Kesäteatterissa

 Tänään kävin neidin ja äitini kanssa Pyynikin kesäteatterissa katsomassa musikaalin: Kuuma kesä 85

Musikaali oli ihan kiva, mutta ei kuitenkaan mielestäni niin huippu, kun sitä on hehkutettu. Sydämeni sai kuitenkin läpättämään tämä kuvassa oleva Datsun 100 A, sillä KAIKILLA ihanilla pojilla oli just tällänen, kun olin nuori;) Vaari kyllä ajelutti minua isänsä Datsunilla, joka oli 120 Y ja turkoosi! Se oli myös NIIN ihana :) Vaari ajoi käsi tuulilasista ulkona ja oli NIIN coolia;)  Hihii meillä oli mökillä täsmälleen saman värinen tiskiharja, kun vaarin iskän auto oli ja voitte arvata miten reippaasti mammelilla sillä harjalla tiskasi ;)

Juoni oli tuossa musikaalissa aika köykäinen, mutta laulusuoritukset monella näyttelijällä tosi hyvät! Ilmakin suosi meitä, joten suosittelen, että kannattaa mennä katsoon ainakin niiden, jotka muistavat isot merkkarit, ruususuklaan, hopeatoffeen, famin ym.....jutskat:D

Elämä yllättää

Ensin vastaan teille ihanaisille, kun kyselitte, että mitä teen lampaiden villasta? Kerään sitä kymmenen kiloa, koska se on vähimmäismäärä, jotta eräs kehräämö kehrää minulle lankaa juuri Helmin ja Hilman villasta. Minulle olisi tärkeää, että saisin kutoa sukkia ja tumppuja juuri näiden ystävieni villasta lastenlapsille <3 Olen säästänyt kolmen kevään villat ja pitäisi punnita paljonko niissä on.

Voi, että kun eilen nauratti, kun Vaari tapansa mukaan oli koko päivän ulkona ja touhusi pihassa kaikenlaista. Niin no ei se naurattanut vaan se, kun illalla kömmin sen kainaloon koko mies hehkui kuin rapu. Tää toistuu joka kevät.....Tänään ei kuitenkaan enää "poika" punoittanut, vaikka eilen luulin, että paloi auringosta täysin. Minä jos olisin noin hehkuvan punainen olisin tosi kipeä. Tuo kultani, kun on ikänsä ollut paljon ulkohommissa ei enää pahasti palakkaan vaan ruskettuu helposti.

Näin siis elämä....tai suoraan sanottuna Taivaan Isä tällä kertaa minut yllätti:

Määrätty ikä kun piakkoin mittariini täyttyy, on tuonut ajatuksia lapsuudestani mieleen. Usein olen ajatellut erästä koulukaveriani alaluokilta. Hän oli aina niin ystävällinen ja lempeä minulle ja varmasti muillekkin. Pidin häntä kauniina....Hänellä oli tumma pitkä tukka ja ruskeat silmät. Vanhempani erosivat siihen aikaan ja kotona ei riittänyt aikaa pienelle tytölle....oli mm.oppimisvaikeuksiakin koulussa. Tällä luokkani tytöllä oli lempeä katse ja aina jotakin hyvä sanottavaa minulle....Hän oli siis enkeli tietämättään minun tielläni <3

Muutimme pois ja jouduin vaihtamaan koulua. Näin tämän tytön pari kertaa kaupungilla myöhemmin ja silloinkin hän tuli aina iloisena juttelemaan. Vuodet vierivät, kymmenet vuodet vierivät ja välillä en muistanutkaan tätä tyttöä. Kunnes ihan viime vuosina aloin muistelemaan tätä luokkakaveriani. Ajattelin, että voi kun voisin joskus kiittää tätä ystävää. Viime viikonlopulla löysin netistä sellaisen "koulukaverit sivuston", sieltä voi hakea entisiä koulukavereitaan. En muistanut kuin tytön etunimen ja sukunimen alkukirjaimen. Löysin sieltä tämän määrätyn koulun kohdalta ja samalta vuodelta yhden saman etunimen. Lähetin tälle ihmisellä sähköpostia ja voitteko kuvitella, että tämä ihminen kertoi olevansa JUURI se ystäväni <3 Ihmettelin ja kiitän Taivaan Isää tästä johdatuksesta....EI SATTUMASTA! Sain siis kiittää tätä lempeää ystävää lapsuudestani hänen yllätyksekseen, sillä eihän enkeli itse tiedä olevansa enkeli :)

