lauantai 31. joulukuuta 2016

Uusi Vuosi ja vanhat kujeet ;)

Uusi Vuosi se kolkuttelee jo ihan oven takana. Mitä se tuokaan tullessaan? Uskon, että mennyt vuosi on iloineen ja suruineen ollut Johdatusta. Kaikkea mennyttä en itse olisi valinnut, mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa.

Tulevalta vuodelta toivon terveyttä ja Siunausta Läheisilleni, itselleni ja Sinulle lukijani :)

Hyvyyden voimaan ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. (vrk 600)
Rauhallista ja Siunattua Uutta vuotta meille kaikille :)

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Välipäivien viettoa

Kaunis kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä lukemassa täällä blogissani ja teille, jotka olette sydäntäni lämmittäneet kommentillanne :)

Voi tätä ihanuutta, kun on lomalla ja saa elää kuin pellossa ;) Iltayöt kukun ja sitten aamulla myöhään nukun! Tänään kävin aamupalalla 13.00 aikaan Ystävän kanssa eräässä ihanassa kahvilassa:) Nyt lataan akkuja töihin eskarin kevätkauteen.

Nautin kodin jouluvaloista, kukista ja hyasintin tuoksusta. Hyasintin tuoksu tuo mieleeni lapsuuden joulut. Nautin myös siitä, että tekemättömät työt ei vaivaa ja saa elää ihan tässä hetkessä.

Me eletään Vaarin kanssa haikeaa aikaa, kun Neiti on muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiin. Viimeinen linnunpoikasemme lentää pesästämme. Neiti ja hänen poikaystävänsä, jotka ovat seurustelleet kohta 5vuotta ostivat läheisestä kaupungista kolmion rivitalosta. Asunto on kodikas ja mitään suurempaa remonttia ei kaipaa. Nuoret halusivat maalata seiniä ja tapetoida. Pikkuremontti tulee edulliseksi, kun he osaavat itse sen tehdä. Neidin poikaystävä on rakennusmies ammatiltaan ja Neitikin on käytännöllinen mimmi, jolla pysyy kädessä sudit ym. Keittiön kaakelit he uusivat myös ja sen tekee poikaystävän Isä, kun on alan miehiä hänkin :) Kohta siis muuttuu poikaystävä avomieheksi ja itse toivoisin, että pian olisi aviomies, mutta minultahan ei sitä juttua kysytä...... Kaksin me vaarin kanssa sitten hipsitään täällä Kivimäessä vain eläimet seurana. Yksi elämän vaihe on ohi ja onhan se tervettä, että lapset eivät jää peräkammarin - pojiksi tai -tytöiksi

Uusi vaihe alkaa myös esikoisemme elämässä, sillä hän palaa työelämään hoitovapaalta. Hän on sairaanhoitaja ja menee kotisairaanhoitoon töihin. Onneksi saa tehdä 80% työaikaa ja aamuvuoroa, sillä lapset tarvitsevat häntä niin kovasti. Pienemmät menevät hoitoon ryhmikseen ja isommat pärjäävät jo kotona ennen koulua ja koulun jälkeen. Kuitenkin isommatkin lapset tarvitsevat paljon äidin läsnäoloa, koska heillä on suruaika.

Lopuksi vielä navetanväen kuulumisia. Toinen vuohipukeistamme Urho lähti uuteen ihanaan kotiin, jossa sitä odotti 2 morsianta. Vuohipukkimme kun välillä ottivat yhteen niin ajattelimme, että jospa ottaisimme tyttövuohen Manulle kaveriksi ja mahdollisesti saisimme sitten pikku-kilejä myöhemmin.Lampaat Hilma ja Siiri voivat hyvin. Kanalassamme on nyt 2 kukkoa ja 10 kanaa. Armas kanalanvaltias ei oikein ole sulattanut nuortakukkoa sen jälkeen Sulo-kukko ensimmäisen kerran kiekaisi. Katsellaan nyt tässä, että sopiiko pojat yhdessä asustamaan vai täytyykö Sulolle katsoa uusi koti.Munia tulee nyt kovasti ja kanat ovat löytäneet uuden munimispesän lampaiden syöttökaukalosta :)
No olipas minulla nyt asiaa, mutta onhan jo teitä ollut ikäväkin!

maanantai 26. joulukuuta 2016

Tapaninpäivän-iltaa Kivimäestä

 Onkin kulunut pitkä tovi kun täältä viimeksi olen kirjoitellut. Mitään yksittäistä syytä en osaa sanoa miksi taukoa olen pitänyt....Ei kai ole ollut intoa eikä aikaakaan postauksiin. Nyt kun Joulukiireet ovat ohitse ajattelin kertoa joitakin kuulumisia teillekkin.

