Syysistutukset haudoille 2013

Taas on se aika vuodesta, kun äitini kanssa laitamme haudat syyskuntoon. Lapsena katselin kun äiti laittoi hautoja. Vähitellen vuosi vuodelta on hautojen laitto siirtynyt enemmän ja enemmän minulle. Äitini on kyllä aina mukana ja katsoo, että kukat tulevat suoraan:) Tämä hauta on isäni ja vejeni. Tähän hautaan haudataan myös joskus Vaarin ja minun maalliset jäännökset.

Tähän hautaan on taas minun mummuni ja pappani haudattu. Myös isopappani, isomummuni sekä enoni ja muita sukulaisia. Pidän kauniina tapana hoitaa näitä sukuhautoja vaikka ajattelen, että ihmiskuori siellä vain on. Syksyllä ja talvella tulee hyvä mieli kun vie kynttilät palamaan haudalle. Äitini halusi laittaa molemille haudoille vielä leikkoruusuja.

Viikonloppu meni taas ja hurahti....

Monta ajatusta

Yleensä perjantai on mukavin päivä viikosta, tänään se ei ole ollut:( Loukkasin tahtomattani ystävääni ja se nyt painaa minua. Tänään myös tein päätöksen Ninni- koiran viimeisestä päivästä. ......Se olisi pitänyt tehdä jo jokin aika sitten, mutta kun en ole pystynyt. Olen ollut itsekäs ja lykännyt asiaa. Mutta tänään olin itselleni rehellinen ja tunnustin sen minkä muut läheiset ovat jo nähneet kauan sitten. Päivystys luontoisena en varmaankaan vie Ninni-mummua, mutta maanantaina........Syksy tuntuu nyt ankealta, mutta kai se tästä.....

Täytyy vääntää rautalangasta;)

 Näpsässä sain tänään valmiiksi tämän kipon  rautalangasta.

Tämä reunus voi näyttää vaikealta, mutta ei sitä ole. Venkura kippo saa kaiken anteeksi kun reunus kiinnittää katseet;) Tämä rautalanka jakso on mielenkiintoinen, mutta ei ole minun mielijuttuni näpsässä. Olen NIIN mielissäni, että aloitin näpsän ja saan siitä hyvän mielen ja toivottavasti joskus myös "paperit" käteen. Aina haaveilin tälläisestä kun olin lasten kanssa kotona, mutta silloin ei ollut rahaa eikä aikaa. Nyt lapset ovat aikuisia ja saan vähän törsätä jo itseenikin. Aikansa kutakin;)

Ruokarukous

Olen surullinen......Meidän ihanassa kyläkoulussa on aina ollut ruokarukous ennen ruokailua. Nyt se on jouduttu lopettamaan, kun eräs isä ja eräs äiti valittivat asiasta. Lapsenlapseni opettajakin pahoitti mielensä tästä, kun enää ei saa ruokaa yhdessä siunata....KETÄ se vahingoittaa???? Kukaan ei vanheimpainillassa ollut huolissaan niistä monista kirosanoista mitä lapset oppivat muilta koululaisilta. Pieni tyttärenpoikani oli halannut kaveriaan niin heti oli joku poika haukkunut häntä homoksi. Mitä tämä kertoo tästä ajasta??? Jumalasta ja Jeesuksesta ei saisi puhua, mutta kaikki muu on ihan normaalia???? Voi tätä maata ja sen ihmisiä......Miten varjelemme lapset kaikelta pahalta? Voimmeko enää odottaa siunausta tälle maalle?

Raitoja elämässä ja matossa

Ensimmäiset syysistutukset on sitten Kivimäessä tehty. Sisääntulon molemmin puolin laittelin callonat ja katajanoksia.

Ihanan löydön löysin kirppikseltä vain 6€! Matto on NIIN mieleiseni ja n. 2,3m pitkä. Rakastan räsymattoja ja haluaisin kutoa joskus niitä kaikkien läheisten vanhoista vaatteista. Niitä sitten kiikkustuolissa katselisin ja miettisin, että tuokin raita on sen ja sen mekosta:)

Perjantaina opiskelija tuli kotiin ja käytiin Ikeasssa. Ikea ei oikein ole minun kauppani, mutta n.1-2 vuodessa siellä käyn. tällä kertaa Neiti osti kämppäänsä tarpeellisia ja vähän tarpeettomiakin jutskia. Mammelin mukaan tuli tuo suloinen kilipariskunta, keittiöpyyhkeet, harmaata pellavakangasta, teehaudutin ja tyynyliinoja. Joku voi saada painettuja tyynyliinoja joulupukilta;)

