maanantai 7. helmikuuta 2011

Meillä nukutaan

Kaikki meidän karvakorvat jo nukkuvat, vaari myös :) Minä tässä koneella vielä roikun....

Tänään kävimme taas mummua katsomassa sairaalassa ja koko illan olen miettinyt, että miksi ihmiset( varsinkin minä) eivät ole iloisia terveydestään joka hetki, jonka saavat terveenä olla. Kaikki maalliset asiat menettävät merkityksensä, kun ihminen on oikein sairas....

Ahdistaa myös kun ei voi auttaa, vaikka kuinka haluaisi....Mitään muuta keinoa ei nyt ole, kun kätensä ristiä.....toivoa, että huominen olisi mummulle taas vähän edes parempi.

8 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

On se kumma kun nuo miehet tykkaa aina just sohvalle nukahtaa!

Anja kirjoitti...

Niin toivottavasti tämä päivä olisi mummullasi se parempi päivä..
Olet kyllä oikeassa että, sitä omaa terveyttä ei aina huomaa siis pitäisi arvostaa enemmän että saa olla terve..itsellänikin tuli noita ajatuksia kun siskoni sairastui..haluaisit auttaa, mutta ei voinut..
Voimia sinulle kaikkiin päiviin ja iso halaus..

Tirriliisa kirjoitti...

Mummulle ja teille jaksamista! meilläkin eilen tyttö sanoi että mihinkään ei mahdu kun parhaimmat paikat on karvakavereilla:)

Irmastiina kirjoitti...

Samaa tässä olen miettinyt itsekkin... luulen, että tämä perhettämme kohdannut sairaus pistää asiat oikeaan järjästykseen..
Parnemista mummulle..

Sirutuuli kirjoitti...

Kyllä ne pienet turhat asiat menettävät merkityksensä lähimmäisen sairastuessa ja oppii arvostamaan eri asioita eri tavalla.
Voimia teille kaikille toivon..

Johanna kirjoitti...

Voimia teille sinne kovasti! Läheisen sairastaminen on kyllä äärimmäisen raskasta.

Tuohon otsikkoon pakko sen verran sanoa, että kun aamulla pikaisesti kurkkasin sivupalkkini päivitysten otsikot, ja näin sinun otsikon, niin tuumasin mielessäni että meillä ei ;D. Pikkuneiti valvotti nimittäin viime yönä ja kovasti..

tuksu kirjoitti...

Nyt vasta ehdin omilta hommiltani tänne. Surukseni luin, että teillä siellä suuri Murhe, kun Mummu sairastaa vakavasti.
Rukouksen siivin muistan teitä! Taivaan Isällä on omat suunnitelmansa. Enkelit varmasti valvovat vuoteen vieressä ja helpottavat Mummun oloa.
Halaus teille!
tuksu
p.s. Isäni sairastaminen on niin likellä, että voin hyvin kuvitella tuskanne siellä

Aveline kirjoitti...

Hei!
Löysin kivan blogisi Elämän helminauhaa kautta ja jäin lukemaan. Mukavia juttuja tavallisesta elämästä tänne kirjoitat. Tulin hyvälle mielelle =).
Ja pakko sanoa, että tuo teidän Alma-koira on niin suloinen =)!