Luokkakokoukseen

 No niin, päätin sitten mennä sinne luokkakokoukseen.....Arvatkaapas vaan oliko hommaa pistää tämä mammeli siihen kuntoon, että kehtaa mennä ;) Vaatteita koiteltiin ja muotoja (lue läskejä)peiteltiin....Lopulta mustavalkoista valitsin.....Virosta ostetun tunikan ja valkoiset housut ja jakun. Uusi Viron kukkakassi ja isot korvikset, että huomio kiinnityisi niihin eikä kaksoisleukaan;) Meikkiä naamaan, että vanhakin näyttäisi nuoremmalta.....

Junalla menin Tampereelle. Luokkakokous oli Finlaysonin alueen Plevna ravintolassa. Sinne jännittyneenä riensin.....lopulta meitä ei saapunut kuin 8 ja mitä ihmettä muutkin olivat muuttuneet ulkoisesti???  Se on kyllä hassua, että ilmeet ja luonteenpiirteet olivat entiset......Luokan pomo otti hetkessä pomon roolin........peesaajat peesasivat;) Söimme yhdessä ja juttelimme vanhoja ja nykyisiä. Kiva oli nähdä kavereita vuosien takaa. Minä söin lampaanlihaa, valkosipuliperunoita ja vihanneksia. Jälkkäriksi kahvia, omenapiirakkaa vaniliakastikkeella ja toiset joivat, kun mammeli herkutteli;) Sitten viisi meistä lähti jatkoille Ylöjärvelle katsomaan Popedaa....Arvatkaapas lähtikö mammeli?

No ei tietenkään....Sillä kaikki rakkaat odottivat minua jo kotona<3 Vaari tuli asemalle vastaan, antoi suukon ja sanoi:" Yök, kun haiset valkosipulille!" Ihanaa olla kotona......en vaihtaisi osia kenenkään kanssa....ajattelin, kun pääsin kotipihaan<3

Huomenna kerron, kuinka löysin erään luokkakaverin 42 vuoden takaa.....Hän oli minulle silloin lapsena kuin enkeli <3

Lampaiden kevään odotusta ja luokkakokouskutsu.

Posti toi kutsun luokkakokoukseen.....Koulun päättymisestä on n. 35 vuotta...Apua ja noin 35 kiloa sitten.....Voinko mennä ja tunteeko enää kukaan? No, täytyy miettiä uskaltaako? ;) Ainakin kampaajalla on käytävä leikkauttamassa ja värjäämässä hiukset.....kuvan malli on jo tipotiessään ja värit haalistuneet ja harmaitakin jo näkyy....No harkintaan täytyy laittaa.....

Pitsijuttuja

 Meidän suvun naiset siis minä, tytär ja miniät ollaan ihastuttu näihin Ikean pitsiverhoihin ja varsinkin niiden hinta/laatu suhteeseen. Kaksi kappaletta näitä pitkiä pisiverhoja maksaa vain 9,95 yhteensä.

 Meillä niitä on makkarin ikkunassa ja sängynpäällä olevassa katoksessa. Tänään kävin naapurissa tyttärellä lyhentämässä sopivaksi heidän isoon kamariinsa 4 kpl näitä pisiverhoja. Jotakin saa siis vielä halvalla ja niitä voi käyttää muuhunkin sisustukseen kuin vain verhoiksi.

