keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Lopputurnauksessa ja simpukkahuivin aloitus


Viikonloppuna sain kunnian mennä esikoislapsenlapsen jääkiekon lopputurnaukseen Leppävirralle. Turnauksessa pelasivat lohkovoittajat paremmuudesta. Pojan joukkue voitti oman lohkonsa ja niinpä he sitten pelasivat  Leppävirralla kuka lohkovoittajista on se paras. Murkun joukkue tuli lopulta 5. ja pelit olivat hyvin tiukkoja. Kärki c-junnuilla on siis hyvin tasainen. Edellisenä iltana melkein kaikki pojat halusivat blondata hiuksensa yhtenäisyyttä sekä taistelutahtoa korostaen ja niin mammakin suostui vaalentamaan pojan pään. Äiti ei oikein ollut asiasta innostunut, mutta suostui viimein ja mamma homman hoisi, sillä aikanaan tätä harrasti jo omat pojat. On niin paljon asioita, joista on sanottava EI niin tämä on mielestäni asia missä voi joustaa, koska hiukset onneksi kasvavat. Eihän tuo blondaus niin kaunista katsottavaa ole hyvin tumman pojan hiuksissa ja lisäksi pojalla on punapigmenttiä niin se tuo oman mausteensa väriin.

Parhaansa pojat tekivät vaikka osa pelaajista puuttui ja mamma oli ylpeä jääkiekkopojastaan :) Vesileppiksessä yövyttiin ja hotelli oli siisti sekä siellä oli hyvää ruokaa. Mammalla oli oma huone ja pojat olivat 4 hengen huoneissa. On niin mukava matkustaa ison murkun kanssa, kun hän on niin omatoiminen ja reipas. Toistaiseksi ei ole tarvinnut hävetä murkun käytöstäkään missään reissussa ja toivotaan niin jatkossakin. Ääni meni kyllä mammalla huonoon kuntoon, kun niin kannusti joukkuetta peleissä.


Illalla mamma harjoitteli simpukka-huivin virkkaamista ja katseli telkkua hotellihuoneessa. Kiva reissu, onneksi tuli lähdettyä. Kyllä noinkin iso poika tykkää kun ollaan kiinnostuneita hänen tekemisistään ja harrastuksistaan. Vaari oli kotona ja kuskasi sekä kannusti nuorempaa tyttärenpoikaa  hänen peleissään ja väliaikatietoja vaarin kanssa sitten soiteltiin. Illalla tuppas ikävä tulemaan  ja kyllä vaarikin myönsi kun mammeli kotiutui, että haikeaa oli illalla nukkumaan meno. Me ollaan Vaarin kanssa oltu hyvin harvoin erossa toisistamme, vaikka eilen tuli jo 36 vuotta täyteen avioliittoa. On se jo aika pitkä taival, vaikka ihan pikkutytöksi sitä tuntee välillä itsensä tuon oman kullan kainalossa :)

1 kommentti:

Päden paja kirjoitti...

Hauskoja tuollaiset jääkiekko reissut ja hienosti pelasivat! Nuo joukkuepelit on sitten kivoja ja miten äkkiä niistä joukkuekavereista tuleekaan tärkeitä..äkkiähän ne hiukset tosiaan kasvavat ja väri häviää:) Ihanan näköinen tulee simpukkahuivista! Oikein lämpöiset onnittelut teille ja paljon yhteisiä onnen vuosia lisää♥ Kaikkea hyvää ja mukavaa pääsiäisen aikaa♥