Elämä täällä on sujunut pääosin arjen töissä. Ansiotyössä on kiirettä pitänyt, kun eskarilaiset ovat niin innokkaita tekemään monenlaisia juttuja. Työ heidän kanssan on mukavaa, mutta vie voimia niin paljon, että illat olen rentoutunut käsitöitä tehdessä ja eläimiä hoitaessa. Joululahjamessuille tein koruja, heijastimia, kännykkäpussukoita, pellavapesusieniä, saippuaa ym.

Terveyttä olemme saaneet kumpikin vaarin kanssa ja mahatautia lukuunottamatta olemme jaksaneet hyvin. Vaari on innoissaan painanut töitä metsässä ja ollut kiitollinen, että töitä on riittänyt hyvin.


 Surua toi myös marraskuinen päivä meille, kun kolmen lapsenlapseni isä kuoli onnettomuudessa äkillisesti. Isä ei asunut enää lasten luona 4 vuoteen ja lapset näkivät isäänsä kerran kuukaudessa viikonlopun. Isä oli kuitenkin rakas ja mikään eikä kukaan voi häntä lapsille korvata. Lapset ovat saaneet kaiken mahdollisen avun ja heidän äitinsä on ihailtavasti hoitanut vaikeaa tehtävää siis tukea, lohduttaa ja olla läsnä lapsille. Me Isovanhemmatkin olemme tehneet kaiken mitä osaamme lasten auttamiseksi. Itkenyt olen paljon ja surrut kaikkea asiaan liittyvää, mutta lapset ovat selviytyneet tilanteeseen nähden hyvin. Arki ja sen toimet ovat auttaneet paljon lapsia Harrastukset ja kaverit ovat olleet lapsille lääkettä. Lasten aikuistuttua vasta tiedämme mitkä jäljet heidän sieluunsa on jääneet.........
 Kaikki lastenlapset ovat olleet terveitä ja tuoneet iloa mamman ja vaarin elämään. Tähtisilmä käy eskaria ja osaa jo vähän lukeakkin. Hän on hymyillyt Tapparan julkaisussa ja jäähallissa jääkiekkopelien junnumainoksessa. Prinsessa on myös kasvanut ja harrastaa tanssia niin kuin tietysti prinsessalle kuuluu.

Tämä Joulu on sujunut tavallista rauhallisemmissa merkeissä. Äitini ja Isäpuoleni olivat aattona luonamme joulukahvilla ja kirkossa sekä haudoilla kynttilöitä viemässä. Nuoripari olivat illalla kanssamme kun avasimme joulupaketit. Oli kivaa katsella nuorten pakettien avaamista kun saivat kaikkea kivaa ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Joulupäivänä tyttären perhe ja vanhin poikamme koiransa kera kävi syömässä, joulukahveilla ja saunassa. Nuoremman pojan perhe vietti joulunsa Levillä, että heidän ääntänsä kulimme vain puhelimessa.

Tapaninpäivän kevennykseksi kerron erään joulumuiston Vaarin ja minun ensimmäisestä yhteisestä Joulusta. Tein tietenkin itse ensimmäistä kertaa (19 v) porkkana, lanttu ja maksalaatikot. Maksa ja porkkanalaatikot menivät pilalle, koska en ymmärtänyt keittää etukäteen riisiä puuroksi. Se vielä olisi mennyt, mutta kun tein rosollin kuutioiksi niin kuin minun  lapsuudenkodissa oli tapana ja vaari taas oli odottanut saavansa nauttia "keosta". Vaarin kotona tehtiin aina rosolli raasteena keroksittain ja päälle raastettiin kananmuna. Etukäteen emme asiasta olleet puhuneet ja eikös nuori vaimo tirauttanut itkut jouluaaton kunniaksi. No asia sovittiin ja nykyisin teen kuutioina rosollin silloin kun minun sukulaisiani on syömässä ja sitten taas kekona kun syömme vaarin suvun kanssa. Nyt 34 vuoden jälkeen voin tunnustaa, että keko maistuu paremmalle ;)

Hyvää loppuvuotta teille kaikille ja kuulemisiin ensi kertaan :)