Tämä ihana tyynynpäällispitsi on n. 40 vuoden takaa. Olin lapsi kun rakas tätini sen minulle teki. Tämä täti oli minulle vähän niin kuin mummu, kun mummu olen menettänyt toisen mummuni ennen syntymääni ja toisen, kun olin n. 2 -vuotias. Tätini kuolemasta on jo kohta 18 vuotta ja nykyisin, kun täällä maalla asustelen niin melkein päivittäin ajattelen häntä. Hän "tuoksui" usein navetalle ja siitä hajusta tuleekin minulle hyvä ja turvallinen olo. Hän oli myös hirveän ahkera ja teki aina joutessaan käsitöitä....koskaan hän ei laiskana istunut. Korvissani kuulen vieläkin hänen äänensä ja karjalan murteen, joka on myös minulle rakas <3

2. Adventti ja mietteitä lapsuuden muistoista...

Malttanut en olla ripustamatta salin ovien yläpuolelle kädentaitomessuilta ostamaani JOULU-koristetta. Tykkään niin tästä:))
Tämä 2. adventti on sujunut rauhallisissa merkeissä. Muutaman joululahjan paketoin ja perunalaatikot ovat imeltyneet 4 tuntia ja nyt ne on sitten uunissa paistumassa.

Niitä mietteitä.....

Eilen kävin eräässä talossa, mihin liittyy lapsuuteni rakkaimmat muistot. Talo oli ennen lapsuuteni rakkaimpien ystävien koti. Edellisestä käynti kerrasta taitaa olla jo 20 vuotta. Uudet asukkaat ovat tehneet talosta omanlaisensa. Talo oli remontoitu ja monet asiat siellä olivat muuttuneet nykyaikaisemmiksi. Talo oli ihan kiva ja kodikas, MUTTA tunsin suurta haikeutta.....se ei ollut enää sama kuin silloin ennen. Vaikka tiesinkin mennessäni, että varmasti talo näyttää erilaiselta silti sydämen sopuikoissa petyin......Onneksi vanhaat rakkaat väliovet olivat vielä samat ja pönttöuuni tervehti minua tutussa paikassaan.......Mutta jotain tärkeintä talosta puuttui......Ystäväni, jotka olisivat tulleet minua lasikuistilla vastaan, halanneet iloisina ja sanoneet: " Maiju...ihanaa, että tulit......"Kumpa edes hetken saisi vielä olla tuo lapsi <3 Terveisiä teille rakkaat M ja S, jos satutte tätä lukemaan:D

Ihanat tuliaiset :))

Isosisko kävi miehensä kanssa kylässä ja toi ihanat tuliaiset!!! Oli kuulemma pakko ostaa tämä Kotiliesi, kun Mammeli ja Vaari olivat päässeet ihan kansikuvaan. On se ihmettä, kun jo vuonna 1944 tiedettiin mammelista ja vaarista;)

Tämän almanakan myös sain vuodelta 1962...minkähän takia sisko valitsi juuri tämän vuoden? ;)
Almanakan sisällä oli paljon mainoksia.....äidilläni oli juuri tälläinen ompelukone, kun olin lapsi ja vieläkin se tekee kaunista tikkiä:)

mammelin lapsuuden muistoja

Skräppäämistä kun aloin harrastelemaan, etsin netistä tuttuja asioita -60 luvulta. Löytyihän sieltä vaikka mitä:

Vanha tuttu ruusuaiheinen kahvipurkki.
Arabian Rosita kahvikupit, joista meillä juotiin kahvia, kun meillä oli kahvivieraita.
Arabian uunivuoka oli tädin ja sedän luona, siihen Tyyne-täti oli tehnyt leivinuunissa ohrasta sellaista hyvää, jonka nimeä en enää muista.
Arabian Suomi-kukka sarjaa, jota meillä myös oli ja vieläkin äidilläni sitä on ja minulla yksi lautanen seinässä.
Pilvi-kannu, joita meillä oli kaksi sinisävyinen ja punasävyinen. Joka kodissa piti tietenkin olla maitokannu, koska ei ollut puhettakaan mistään maitotölkeista....kuka muuten vielä muistaa, kun maitoa myytiin pusseissa?
Tutut kiiltokuvat löysin myös, olin nimittäin kova kiiltsujen kerääjä ja minulla on vieläkin niitä tallella. En ole raaskinut antaa kenellekkään;)
Näyttääkö tutuilta nuo limsapullojen etiketit? Sitruunasooda oli muuten sitten hyvää:)
Ja tuo viimeinen puteli on SITÄ 4711, jota laitettiin korvan taakse isosiskon kanssa, kun leikittiin Danny ja Johnnyn vaimoja...minä 6-vuotias ja sisko 12-vuotias:) Taitaa tuo keski-ikä tehdä sitä, että vanhat muistot tulevat mieleen.....