Sunnuntaina olimmekin lapsenlikkana nuoremmanpoikamme lapsille. Nuoret lähtivät Helsinkiin kuuntelemaan ja katselemaan Cheekkiä. Meillä oli helppo ja mukava päivä. A ja H ovat niin kilttejä ja nauravia lapsia, että Mammalle ja Vaarille ei tullut edes hiki;) A vain totesi myöhemmin isälleen, että voisiko hän opettaa vaarille ja mammalle miten Dvd laitetaan päälle;) H taas on uskomaton neiti syömään, mitä ei tuosta sirosta tytöstä ulkoapäin huomaisi. Illalla mamma laittoi pikku-prinsessan sänkyynsä ja sinne kulta nukahti itsekseen tyytyväisenä. a halusi odottaa isiä, että isi tulisi viereen nukkumaan:)

Tuollaisia raitoja tuli viikonloppuna mammelin mielen raitoihin......Suloisia kirjavia elämän-raitoja:)

Synttäreillä

 Mummilassa

 Kävimme Vaarin kanssa tänään äitini 82-vuotis synttäreillä. Lahjoista mummi vannotti, että EI saa tuoda.

 Veimmekin sitten kukkia....

 Eiliset vieraatkin olivat tuoneet kukkia:) Esikoisemme oli perheensä kanssa myös synnttärikahveilla ja siskoni miehensä kanssa. Kun ei kerran saanut ostaa mitään lahjaa toi siskoni mies vähän....

kaloja;) Yhteensä 25kg siikaa, jonka hän fileerasi autotallissa. Filettä tuli n. 10kg. "Mun Vaari" taas vei anopilleen puolukoita ja suppilovahveroita. Mun äitillä on siis aikas mukavat vävyt:) Synttärisankari oli pirteä ja kahvi sekä herkut maistui kaikille:)

PS. "Virallinen blogivalvojani" (Nuorempi poikani) ilmoitti, että nuo kalat eivät ole siikaa vaan kuhaa;)

Maailma on paha paikka

 Meidän Ainokainen tipu katosi tänään pihapiiristä.

Se oli hoivalla ja huolenpidolla kasvanut jo aika isoksi. Luulen, että sen on napannut kanahaukka tai joku vieras kissa. Itkettää mutta itkua ei tule......

Espanjalainen perhe

 Tänään olimme kaikki koolla...Meidän lapset perheineen, äitini ja isäpuoleni yhteensä 16 henkeä. Niin ja kaikkien meidän koirat:)

 Meteli ja puheensorina niin kuin Espanjalaisessa perheessä...ei omaa ääntänsä kuule;) Pikkupojat leikkivät enon ja isän vanhoilla pikkuautoilla.

 Autot ovat niin suosittuja vaikka ovat n. 20-25 vuotta vanhoja. Tähtisilmä nauraa ja sanoo, että älä ota mamma kuvaa:)

 Prinsessan olemus on niin kaunis ja tyttömäinen. Tässä neiti iltapalalla yökkäreissään.

Kaiken tohinan keskellä katsoin ikkunasta ja kas siellä etupihan kukkapenkissä Armas etsi armaitaan;)

Väsyttää

Hei mua väsyttää....saisinko nyt nukkua. Hyvää yötä Niilo ja kaikki muut:)

Mieleistä puuhaa

Olen jo alkanut sunnittelemaan joulumyyjäisiin myytäviä juttuja. Ajattelin, että teen sellaisia tuotteita mitä voin itse antaa joulumuistamiseksi jos eivät myyjäisissä tee kauppaansa. Sytyke ruusuja olen tehnyt nyt 60 kpl. Kuva ei oikein tee oikeutta ruusuille, olen ripotellut kulta, hopea tai punaista kiillettä niiden päälle. Ajattelin pakata ne sellofaaniin 6 kpl samaan.

