tiistai 24. syyskuuta 2013

Ruokarukous

Olen surullinen......Meidän ihanassa kyläkoulussa on aina ollut ruokarukous ennen ruokailua. Nyt se on jouduttu lopettamaan, kun eräs isä ja eräs äiti valittivat asiasta. Lapsenlapseni opettajakin pahoitti mielensä tästä, kun enää ei saa ruokaa yhdessä siunata....KETÄ se vahingoittaa???? Kukaan ei vanheimpainillassa ollut huolissaan niistä monista kirosanoista mitä lapset oppivat muilta koululaisilta. Pieni tyttärenpoikani oli halannut kaveriaan niin heti oli joku poika haukkunut häntä homoksi. Mitä tämä kertoo tästä ajasta??? Jumalasta ja Jeesuksesta ei saisi puhua, mutta kaikki muu on ihan normaalia???? Voi tätä maata ja sen ihmisiä......Miten varjelemme lapset kaikelta pahalta? Voimmeko enää odottaa siunausta tälle maalle?

26 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Mina en ole mitenkaan uskonnollinen, paivastoin taysi ateisti, mutta ei minua olisi tuollainen ruuan siunaaminen hairinnyt yhtaan, Onhan se ihan tapanakin kaunis ele.

Villiviini kirjoitti...

Surullista, kovin surullista.

Sari kirjoitti...

Kummallinen päätös koululta. :(

Anonyymi kirjoitti...

Päätös ei ole koululta "kummallinen", vaan lain ja asetuksen vaatima. Me Suomen kansalaiset taas olemme ihan itse äänestäneet lakiemme laatijat. Kannattaa harkita eduskuntavaaleissa, ketä äänestää.

Anonyymi kirjoitti...

Tämähän on täysin normaalia nyky Suomessa. Suvivirttä ei saa laulaa jne, joku aina loukkaantuu jostain ja sen vähemmistön mukaan mennään. Jos yksi ei halua, joutuvat muut luopumaan. Ihmiset ovat kummallisia nykyään... Kaikki perinteinen ja hieno häviää.

-ihmettelevä

suvi kirjoitti...

no jopas jotakin,kaikkea sitä kuuleekin :( pitäähän sitä osata muista maista muuttaneiden tapojakin kunnioittaa,miksi sitten perinteinen suomalainen ei tätä olisi...

Mömmeli kirjoitti...

Surullista.. Itsekin olen näitä asioita mielessäni pohtinut.

anonyymi kirjoitti...

Suomi on maallistunut vauhdilla ja jäljet pelottavat.Miten yksi perhe voi terrorisoida koko koulua.Sehän on harvainvaltaa eikä demokratiaa.Me voimme rukoilla niin lastemme kuin lastenlastemme puolesta ja koko Suomen kansan.Meillä on kuulkaas elävä rukouksia kuuleva Jumala vielä olemassa.

Piipe Elch kirjoitti...

Voi, tätäkö on demokratia? Tuntuu niin pahalta kuulla tuollaisia viestejä ja valitettavasti se on tämän nykyisen ajan trendi: Rukoukset koetaan joidenkin mielestä ahdistavana pakkosyöttönä. Tällä kansalla on kuitenkin syvät kirstilliset juuret, jotka nyt halutaan kitkeä pois. Aiheellisesti kysyt, vieläkö Jumala maatamme ja kansaamme siunaa.
Herra meitä armahtakoon!

elina kirjoitti...

Kummallinen päätös. Jotkut tekevät vielä kummallisemmin ja kiittävät "äiti maata". Miksi mennään vähemmistön mukaan??

Anonyymi kirjoitti...

Suomen perustuslain 11§ 2 monentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Jos koulussa järjestetään uskonnollisia tilaisuuksia, on oppilaan kotiin ilmoitettava asiasta etukäteen, jolloin oppilaan ei perustuslain mukaisesti ole pakko osallistua tilaisuuteen.

Perusopetuslain mukaan taas opetustoimi on vastuussa oppilaan turvallisuudesta koko koulussaoloajan. Niinpä oppilaalle on järjestettävä korvaavaa toimintaa uskonnollisen tilaisuuden ajaksi. Sinänsä uskonnollisen toiminnan järjestäminen ei ole kiellettyä.

Mutta käytännön kannalta on tietysti hieman hankalaa, jos joka kerta ennen ruokailua pitää esimerkiksi kouluavustajan siirtyä uskonnottomien oppilaiden kanssa eri tilaan tai ruokarukouksen lukijoiden siirtyä opettajansa kanssa käytävään.

Mutta perustuslaista ja perusopetuslaista tässä siis on kyse. Ei yhden koulun tai opettajan tai koulutoimiston tai koululautakunnan päätöksestä.

Jos oltaisiin Yhdysvalloissa, oltaisiin vielä tarkempia: valtiollisissa kouluissa ei saa olla mitään uskontoon viittaavaa. Meillä saa, mutta uskonnottomien pitää saada siksi ajaksi korvaavaa toimintaa ja etukäteen pitää ilmoittaa.