Tänään sain helpotusta hammassärkyyni. Juurihoito aloitettiin ja nyt ei enää ole hermosärkyä vaan leukaluu tuntuu siltä, kun joku olisi huitaissut. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu ja kiittää tahdon teitä myötätunnostanne...nauratti ihan tänään siinä hammaslääkärin tuolissa, kun ajattelin, että vaikka olenkin mummo, tunnen itseni pieneksi tytöksi hammaslääkärin käsittelyssä;)

Vanha kotimme

Uusi vuosi saa ajattelemaan mennyttä aikaa ja niinpä kerron teille mistä muutimme tänne Kivimäkeen.

Tapasimme vaarin kanssa siis -79 ja naimisiin menimme -82. Ostimme Orivedeltä rivitaloyksiön(ah, se oli NIIN ihanaa aikaa, mutta kerron siitä joskus toiste) ja-84, kun Vaari valmistui ja sai vakituisen työpaikan muutimme Vilppulaan. Ensin ostimme rivitalokolmion, joka oli myös kiva asunto. Sen käydessä "ahtaaksi" rakennutimme tämän kuvassa olevan talon, silloin elettiin vuotta-93.

Tässä talossa oli 130 neliötä+autotalli. Talo sijaitsi keskustassa, mutta rauhallisella paikalla ja ihan kivan kokoisella tontilla. Kuopuksemme syntyi tässä asuessa ja kodissamme juoksi siis neljä rakasta lasta. Heidän kaverinsa olivat aina myös tervetulleita. Olemme aina tykänneet, että kaverit tulisivat meille mielellään.
Olimme onnellisia tässä asuessamme ja kaiholla muistelen aikaa, kun lapset olivat pieniä......Meillä oli ilo myös tutustua Vilppulassa moniin ihaniin ihmisiin:)

Lasten varttuessa ja äitini vanhentuessa, alkoi ajatus Kivimäen mökille muuttamisesta....äitini halusi, että Kivimäkeen tulisi "jatkaja"ja me koimme, ettemme jaksa huolehtia kahdesta isohkosta tontista. Niinpä ajattelin, että jos saan työpaikan Kivimäen läheltä muutamme. Vaarin työalueen muuttaminen oli jo selvä siinä vaiheessa. Muutaman viikon päästä oli Aamulehdessä paikka avoinna siellä päiväkotiin ja hain sitä. Koin tämän selvänä merkkinä meille:) Sain sijaisuuden, jota on jatkunut nyt 3 1/2 vuotta. Siis laitoimme tämän talon myyntiin ja muutimme vuokralle tänne. Talomme teki aikanaan kauppansa ja niin me aloimme rakentamaan tätä nykyistä kotiamme tänne Kivimäkeen. Yhtään ei ole tullut ikävä Vilppulaan, mutta ihmisiä ikävöin ja kaunista Vilppulan kirkkoa.

