keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Suru

Rakas MUMMU 27.02.1934-08.02.2011

Psalmi: 23

Daavidin virsi:
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäiselle niitylle hän vie minut lepäämään,
virvoittavien vetten tykö hän minut johdataa.
Hän virvoittaa ninun sieluni,
Hän ohjaa minut oikealle tielle
nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa.
Sillä sinä olet minun kanssani;
Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisten silmien eteen.
Sinä voitelet minun pääni öljyllä;
Minun majani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua
kaiken elinaikani;
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti.

Eilen illalla rakas Äiti, Anoppi ja Mummu kutsuttiin pois tästä ajasta. Meillä kaikilla on kova suru ja ikävä ainutlaatuista mummua. Meille jäi mummusta paljon iloisia muistoja, joita suurimman surun jälkeen voimme yhdessä muistella.


Tänä aamuna herätessämme sanoin Vaarille, että ajattele sinulla oli Äiti, joka rakasti sinua täysin ehdoitta. Äiti, jonka ra
kkaus teki sinusta hyvän itsetunnon omaavan miehen.....se on niin suuri lahja, että voiko paljon suurempaa lapselleen antaa?


46 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Osanottoni ja voimia suruun.

Sirutuuli kirjoitti...

No voi, otan osaa suruunne.

Sirkku kirjoitti...

Otan osaa.
Siunausta Teille.

Tarja S kirjoitti...

Osanottoni suuressa surussanne.

Nyt mummulla on kaikki hyvin ja hän on ystävien luona.

Villiviini kirjoitti...

Vai näin se meni. Onneksi mummun ei tarvinnut pitkään kärsiä ja nyt hänellä on hyvä olla. Otan osaa suureen suruunne. Voimia teille.

JaanaElina kirjoitti...

Oikein iso halaus ja osanotto.

Jaksamisia teille kaikille.

Vekarus kirjoitti...

Lämmin osanottoni! Voimia!

Tuuli kirjoitti...

Osanottoni, paljon lämpimiä ajatuksia ja halaus. On lohdullista tietää, että muistot jäävät, eikä niitä voi kukaan viedä. Jaksamista teille surun keskellä.

tuksu kirjoitti...

Lämmin osanotto Suureen Suruunne ja menetykseenne.
Ei ole sanoja, on vain lämmin, hiljainen halaus!
Liikuttuneena luin, kuinka kauniisti ja viisaasti osasit vaaria lohduttaa. Jaksamista teille.
tuksu

Tuula kirjoitti...

Osanottoni suureen suruunne lempipsalmini 23 myota.

Liisa kirjoitti...

Lämmin osanottoni!

Susanne kirjoitti...

Otan osaa suureen suruunne.
Voimia teille kaikille sinne.

tarutikki kirjoitti...

Osanottoni suureen suruunne.

Mari kirjoitti...

Otan osaa suureen suruunne <3

Hannele kirjoitti...

Lämmin osanottoni <3

Johanna kirjoitti...

Lämmin osanottoni <3. Oikein paljon voimia teille sinne.

Lila kirjoitti...

Osanotto suureen suruunne <3

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin osanotto ja halaus sinulle, Mammeli


t. Minni

Tarleena kirjoitti...

Osanottoni suruunne!

Tarja kirjoitti...

Olen aivan suunnattoman pahoillani teitä kohdanneen surun vuoksi. Voimia teille kaikille.

Oma äitini kuoli aivan yllättäen reilu vuosi sitten ja samalla minustakin osa kuoli tai no ,hävisi jonnekkin. Suru on edelleen läsnä joka päivä, mutta onneksi se on muuttanut muotoaan. Sen kanssa pystyy jo elämään. Mutta silti välillä on todella raskasta elää ilman äitiä ja hänen rakkauttaan.

Onneksi meillä on kuitenkin lohduttava ja voimia antava Taivaan Isä, jonka puoleen saamme aina kääntyä suruinemme ja iloinemme. Ilman Taivaan Isää en olisi selvinnyt.

Possumamma kirjoitti...

Osanottoni.

minnamarika kirjoitti...

Lämmin osanottoni ja voimia teille

Krisse kirjoitti...

