sunnuntai 4. joulukuuta 2011

2. Adventti ja mietteitä lapsuuden muistoista...



Malttanut en olla ripustamatta salin ovien yläpuolelle kädentaitomessuilta ostamaani JOULU-koristetta. Tykkään niin tästä:))
Tämä 2. adventti on sujunut rauhallisissa merkeissä. Muutaman joululahjan paketoin ja perunalaatikot ovat imeltyneet 4 tuntia ja nyt ne on sitten uunissa paistumassa.

Niitä mietteitä.....

Eilen kävin eräässä talossa, mihin liittyy lapsuuteni rakkaimmat muistot. Talo oli ennen lapsuuteni rakkaimpien ystävien koti. Edellisestä käynti kerrasta taitaa olla jo 20 vuotta. Uudet asukkaat ovat tehneet talosta omanlaisensa. Talo oli remontoitu ja monet asiat siellä olivat muuttuneet nykyaikaisemmiksi. Talo oli ihan kiva ja kodikas, MUTTA tunsin suurta haikeutta.....se ei ollut enää sama kuin silloin ennen. Vaikka tiesinkin mennessäni, että varmasti talo näyttää erilaiselta silti sydämen sopuikoissa petyin......Onneksi vanhaat rakkaat väliovet olivat vielä samat ja pönttöuuni tervehti minua tutussa paikassaan.......Mutta jotain tärkeintä talosta puuttui......Ystäväni, jotka olisivat tulleet minua lasikuistilla vastaan, halanneet iloisina ja sanoneet: " Maiju...ihanaa, että tulit......"Kumpa edes hetken saisi vielä olla tuo lapsi <3 Terveisiä teille rakkaat M ja S, jos satutte tätä lukemaan:D

10 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Tällaista tämä elämä on.
Onneksi sinulla on kaunis muisto ystävistäsi.
Kaumiit koriteet olet ripustanut.
Kaikkea hyvää sinulle!

Taina kirjoitti...

joidenkin asioiden ei toivoisi muuttuvan.
Ihana tuo joulu-koriste!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana joulukoriste :) Meillä ei nyt ole rauhallista...teinitytöllä huono ilta...Tää Äiti alkaa oleen aika väsy....

Sara kirjoitti...

Mukavaa Joulun odotusta. Onko siellä päin jo lunta??
Minulla on myös samanlainen valotötterö ja se on ihana :)

Riitta kirjoitti...

Onneksi meillä on kauniit muistot sydämissämme ♥

Anonyymi kirjoitti...

"Rakkaat lähtevät
- jää tyhjä tila
muistojen asua."
- Helena Anhava -

Tämä runo pulpahti mieleeni kun luin kirjoituksesi vanhasta rakkaasta talosta ja ihanista muistoistasi. On tosi lohdullista ajatella, että vaikka kaikki muuttuu, muistoja ei kukaan meiltä voi viedä. Muistoissasi voit olla se lapsi ja palata sinne aina uudelleen ja uudelleen.

Hyvää ja rauhallista joulun odotusta!

Tuuli

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Varmasti ihanaa päästä kyläilemään talossa.

emmi kirjoitti...

Todella ihana tuo Joulu-koriste! :)
Muistot onneksi aina säilyvät... :)

gone to the beach kirjoitti...

Olit onnekas päästessäsi käymään sinulle merkityksellisessä rakennuksessa. Niin - ihmiset sen tunnelman lopulta tuovat. Itsekin muistan ihan varhaisesta lapsuudesta monenlaisia kivoja rakennuksia esim.vanha lasten kirjasto jossa kävin kerhossa jossa piirrettiin ja maalattiin, pihapiirit (missä lällikakkuja tehtiin) ja myöhemmin omakotitalon pihan. Elämän historiaan mahtuu niin monta rakennusta jotka ovat merkityksekkäitä. Kauneinkaan rakennus ei ole kaunis jos sen sisällä ei asu hyväsydämisiä ihmisiä. Haikein tunnelmin postaustasi miettien W.D.

Eeviregina kirjoitti...

Kauniin joulukoristeen löysit Tampereelta!
Monenlaisia muistoja... Piparikuvista tulee mieleen ne muutamat joulut, jolloin siskoni ovat lapsineen viettäneet joulua Suomessa.
Silloin ollaan leivottu yhdessä pipareita ja torttuja, haettu kuusi metsästä ja koristeltu se yhdessä.
Lisäksi lapset ovat aivan innoissaan lumesta, lumiukoista ja liukumäestä.
Hiihto ja luistelu ei niinkään onnistu.
Mulla ei ole tänä vuonna oikein inspistä korttiaskarteluun, mennään nyt sitten Minna Immosilla tämä joulu...
Hyvää itsenäisyyspäivää!