sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Vanha kotimme

Uusi vuosi saa ajattelemaan mennyttä aikaa ja niinpä kerron teille mistä muutimme tänne Kivimäkeen.

Tapasimme vaarin kanssa siis -79 ja naimisiin menimme -82. Ostimme Orivedeltä rivitaloyksiön(ah, se oli NIIN ihanaa aikaa, mutta kerron siitä joskus toiste) ja-84, kun Vaari valmistui ja sai vakituisen työpaikan muutimme Vilppulaan. Ensin ostimme rivitalokolmion, joka oli myös kiva asunto. Sen käydessä "ahtaaksi" rakennutimme tämän kuvassa olevan talon, silloin elettiin vuotta-93.

Tässä talossa oli 130 neliötä+autotalli. Talo sijaitsi keskustassa, mutta rauhallisella paikalla ja ihan kivan kokoisella tontilla. Kuopuksemme syntyi tässä asuessa ja kodissamme juoksi siis neljä rakasta lasta. Heidän kaverinsa olivat aina myös tervetulleita. Olemme aina tykänneet, että kaverit tulisivat meille mielellään.
Olimme onnellisia tässä asuessamme ja kaiholla muistelen aikaa, kun lapset olivat pieniä......Meillä oli ilo myös tutustua Vilppulassa moniin ihaniin ihmisiin:)

Lasten varttuessa ja äitini vanhentuessa, alkoi ajatus Kivimäen mökille muuttamisesta....äitini halusi, että Kivimäkeen tulisi "jatkaja"ja me koimme, ettemme jaksa huolehtia kahdesta isohkosta tontista. Niinpä ajattelin, että jos saan työpaikan Kivimäen läheltä muutamme. Vaarin työalueen muuttaminen oli jo selvä siinä vaiheessa. Muutaman viikon päästä oli Aamulehdessä paikka avoinna siellä päiväkotiin ja hain sitä. Koin tämän selvänä merkkinä meille:) Sain sijaisuuden, jota on jatkunut nyt 3 1/2 vuotta. Siis laitoimme tämän talon myyntiin ja muutimme vuokralle tänne. Talomme teki aikanaan kauppansa ja niin me aloimme rakentamaan tätä nykyistä kotiamme tänne Kivimäkeen. Yhtään ei ole tullut ikävä Vilppulaan, mutta ihmisiä ikävöin ja kaunista Vilppulan kirkkoa.

Näin me siis asetuimme tänne äitini synnyinkodin pihapiiriin ja täällä aiomme asua niin kauan, kuin terveytemme sallii. Tämä pihapiiri oli lapsuuteni "paratiisi" ja nyt siis saan nauttia tästä joka päivä :) Haaveeni eläimistä on jo osittain toteutunut ja onhan minulla toki vielä lisääkin haaveita, mutta katsotaan, mitä meille annetaan.....;)

13 kommenttia:

PikkuBertta kirjoitti...

kaunis on myös entinen kotinne...ja monia asioita olette saaneet siellä kokea...ei ihme,että muistoissa sinne aina palaat,niin pitääkin.

Mukavaa(työ)viikkoa,joko työt alkaa:)

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Entinen talonne on aikas paljon samanlainen, kuin meidän entinen koti, jonka mieheni ja issäni rakensivat meille 1983. Miitimme siitä kolme vuotta sitten tänne missä nykyisin asumme.

Tuula kirjoitti...

Taloa katsoessa tulee niin mieleen kuinka kunnolla talot siella Suomessa rakennetaan. Ihan nakee paalle pain, etta siella on lamminta. Ja kaunis piha istutuksineen.

Elämän Helmiä kirjoitti...

Meilläkin oli hyvin samanlainen talo tämän asunnon edellä, siitä oli niin harmillista muuttaa ja kun se oli juuri maksettu ja tähän asuntoon piti ottaa vielä lisää lainaa, joka tällä iällä ei ole niin yksoikosta.
Mutta tykkään asua nyt tässä , vaikka onkin pienempi, mutta pääsääntöisesti ollaan ukin kanssa kaksinstaan. Poika asuu vielä kotona, mutta lähtee armeijaan ensi kesänä.
Tämmöstä, mutta kiva on lukea aina näitä tarinoita , kiitos !
-päivi-

Villiviini kirjoitti...

Kiitos kun jaat nämä mieluisat muistot myös meille. Hyvää vuotta 2011 Kivimäkeen!

tarutikki kirjoitti...

On teidän entinenkin kotinne kivan näköinen, mutta Kivimäki on todella kaunis ja minunkin makuni mukainen.

Olivieno kirjoitti...

Ai että se on ollut niin kauan sukutilana... Iloa ja onnea uuteen vuoteen Kivimäessä!

Piitis kirjoitti...

Kiva kun kirjoitit meille muistoja menneistä. Teillä on ollut kaunis talo. Nyt on sitten ihanaa asua synnyinkodin pihapiirissä.

^_^Piitis

LeenaJohanna kirjoitti...

Onpa kiva lukea muistojasi.
Hieno talo tämäkin.
Aivan ihanaa varmasti asua lapsuuden pihapiirissä.
Itsekin tykkäisin mutta en halua takaisin pohjanmaalle.
Täällä on mukavan leppoisampaa.
Tuleekos teille vielä sinne Kivimäkeen kirjava kukko ja kanoja?

Mukavaa alkavaa ekaa tammikuun viikkoa<3

mallamarja kirjoitti...

Heips! Ihana elämänlankakertomus!
Onnea ja iloa sinne edelleenkin toivottaa mallamarja

Katja kirjoitti...

Kyllä todellinen onni osui kun pääsitte lapsuusmaisemiin. Etteköhän te saa asua siinä vielä hyvin pitkään!

tuksu kirjoitti...

Elämä kuljettaa :) Meidät lennätti Hämeestä ensin miltei 40 vuodeksi Koillismaalle ja sitten takaisin tänne :) Ja Onnellisia Olemme mekin :)
Haluamme asua täällä niin kauan, kun se on terveyden kannalta mahdollista :)
Mukavaa Tätä Vuotta! Haaveita pitää olla, mullakin muhii mielessä jotain :)
tuksu

Irene kirjoitti...

Niin sitä muutetaan kodista toiseen elämäntilanteiden muuttuessa. Kaunis oli tuo kotinne. Nykyinen on vaan niin toisenmoinen. Perinteikäs ja laaja, johon mahtuu monenmoista. Paljon myös käsitöitä, tekemistä. Rakkaudella sitä vaalii omaa perintöään, joka jossakin vaiheessa on ehkä seuraavalla sukupolvella. Näin sitä mennään sukupolvien ketjussa.