Lämmin osanotto Vaaralasta!

Peurankello kirjoitti...

Voimarutistuksia täältä! Meillä myös tuoreessa muistissa mieheni isän kuolema. Kyllä se kosketti syvältä ja vei lähelle Taivaan Isää!

Elämän Helmiä kirjoitti...

Lämmin osanotto perheellenne <3
Niin lähellä on muisto menetyksestä, jota kuitenkin, ajan kuluessa ihanat muistot lohduttavat, toivon teille ihamia muistoja surunkin keskellä.
-päivi-

Eija kirjoitti...

Lämmin osanottoni.

Riitta kirjoitti...

Voimia suruunne ♥

Kesäkukka kirjoitti...

Osanottoni.

Ahti kirjoitti...

Voimia!

Jopin emännät kirjoitti...

Osanotto suureen suruunne!

MaMMeli kirjoitti...

Kiitos osanotostanne <3

Heli kirjoitti...

Voi! Osanottoni!! <3 Onneksi on ihanat muistot!

Marianne kirjoitti...

Otan kovasti osaa, tuo on minunkin lempipsalmi, sen edesmennyt mummuni opetti minulle ulkoa :)
Voimia ja jaksuja!

Jaana kirjoitti...

Muistan vielä kuin eilisen, kun rakas mummoni sanoi muutamaa päivää ennen lähtöään "nyt kuule Jaana muummu lähtee ja on vähä kiire kun taivaan isä tuli sanomaan että jos vielä viivyttelet niin tulee portilla tungosta" näinhän se taitaa olla ja jotenkin nämä sanat antoi voimia päästää mummosta irti..olihan hänellä jo kiirus..
Voimia teille sinne ja enkeli vierellenne kulkemaan.

-T kirjoitti...

Lämmin osanotto!

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin osanotto! Voimia!

malla kirjoitti...

Lämmin osanotto <3

Irmastiina kirjoitti...

Otan osaa suureen suruunne.<3

Krista kirjoitti...

Lämmin osanottoni suruunne.

Irene kirjoitti...

Mummu pääsi tuskistaan ja sairaudestaan. Hän oli varmasti esimerkillisesti hoitanut oman osuutensa sukupolvien ketjussa.
Jälkeenjääneet voivat muistella häntä kaikella rakkaudella.
Onhan se luopuminen silti surullista.
Lämmin osanottoni!

Anonyymi kirjoitti...

Tämä elämä on kuin kirjava kangas,
jota ihminen kiireesti kutoo.
Sitä kangasta viel' emme valmiina nää kun näkyy jo kultainen langanpää
ja sukkula sormista putoo.
Halaukseni ja lämmin osanottoni Mammeli sinulle ja koko perheellesi.
ajatuksin hanne

Sumi kirjoitti...

Osanotto suureen suruunne. Luopuminen on niin raskasta ja vaikeaa...Onneksi muistoistaan ei tarvitse luopua!

annamari kirjoitti...

Otan sydämestäni osaa suureen suruunne. Halauksia ja voimia teille kaikille. Ihanasti sanoit Vaarille äidistään! Ehdoitta rakastaminen on varmaankin suurin lahja, jonka lapselleen tai kuka vaan toinen toiselleen, voi antaa. Ajatukseni ovat kanssanne toivottamassa siunausta päiviinne.
<3<3<3

Taina kirjoitti...

Voi mammeli, otan osaa suuressa surussanne...voimia teille kaikille.
Nuo psalmin sanat lohduttavat minuakin kun suren isäni viimekeväistä poismenoa.

Eloise kirjoitti...

Otan osaa suruunne, tiedän isäni menettäneenä, että oman vanhemman menetystä suree koko ikänsä, heitä kun ei mikään korvaa. Kaipaus kulkee mukana läpi elämän, se vain muuttaa muotoaan ja saa uusia värejä. Kaiken takana on kuitenkin rakkaus, ilman sitä ei näitä tunteita kokisi.

Malli kirjoitti...

Osanottoni!
Ei vanhempia pois antaisi, mutta se on elämän kulku!
Aikoinaan usein aioin äidille soittaa jotain loa tai surua, kunnes muistin...