Olen tällä viikolla myös painanut vitagekuvia kankaaseen ja ommellut niistä pusseja pitsin kanssa ja ilman. Ajattelin tehdä myös omatekoista saippuaa kauniisiin muotteihin ja niitä voi sitten ostaa sellofaanissa tai kangaspusseissa. Muitakin ideoita vielä muhii päässä ja ajattelin toteuttaa ne hyvissä ajoin, sillä kun saan kehräämöstä lankani alan kutomaan lapsenlapsille sukkia innolla ja tuskin muuhun enää jää aikaa. Tänään kun vietiin villat kehräämöön tunsin "tytöistäni" ylpeyttä. Niin hyvälaatuista villaa ne ovat mammalle tuottaneet yhteensä n.15kg( 4 vuodessa). Vähän enemmänkin on villaa tullut, sillä olenhan käyttänyt sitä huovutustöihinikin. Kehräämössä sanottiin, että lankaa tulee tuosta määrästä n.60-80% riippuu kuulemma onko joukossa huopunutta tai muuten käyttökelvotonta. Siitä olen varma, että kun saan langat käsini tunnen suurta onnea....etten sanois rakkautta:)

Sanoin muuten vaarille lomaviikon päätteeksi, että kahdesta syystä käyn töissä: " Rahan takia ja sen, että silloin tuntuu perjantai perjantailta" Olen kyllä oikein hyvä viettämään lomaa, se taitaa olla minun vahvuuteni ;)
MuKaVaA PeRjAnTaI-iLtAa!!!

Touhuja pikku-kullan kanssa

 Pikku-puuhapete oli mammalla ja vaarilla hoidossa tiistaina. Perunapelolla löytyi hauskaa tekemistä kun maasta löytyi perunaa ja

 niitä sai sitten laittaa ämpäriin.

 Joka kerta kun peruna putosi ämpäriin, poika sanoi kovalla äänellä:" NOIN".

 Tämä pikkumies rakastaa eläimiä. Niitä käydään katsomassa aina, kun hän käy mammalassa. Eläinkirjat ovat hänen suosikki kirjojaan ja niitä pitää lukea niin, että hän peruuttaa kirjan kanssa aikuisen syliin. Hän on niin kehittynyt nopeasti vaikka on vasta 1,5 vuotias. Sanavarasto kehityy joka päivä. Eläinten äänistä hän osaa jo kukko kiekuu, kot kot, röh röh, mää, hau hau, miau, muu ja ihahaa:)

Vaari aina osaa noukkia nuo pisteet;) Vaikka mamma syöttää, pesee kakkavaipat ja juoksee pojan perässä niin vaari se ottaa aina pisteet kotiin kaikilla mukavilla touhuilla. Kuka poika voi vastustaa polkuautolla ajamista?

Illan hämärtyessä

Tämä toinen lomapäivä on jo illassa. Aamulla lököttelin sängyssä ja itseni saatua ylös söin PIIIITkän aamupalan. Ulkona vietin eläinten kanssa aikaani. Sisällä pyörin ja hyörin tekemättä oikein mitään. Sain soitettua kyllä erääseen kehräämöön, jossa saa teetettyä omasta villasta kehrättyä lankaa. Jonot on vain noin 3 viikkoa, joten tällä viikolla kun viedään villat niin hyvinkin jouluksi ehdin kutoa Hilman ja Helmiinan villasta lapsenlapsille sukkia. Varmasti jokaista silmukkaa kutoessani ajattelen lämpimästi lammas ystäviäni ja rakkaita lapsenlapsiani :)


Mamma ja Vaari oli tänä iltana myös lapsenlikkana naapurin nuorimmalle, kun äitinsä oli katsomassa vanhintaan sairaalassa. Mitään akuuttia ei hänellä ole vaan on siellä tutkimuksissa. Huomenna voinkin näyttää kuvia, mitä kaikkea touhusimme "puuhapeten" kanssa:)

Huomiseksi ei ole kummempia suunnitelmia.....paitsi illalla on NÄPSÄ:))

Lomalla

Hihii mulla onkin lomaviikko!!!! Työnantaja määräsi minut täksi viikoksi lomalle, kun sairastuin silloin kesäloman alussa ( vestibulaarineuroniitti) ja siitä sain tämän viikon ns. lisälomaa. En kertonut lomasta juuri kellekkään, kun ajattelin tehdä tällä viikolla ihan mitä itse haluan:) Usein on nimittäin niin, että läheiset keksivät jotakin mammelin ajankuluksi;)

Kaikki eläimet pääsevät tällä viikolla enemmän "jalottelemaan", kun olen kotona. Armas- kukko tepasteli etupihalla minua vastaan ja kyselin siltä, että missäs rouvasi ovat?

Syksy on saapunut.....laitoin jo etupihan kuistille callonat ja vaari lupasi tuoda joukkoon katajanoksia metsästä, kun oli nähnyt kaadetun katajan linjan alla.