Näin me siis asetuimme tänne äitini synnyinkodin pihapiiriin ja täällä aiomme asua niin kauan, kuin terveytemme sallii. Tämä pihapiiri oli lapsuuteni "paratiisi" ja nyt siis saan nauttia tästä joka päivä :) Haaveeni eläimistä on jo osittain toteutunut ja onhan minulla toki vielä lisääkin haaveita, mutta katsotaan, mitä meille annetaan.....;)

Terveisiä ystävälleni ja vastaus haasteeseen :)

Tämän kollaasin haluan omistaa kahdelle rakkaalle ystävälleni, jotka olen saanut tuntea lapsesta asti. Toisen heistä näin tänään ja ilokseni hän kertoi lukevansa tätä blogiani:) Nämä Kivimäen vanhaat rakennukset kuuluivat lapsuutemme ja nuoruutemme hupsutteluihin. Kuvassa olevalla kompi-pyörällä on ollut kunnia kuulua myös moniin meidän kolmen reissuihin. Tälläiset pyörät olivat myös ystävilläni ja jos ne pyörät voisivat kertoa, mitä ovat kuulleet ja nähneet kanssamme tulisi siitä melkoisia tarinoita. Näillä pyörillä mm. haettiin elämäni ensimmäiset meikit "kylältä" ja tehtiin monet poikien "kyttäily- reissut" ;) Lähetän lämpimät terveiset näin teille ystäväni, olette aina sydämessäni, vaikka emme usein näekkään......sovitaan pian yhteinen tapaaminen ja kerrotaan uusimmat jutut :)

Lapsuuteni rakkain lelu- nalle on tuossa nallekuvassa oikealla ylhäällä.
Ja vastaus haasteeseen, jonka sain Susannelta

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen « Mikä sinusta tulee isona?
Näyttelijä tai laulaja

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Nakke Nakuttaja

3. Lempileikkejäsi?
Roolileikit ja näytteleminen rakkaiden ystävien kanssa. Barbi ja paperinukkeleikit.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Yleisurheilu varsinkin pituushyppy.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
Danny ja Johnny

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Kymppisynttärit, koska silloin taidettiin pitää lapsuuteni ainoat synttärit, jotka vanhempani järjestivät

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Vanha nalle ja ensimmäinen kasettisoitin.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt? Maatilan emäntä haluaisin olla, mutta taidan olla liian laiska siihen........

Kiitos Susanne tästä haasteesta ja tämän saa ottaa jokainen innostuva itselleen :)

Yks mamma täytti vuosia ;)

Viime sunnuntaina juotiin yhden vanhenevan mamman synttärikahvit. Mutta ei kai huolta, kun sen mamman äitikin on vielä ihan pirteä ja hyväkuntoinen ja innolla mukana lapsensa synttäreillä ;) Kuvassa PartyLiten kynttiläjuttu, jota voi käyttää näin eri koristeilla tai erikseen maljakkona ja matalana kynttilänjalkana. Ruudullisen kaitaliinan keksin Pentikin kernikankaasta. Ostin kangasta kahden kaitaliinan verran, se on helppo pitää puhtaana ja sopii nyt meidän keittiön tunnelmaan.
Synttärikahvilla oli siis vain äitini, isäpuoleni, vaari, lukiolaistyttömme ja mammeli. Eilinen on syntymäpäiväni, mutta sunnuntaina jo herkuttelimme. Äitini muisteli, että 48- vuotta sitten tasan he olivat tuossa vanhassa Kivimäen torpassa katsomassa huonokuntoista pappaani siis äitini isää. Pappani oli taputtanut äitiäni vatsaan ja sanonut, että minä siunaan sinua pikkuinen, jos en sinua enää nää. Antoi äidilleni rahaa, että avaa minulle oman pankkitilin. Sinä iltana äitini lähti minua synnyttämään ja synnyin seuraavana aamuna. Tästä vajaan parin viikon päästä pappani kuoli tuohon torppaan, pappani ei minua ehtinyt näkemään, koska asuimme Tampereella. Uskon, että pappani siunaus ei ole mennyt hukkaan:) Siihen aikaan ei vauvan kanssa heti lähdetty kotoa minnekkään. Tämän muistelon olen kuullut ennenkin, mutta halusin sen teillekkin jakaa:)
Äitini toi tullessaan hyydykekakun ja minä olin leiponut puolukkapullia, joissa päällä kaurasössöä ja suppilovahvero-juustosarvia.
Olen siis äitini vauva ja lahjojakin pitää lapselle tuoda:) Hän toi Iittalan Aino-laseja 8 kpl, gerperan ja pöydällä olevan ruusukimpun sain isäpuoleltani.

