keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Vierailulla

Olimme tänä iltana vierailulla seurakuntamme rippileirillä. Meidän murkku on siellä isosena, veimme hänelle tuliaisia ja olimme seuraamassa iltaohjelmaa. Meidän seurakunnassa on nyt paljon nuoria mukana, isosia oli peräti 17! Hauskoja sketsejä isoset olivat keksineet ja koskettavia nuorten veisuja laulettiin. Omasta rippileiristä tutut: Kirkossa ja Lapsuuden usko myös laulettiin. Minun rippilauluni konfirmaatiossa oli juuri tuo Lapsuuden usko. Osaan sen varmasti ulkoa hautaan asti:) Pappi muistutti myös siitä, mikä on elämämme kallein asia. Heti muistui mieleeni ulkoläksy omalta riparilta Katekismuksesta:" Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen, on elämämme kallein asia." Minulle itselleni rippileiri oli mahtava kokemus, nautin joka hetkestä siellä!!! Kävin rippileirini Kiikoisissa v. 1977. Vielä siellä en ns. tullut uskoon, koska ajattelin liikaa, mitä muut ajattelevat, jos minä nyt hurahdan....Avasin sydämeni Jeesukselle vasta tammikuussa 1991:) Yhtään pyhempää minusta ei tullut, mutta tiedän Keneen turvaan ja Kuka minut armahtaa:) Ilman uskoa en varmasti jaksaisikaan elää. Tälläisiä ajatuksia tänään....

6 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Syvällisiä ajatuksia, sopikin hyvin mullekin aamun avaukseksi.
Taivaan Isään turvani panen minäkin...
Oikein mukavaa päivää sinne Kivimäkeen!
Voimia touhuihin:)
tuksu

Johanna kirjoitti...

Kauniita ajatuksia. Meidän toisen pojan rippileiri on ensi kuussa :)

malla kirjoitti...

näin on...kyllä se on usko mikä auttaa jaksamaan eteenpäin.<3

Tarleena kirjoitti...

Lyhyesti ja ytimekkäästi tähän: Amen.

Anonyymi kirjoitti...

Minuakin kovasti kiinnostavat nämä uskonasiat, mutta olen vielä ulkona ...

Minni

Anonyymi kirjoitti...

Minusta on mukava lukea näitä uskossa olevien blogeja (no ei tietenkään aivan kaikki), kun nämä ovat jotenkin niin elämänmyönteisiä. Vaikka itse en uskossa olekaan. Rippikoulun olen käynyt, mutta se oli aika toisenlainen, kun kuvailemasi. On mukava lukea, kun usko ei ole tuputtamisen paikka ja, jos siltä alkaa tuntua, ei tarvitse lukea. Uskossa on hyvä elää - niinhän se sanoo suomalainen sananparsi. Tosin ne sananparret kalskahtaa korvaan aika ihmeellisinä nykyään. Mennyttä aikaa - ei takaisin saa. Sananparretkin on aika aikansa eläneitä. Jotenkin on sellainen tuntu, että niistä ei enää pidetä. Eikä ymmärretä niiden merkitystä. Mistähän ne ylipäätään ovat tulleet. Entisajan luokkajaon myötä? (monet ovat aika tiukkoja, yksioikoisia) Aikamoisia luokkajaon aikoja me kai nytkin elämme. No kylläpä keksinkin hypätä asiasta kukkaruukkuun :D

Paula