Tapaninpäivän-iltaa Kivimäestä

 Onkin kulunut pitkä tovi kun täältä viimeksi olen kirjoitellut. Mitään yksittäistä syytä en osaa sanoa miksi taukoa olen pitänyt....Ei kai ole ollut intoa eikä aikaakaan postauksiin. Nyt kun Joulukiireet ovat ohitse ajattelin kertoa joitakin kuulumisia teillekkin.

Elämä täällä on sujunut pääosin arjen töissä. Ansiotyössä on kiirettä pitänyt, kun eskarilaiset ovat niin innokkaita tekemään monenlaisia juttuja. Työ heidän kanssan on mukavaa, mutta vie voimia niin paljon, että illat olen rentoutunut käsitöitä tehdessä ja eläimiä hoitaessa. Joululahjamessuille tein koruja, heijastimia, kännykkäpussukoita, pellavapesusieniä, saippuaa ym.

Terveyttä olemme saaneet kumpikin vaarin kanssa ja mahatautia lukuunottamatta olemme jaksaneet hyvin. Vaari on innoissaan painanut töitä metsässä ja ollut kiitollinen, että töitä on riittänyt hyvin.

 Surua toi myös marraskuinen päivä meille, kun kolmen lapsenlapseni isä kuoli onnettomuudessa äkillisesti. Isä ei asunut enää lasten luona 4 vuoteen ja lapset näkivät isäänsä kerran kuukaudessa viikonlopun. Isä oli kuitenkin rakas ja mikään eikä kukaan voi häntä lapsille korvata. Lapset ovat saaneet kaiken mahdollisen avun ja heidän äitinsä on ihailtavasti hoitanut vaikeaa tehtävää siis tukea, lohduttaa ja olla läsnä lapsille. Me Isovanhemmatkin olemme tehneet kaiken mitä osaamme lasten auttamiseksi. Itkenyt olen paljon ja surrut kaikkea asiaan liittyvää, mutta lapset ovat selviytyneet tilanteeseen nähden hyvin. Arki ja sen toimet ovat auttaneet paljon lapsia Harrastukset ja kaverit ovat olleet lapsille lääkettä. Lasten aikuistuttua vasta tiedämme mitkä jäljet heidän sieluunsa on jääneet.........

 Kaikki lastenlapset ovat olleet terveitä ja tuoneet iloa mamman ja vaarin elämään. Tähtisilmä käy eskaria ja osaa jo vähän lukeakkin. Hän on hymyillyt Tapparan julkaisussa ja jäähallissa jääkiekkopelien junnumainoksessa. Prinsessa on myös kasvanut ja harrastaa tanssia niin kuin tietysti prinsessalle kuuluu.

Tämä Joulu on sujunut tavallista rauhallisemmissa merkeissä. Äitini ja Isäpuoleni olivat aattona luonamme joulukahvilla ja kirkossa sekä haudoilla kynttilöitä viemässä. Nuoripari olivat illalla kanssamme kun avasimme joulupaketit. Oli kivaa katsella nuorten pakettien avaamista kun saivat kaikkea kivaa ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Joulupäivänä tyttären perhe ja vanhin poikamme koiransa kera kävi syömässä, joulukahveilla ja saunassa. Nuoremman pojan perhe vietti joulunsa Levillä, että heidän ääntänsä kulimme vain puhelimessa.

Tapaninpäivän kevennykseksi kerron erään joulumuiston Vaarin ja minun ensimmäisestä yhteisestä Joulusta. Tein tietenkin itse ensimmäistä kertaa (19 v) porkkana, lanttu ja maksalaatikot. Maksa ja porkkanalaatikot menivät pilalle, koska en ymmärtänyt keittää etukäteen riisiä puuroksi. Se vielä olisi mennyt, mutta kun tein rosollin kuutioiksi niin kuin minun  lapsuudenkodissa oli tapana ja vaari taas oli odottanut saavansa nauttia "keosta". Vaarin kotona tehtiin aina rosolli raasteena keroksittain ja päälle raastettiin kananmuna. Etukäteen emme asiasta olleet puhuneet ja eikös nuori vaimo tirauttanut itkut jouluaaton kunniaksi. No asia sovittiin ja nykyisin teen kuutioina rosollin silloin kun minun sukulaisiani on syömässä ja sitten taas kekona kun syömme vaarin suvun kanssa. Nyt 34 vuoden jälkeen voin tunnustaa, että keko maistuu paremmalle ;)

Hyvää loppuvuotta teille kaikille ja kuulemisiin ensi kertaan :)