Luumut ovat nyt kypsiä, myrkyttömiä ja HYVIÄ!

Omenat myös popsittavissa....aah kuinka ne ovat mehukkaita suoraan puusta poimittuina.

Hyvää yötä koko poppoo isot ylhäällä ja pikku SIIS jo iso tipu Ainokainen ala-orrella. Ihan totta voitte uskoa silmiänne Ainokainen on jo iso tyttö tai poika??? En tiedä vieläkään varmaksi, mutta luulisin, että kana se on ;)
PS. Huomasitteko kun kanalan seinät on kalkittu?

Kättentöitä

Rautalanka vääntyy monien käsissä vaikka mihin. Minun kätöseni ei oikein osaa sitä taivutella kauniisti, mutta kun Näpsässä on hyvä opettaja niin jotakin olen saanut aikaiseksi. Viime kerralla tein tämän kynttilänjalan ja

edellis kerralla nämä koukut. Toinen on paksummasta rautalangasta kuin toinen ihan harjoituksen vuoksi.

Vaarin "kädentöitä" ovat taas nämä herkulliset puolukat. On se vaan rohkea mies tuo vaari-kulta ei pelkää karhuja eikä hirvikärpäsiä:)

Kivien kääntäjä

Ekaluokkalainen lapsenlapsemme on erikoistunut kivien kääntelyyn. Kivien alta hän löytää mitä ihmeellisempiä ötököitä ja sitten niitä tuodaan mamman ihasteltaviksi, YÖK;)

Matojen keräily on myös hänen "himohommaansa" ja niitä saa sitten kanalanväkikin herkkupaloikseen.

Olenko muuten kertonut teille kun nuorena äitinä ajattelin, että kun saan omat lapset aikuisiksi niin sitten elän kuin ellunkana ilman huolen häivää.....Nyt tiedän, että ei se niin menekkään! Huolehtiminen ei lopu koskaan niin kauan kun hengittää. Jos ei omista lapsista enää kanna huolta niin sitten kantaa lastenlapsista. No ompahan ainakin syy miksi kätensä illalla ristiin laittaa:)

Huolehtimista

 Tiedän, että Neitonen Seinäjoella pärjää, mutta äiti minussa huolehtii...Herääkö tyttö aamulla ajoissa? Mitä jos tulee yhtäkkiä kipeäksi? Ei kai mene kenenkään tuntemattoman kyytiin? Viihtyykö koulussa? Onko asunnossa kylmä? JNE.....

No kuopus kun on niin joutuu koville äidin huolehtimisen suhteen;)

Tilasin opiskelijaneitosellemme Jotexista tämän pöytävalaisimen ja

pari tälläistä tyynyä. Toivotaan, että tykkää jos ei niin tuotteet voi palauttaa.

Kamerasta oli akku loppu, joten en voinut kuvata rautalangasta Näpsässä tekemääni kynttilänjalkaa, mutta esittelen sen sitten kun saan sen kuvattua.

HEIPPA taas!

Haikeaa

Haikeissa tunnelmissa täällä ollaan tänään oltu. Meillä Vaarin kanssa alkoi kaksin elo 30 vuoden jälkeen. Saimme esikoisemme oltuamme naimisissa 11kk, joten emme ole asuneet kaksin kuin 11 kk koko avioliittomme aikana. Minua ei tämä kaksin eläminen pelota tai jännitä, sillä luulen, että meillä on kaksin ihan mukavaa:) On vain niin haikeata, kun nuo lapsoset lentävät pesästä. Tämä pahnanpohjimmainen joka eilen "muutti" opiskelija-asuntoonsa on ollut niin helppo ja ihana lapsi. Hän ei ole elämässään tuonut yhtään murhetta vanhemmilleen....iloa vaan, uskokaa tai älkää. Siksi kai tuntuukin niin haikealta, kun hän ei enää kotona olekkaan täällä meitä ilostuttamassa. Onhan hän neljästä lapsestamme kuopus, joten senkin takia varmasti ikävä on kovasti. Onneksi kuitenkin Neitonen seurustelee pojan kanssa, joka asuu täällä kotipaikkakunnallamme. Joten jos ei äidin pulla ja isän perunat houkuttele kotiin niin oma kulta ainakin;) Olen kaipauksen keskellä kuitenkin kiitollinen siitä, että kaikki lapsemme ovat uskaltaneet ja halunneet lähteä kotoa, joten terveitä ovat :)