Onneksi tämä vanhenemispäivä on taas ohi ja voi olla taas oma nuori itsensä ;)

KIITOS kaunis ihanista kommenteista viime postaukseeni :)

Pullukka

Lapsena olin tosi valikoiva ruuan suhteen. Söin vain perunaa ja voita, makkaraa, kananmunaa, riisivelliä tai puuroa ja leipää mielelläni. Hedelmiä, marjoja ja herkkuja kyllä tykkäsin napostella. Aina, kun menimme kyläilemään kysyin kotoa lähtiessä, että eihän siellä ole pakko syödä? Kerran isäni pakotti minut syömään tillilihakastiketta, jonka samantien oksensin. Sahrankylässä asui kaksi setääni ja tätini, joidenka luona usein olimme. Tätini teki minulle aina herkkujani ja siellä olinkin kuulemma sanonut, että ei se mitään jos en paljon syö, kun vain pullukkana pysyn:) Ja pullukkana olen pysynyt;) Nykyisin en muuta "pahaa" ruokaa tiedä, kuin silakkalaatikko ja silli. Kaikki muu kelpaa ja TOSI hyvin. Olen siis reipastunut!

Pikkuostoksia

Vaari, minä ja nuoriso kävimme tänään shoppailemassa Ikeassa ja Prismassa. Tämän ns. ananaskasvin ruukkuineen ostin Ikeasta.
Sopivat pikkukynttilät löytyivät aikaisemmin ostettuihin kynttilänjalkoihin ja sydämet, jotka on tarkoitettu pyyhkeiden ripustusjutuiksi, mutta minulla ne tulevat johonkin muuhun....
Ulkotulille sinkkiastiat ja koiran taluttimille oma naulakko Prismasta.
Ja kuulkaas, meidän nuori halusi ostaa haisaappaat:) Arvatkaapas saiko se mammelin hymyilemään ja muistelemaan, koska mulla oli aivan samanlaiset haisaappaat -70 luvulla, kun olin nuori. Haisaappaiden lisäksi kuului SIIHEN aikaan leveälahkeiset housut, joiden lahkeet edestä "repsotti" saappaiden päällä ja takaa ne oli haitten sisällä. Takataskussa oli lisäksi oltava värillinen iso varsikampa, kuka vielä muistaa???

Kesäinen päivä Vesilahdella:)

Lähdimme siis ukko-kullan kanssa eilen käymään hänen syntymäpitäjässään. Hän on syntynyt Narvassa, latomaankylässä äitinsä syntymäkodissa. Latomaassa emme käyneet, mutta ajelimme Narvassa ja kirkonkylässä.
Tämä puukirkko on siis Vesilahden kirkko.
Kirkon ovi oli auki, joten poikkesimme ihailemaan kauniita puukoristeita ja yksilöllistä kirkkoa.
Saarnastuoli on upeasti koristeltu.
Urkuparvi on näin upea.
Alttaritaulu ja ylhäällä maalattu raamatunhenkilöitä.
Tässä saarnastuolin koristeet läheltä.
Toimme ukko-kullan rakkaiden mummun ja papan haudalle krysantteenin ja huomasimme haudan huonon kunnon. Aiommekin mennä lähiaikoina kunnostamaan hautaa ja istuttamaan kukkia. Käymme niin harvoin täällä viimeksi kaksi vuotta sitten.
Kylällä on tälläinen idyllinen Pizzeria makasiini, jossa herkuttelimme pizzalla ja vohveleilla jätskin kera, nam....
Makasiinissa myydään myös kaikkea pientä kivaa esim. Martta Wendelin kortteja.
Siinähän se mamman kulta käveeleekin oman syntymäpitäjän kujaa:)