Katja kirjoitti...

Itse uskovaisena myös ymmärrän niitä jotka eivät halua kouluun uskonnon tunnustamista, sillä rukoushan on sitä, kristinuskon tunnustavaa. Jokainen voi tehdä rukouksen hiljaa mielessään kun kokee sen tarpeelliseksi. Äärimmilleen vietynähän tietysti virretkin ovat tunnustavaa uskontoa, mutta minusta ne eivät sitä ole, eikä suvivirren veisuuta ole kielletty. Eri asia sitten on, jos koulu haluaa siitä luopua.

Kaikissa kolmessa koulussa mitä lapseni käyvät, käydään vuosittain kirkossa, lauletaan suvivirsi ja muitakin virsiä, mutta ei rukoilla. Minulle se ainakin on ihan ok :) Niille jotka eivät halua edellisiin osallistua, järjestetään muuta.

marjamatilda kirjoitti...

Tosi surullista, mihin me olemme menossa!

Anonyymi kirjoitti...

Tutkimuksen mukaan vain noin 25% vanhemmista uskoo kuten kirkko/kristinoppi opettaa. Miten uskonnollinen rituaali vaikuttaa ellei siihen usko? Pitääkö perinteitä ylläpitää perinteiden vuoksi? Onko kristityillä lähtökohtaisesti parempi moraali, ja ovatko ei-tunnustaviksi-kristityiksi itsensä määrittelevät automaattisesti moraalisesti huonompia? Tässäpä näitä avoimia kysymyksiä.
Niin, itse erosin kirkosta saatuani tietää, että Suomen ev. lut. kirkko oli sijoittanut rahastojen kautta aseteollisuuteen, kirkon edustaja puhui asian paljastuttua totuuden vierestä sanomalla, ettei siihen voi vaikuttaa. Sama tilanne on englannin kirkon kanssa. Itselle - mm konfliktien syntymekanismeja opiskelleena - on täysin mahdoton ajatus tukea organisaatiota, joka saa tuloja, tai on saanut tuloja, aseteollisuudesta. Moraalitonta?

Siinä ei ruokarukoukset suvivirret tai muut perinteet toisaalta kristilliseksi tai hyväksi tee.

Winnie

MaMMeli kirjoitti...

Kiitos kommenteista, pitkästä aikaa anonyymitkin sain mukaan;)

Joskus meille kaiken tarkoitus ja totuus selviää. Surullista on se, että lapsilta jo riistetään usko ja turva Jumalaan. Mitä hävittävää on jos uskoo? Uskova saa Ilossa ja surussa saa turvata korkeimpaan. Mihin uskomaton turvaa...itseensä? Kuoleman jälkeen uskomatonta ei odota mikään omasta mielestään, uskovaa iänkaikkisuus....Minun matematiikalla kannattaa uskoa sillä silloin ainakin on toivoa, muuten ei.

Jeesus sanoo: Joka uskoo minuun ei ikinä kuole:)

Anonyymi kirjoitti...

Me valitamme nyt kun ei ole ruokarukousta. Se on loukkaus perheemme oikeutta kohtaan harjoittaa uskontoamme ja kulttuuriamme.
Mamma Anonyymi Toistaiseksi.

St. Brigitten kirjoitti...

Surullista :( Mä toivon, että tänne meille tulee kristillinen koulu. Kaksi kertaa lupaa sille jo haettu kunnalta, mutta ei ole herunut lupia! Nyt yrittävät kolmannen kerran, toivon että onnistuu. Toivottavasti viimeistään kolmen vuoden päästä kun esikoisemme aloittaa koulutien!

Anonyymi kirjoitti...

Mamma Anonyymille tiedoksi, että asiasta on jo valitettu ja eduskunnan oikeuskansleri antanut jo lausunnon: koulun ei pidä pitää ruokarukouksia. Että sen kun valitatte vain, mutta ennakkopäätös on olemassa eikä valitus tule menemään läpi niin kauan kuin nykyinen perustuslaki ja perusopetuslaki ovat voimassa.

Teille tullaan sanomaan, että lapsenne voi vapaasti rukoilla oma-aloitteisesti ja itsekseen ennen jokaista ruokailua (ja vaikka ennen oppitunteja ja kaikki välitunnit läpeensä), mutta opettaja ei voi yhteisrukousta johtaa (ellei uskonnottomien asema ole yhdenvertaisesti järjestetty jossain muussa tilassa).

Eikä kyse ole maahanmuuttajista eikä islaminuskoisista, vaan yleensä tuikitavallisista uskonnottomista suomalaisista. Uskovaiset islaminuskoiset minun (toki vähäisen) kokemukseni mukaan tuntevat Suomessa sukulaisieluisuutta huomattavasti enemmän uskovan kristityn kuin ateistin kanssa. Ihan niin kuin minäkin uskovana kristittynä tunnen uskovan muslimin läheisemmäksi kuin kokonaan uskonnottoman länsimaalaisen.

Anonyymi kirjoitti...

