiselle niitylle hän vie minut lepäämään,
virvoittavien vetten tykö hän minut johdataa.
Hän virvoittaa ninun sieluni,
Hän ohjaa minut oikealle tielle
nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa.
Sillä sinä olet minun kanssani;
Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisten silmien eteen.
Sinä voitelet minun pääni öljyllä;
Minun majani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua
kaiken elinaikani;
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti.

Eilen illalla rakas Äiti, Anoppi ja Mummu kutsuttiin pois tästä ajasta. Meillä kaikilla on kova suru ja ikävä ainutlaatuista mummua. Meille jäi mummusta paljon iloisia muistoja, joita suurimman surun jälkeen voimme yhdessä muistella.


Tänä aamuna herätessämme sanoin Vaarille, että ajattele sinulla oli Äiti, joka rakasti sinua täysin ehdoitta. Äiti, jonka rakkaus teki sinusta hyvän itsetunnon omaavan miehen.....se on niin suuri lahja, että voiko paljon suurempaa lapselleen antaa?

Meillä nukutaan

Kaikki meidän karvakorvat jo nukkuvat, vaari myös :) Minä tässä koneella vielä roikun....

Tänään kävimme taas mummua katsomassa sairaalassa ja koko illan olen miettinyt, että miksi ihmiset( varsinkin minä) eivät ole iloisia terveydestään joka hetki, jonka saavat terveenä olla. Kaikki maalliset asiat menettävät merkityksensä, kun ihminen on oikein sairas....

Ahdistaa myös kun ei voi auttaa, vaikka kuinka haluaisi....Mitään muuta keinoa ei nyt ole, kun kätensä ristiä.....toivoa, että huominen olisi mummulle taas vähän edes parempi.

Tänään

Kiitos kaikille teille esirukouksista! Tuntuu niin hyvältä, että tietää monen muistavan viedä meidän mummua Jeesuksen eteen rukouksin :) Nyt eletään vaan hetki kerrallaan ja toivotaan, että mitään takapakkia ei tulisi. Tänäänkin kävimme katsomassa mummua ja hän oli virkeä, vaikka tilanne onkin vakava.

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä tuokin päivä tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen.

Keskimmäinen lapsenlapsemme on siis mammalassa viikonlopunvietossa. Tässä kollaasissa hän poseeraa eri-ikäisenä. Hän on pirteä, iloinen ja touhukas. Hän on nyt 4-vuotias ja kova juttelemaan. Tällä hetkellä hän tekee tähteä hamahelmistä ja syö välillä herkkuja. Tässä herkuttelussa on tainnut tulla mammaansa, vaikka onkin pieni ja hoikka poika. Popcornit, suklaa ja mehu on nyt vuorossa. Kyllähän me välillä oikein ruokaakin syödään, että isi ja äiti älkää olko huolissanne ;) Mamman ja tädin keskellä poika nukkuu ja illalla ottaa kaulasta kiinni ja sanoo: Mamma, mää rakastan sua :)

Itkua

Vaarin äiti siis anoppin joutui tänään teho-osatolle ja on hyvin sairas. Pyydänkin esirukousta hänen puolestaan, kiitos!

Hän on parhaassa mahdollisessa hoidossa, mitä lääketiede voi antaa, mutta Taivaan Isä päättää päivistämme. Toivomme, että mummu vielä paranisi ja pääsisi kotiin papan luo.

Lähdemme kuitenkin hakemaan lastenlasta meille, hänen iloinen olemuksensa piristää meitä:)