Kotiinpäin ajellessa poikkesimme Lempäälässä paljon kehutulla kirppiksellä. Mitään ei tällä kertaa tarttunut mukaan olen nääs säästölinjalla, kun tuota rahanmenoa on viime aikoina ollut kiitettävästi. Silti oli kiva tutustua uuteen kirppariin ja penkoa tavaroita. Siis tälläisen kivan päivän ukkeli armaalleen keksi ja siitäkös mammeli tuli iloiseksi:)

Muistojen paikassa jätskillä:)

Eilen illalla lähdimme ajelemaan isännän ja murkun kanssa. Matkalla saimme päähämme, että käydääs katsomassa Rönniä, missä vaarin ja mammelin rakkaustarina alkoi vappuna 1979. Joskus olenkin tehnyt postauksen ensi tapaamisestamme ja se löytyy muistaakseni tunnisteista: muistoja. Tässä portit mistä mennään huvipaikkaan sisään.
Ylälava oli entisellä paikallaan ja mikään ei ollut sisälläkään muuttunut. Ylälavalla soitettiin tanssimusiikkia. Ennen oli myös alalava, jossa soi rock ym. nuorisomusiikki. Alalavaa ei enää ollut ja tilalle tullut mm.kesäteatteri. Murkulle näyttelimme paikkoja ja kerroimme ns. vanhoista "hyvistä" ajoista. Kamalat vessat olivat entisillä paikoillaan ja kerroimme kuinka hirveässä kunnossa ne olivat aina lauantai-iltaisin.....
Tässä parkkipaikka mistä linja-auto rivistö toi ja vei huvittelijat pois huvipaikalta. Tällä kertaa en mennytkään linjurin kyydissä, vaan hyppäsin sen saman "pojan" matkaan, johon silloin n. 30 vuotta sitten ihastuin. On sen pojan kyyti ollut sen verran turvallista ja mukavaa, että tuota kyytiä en vaihda, vaikka jo vähän toinen lamppu pimeenä ajetaankin;)

Vierailulla

Olimme tänä iltana vierailulla seurakuntamme rippileirillä. Meidän murkku on siellä isosena, veimme hänelle tuliaisia ja olimme seuraamassa iltaohjelmaa. Meidän seurakunnassa on nyt paljon nuoria mukana, isosia oli peräti 17! Hauskoja sketsejä isoset olivat keksineet ja koskettavia nuorten veisuja laulettiin. Omasta rippileiristä tutut: Kirkossa ja Lapsuuden usko myös laulettiin. Minun rippilauluni konfirmaatiossa oli juuri tuo Lapsuuden usko. Osaan sen varmasti ulkoa hautaan asti:) Pappi muistutti myös siitä, mikä on elämämme kallein asia. Heti muistui mieleeni ulkoläksy omalta riparilta Katekismuksesta:" Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen, on elämämme kallein asia." Minulle itselleni rippileiri oli mahtava kokemus, nautin joka hetkestä siellä!!! Kävin rippileirini Kiikoisissa v. 1977. Vielä siellä en ns. tullut uskoon, koska ajattelin liikaa, mitä muut ajattelevat, jos minä nyt hurahdan....Avasin sydämeni Jeesukselle vasta tammikuussa 1991:) Yhtään pyhempää minusta ei tullut, mutta tiedän Keneen turvaan ja Kuka minut armahtaa:) Ilman uskoa en varmasti jaksaisikaan elää. Tälläisiä ajatuksia tänään....

Kevään odotusta

Koivunoksat toin noin viikko sitten sisälle ja nyt on jo lehdet noin isoina. Ihanaa kevät:) Takana sohvalla näkyy Wilhelmiinan tekemät kauniit tyynyt, vielä kahteen täytyy ostaa sisätyynyt niin saan kaikki esille:)
Kuka muistaa vuokko kahvikerman? Minun lapsuudessani tätä käytettiin kahvissa melkein joka huushollissa:) Siskoltani sain tämän pullon, hän pelasti näitä anoppinsa vanhalta kaupalta ja antoi minullekkin yhden:)