"Jeesus sanoo: Joka uskoo minuun ei ikinä kuole:)"

Hui, pelottava ajatus! En itse ainakaan pidä elämästä niin paljoa että haluaisin sen jatkuvan ikuisesti tai kuoleman jälkeen. Sillä ei ole uskon kanssa itselläni mitään tekemistä. Henkilökohtaisesti toivon että ihminen häviää maailmasta kuoleman kohdatessaan mutta ymmärrän hyvin että näin ei monikaan ajattele.

Anonyymi kirjoitti...

Itse en kuulu kirkkoon mutta en ole mitenkään ateisti. Aikoinani kuuluin kirkkoon ja kaikkien lapsieni ristiäiset pidettiin kirkossa. Kastevetenä kaikilla oli ex-appivanhempien tuomaa vettä Israelista ;). Ex-anoppi ja -appi olivat hyvin uskovaisia, seuroissa paljon olin mukana lähinnä kahvia keittelemässä ja tarjoilemassa ja tykkäsin kuunnella niitä ihania lauluja, joten minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan - päinvastoin. Aikoinaan kun lapseni olivat pieniä, päiväkodissa oli aina ruokarukous ja pidin sitä hyvänä asiana koska kotona ei tapaa ollut. Jossakin vaiheessa se lopetettiin vanhempien pyynnöstä, ja tästä on jo yli 15 vuotta. Mutta, ihan rehellisesti sanoen en pitäisi siitä että lapseni joutuisivat koulussa tai päiväkodissa osallistumaan esim. muslimien rukoushetkeen koska se sotii omaa "vakaumustani" kohtaan. Jokainen voi kotona viettää rukoushetken ennen ruokailua tai nukkumaan menoa - kotona se kasvatus on tehtävä, ei koulussa tai päiväkodissa.

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvänen aika. Minkä ihmeen takia koulun pitäisi kannatella joidenkin vakaumusta ja muiden joutua olemaan mukana vastoin omaansa? Rukoilkaa te uskovaiset kotonanne, kirkoissanne ja kuka missäkin haluaa, mutta suokaa myös muille kunnioitusta. Koulun ei todellakaa pidä olla mikään "hyvien" eli teidän mielestänne uskovien ja "pahojen" eli muiden epätasa-arvoistamislaitos vaan kaikille tasapuolisesti opetusta antava, riippumatta uskonnosta, rodusta, ihonväristä tai vanhempien varallisuudesta. Kuinka ihmeessä te uskovat jatkuvasti jaksatte kuvitella itseänne jotenkin paremmiksi kuin muut? Suunta on ihan oikein kun uskonnonopetus kouluista poistuu. Jokainen ajatelkoot ja uskokoon kuten oikealta tuntuu, mutta ihmisiä me kaikki olemme, ei ihminen siitä ihmisenä paremmaksi muutu jos on uskovainen, kyllä ne on ihan muut asiat jotka siinä punnitaan. Ehkä toisen hyväksymisellä voisi olla positiivisia vaikutuksia kirjoituksessasi esiin tulleisiin muihin ongelmiinkin, homottelun jne.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä veisataan oikein ruokavirsi. Vanha tapa maalla. En pidä sitä mitenkään uskonnon harjoittamisena. Se on meille vain hiljentyminen ruokailuun, kiittäminen ruuasta. Onneksi ei ole kukaan tätä tapaa vastaan, tee kärpäsestä härkästä!

Toki meilläkin eri luokilla on eri toimintatavat, joillakin rukous, toisilla loru, toisilla hiljentyminen ja meillä laulu.

Terveisin luokanopettaja maalta

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kaikki vetää hiljaiseksi...Surullista!

Pikkuhiljaa kaikki uskoon liittyvä poistetaan, se ei ole sallittua, se on ajan henki:(

Siunausta Mammeli!♥

Anonyymi kirjoitti...

Edelliselle kommentoijalle: eihän ole kysymys kaikesta uskontoon liittyvästä, ainoastaan sen poistamisesta peruskoulusta. Jäähän jäljelle seurakuntien yms. oma toiminta ja kotona lapsille siirrettävät arvot, eivät ne mihinkään katoa. Se on hyvä, ettei toisen uskonto ole arvokkaammaksi asemassa kuin toisen, meitä kun on muitakin kuin luterilaisia. Tasa-arvoista eri uskontojen opetusta ja kaikkea siihen liittyvää ei kuitenkaan voida koulussa toteuttaa, niin eikö ole parempi että koulut irroitetaan tästä kokonaan, näin lapset ovat tasa-arvoisessa asemassa koulussa. Panostetaan näihin itse kullekin tärkeisiin arvoihin enemmän kotona ja pidetään huolta toisistamme.

MaMMeli kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne....vetää minutkin hiljaiseksi ja surulliseksi tämän ajan meininki:(

Muuten me "uskovaiset" emme koen itseämme paremmaksi kuin muut...Me tunnustamme, että niin raukkoja ollaan, että jeesusta tarvitaan:)

Liisa kirjoitti...

Niinpä. kiroilla ja tapella saa, mutta ruokarukous on pahasta :( itkettää.