sunnuntai 20. elokuuta 2017

Nostalgiaa ja tätä päivää

Pihapiirimme vanhassa aitassa on aina nostalginen tunnelma. Astuessani aitan pienestä ovesta sisään olen hetkessä menneessä ajassa.

Kaapissa on keräämiäni savikukkoja jo aika monta. Ensimmäisen kukon sain kun olin n. 5-vuotias. Tampellan vuokratalosta muuttaessamme pois antoi täti, jonka olin nimennyt kukkutädiksi (hänellä oli monta kukkopilliä)minulle sinisen kukkopillin. Se on minulle rakas muisto ja siitä innostuneena olen alkanut ostelemaan kaikenkokoisia ja -värisiä kukkoja.
Tuo laukku on Pappani vanha. Hän toimi n. 1917-1925 ompelukonemyyjänä ja tuossa laukussa oli varmasti tärkeät asiapaperit.
Tämä arkku on ollut aina lukossa ja salaperäinen. Kulkipa ennen vanhaan huhu, että aitta oli mummuni Iidan aarreaitta. Sinne ei päästetty juuri ketään. Kerran pyysin äitiäni aukaisemaan lukon ja sisältä paljastui vain vanhaa romua :) Äitini myös paljasti miksi mummuni ei ollut päästänyt ketään aittaan? No siksi kun se oli kuulemma niin sekaisin;) Hih, tämän luonteenpiirteen olen siis perinyt mummultani :)
Tässä vielä aitta ulkoapäin. Vuosien saatossa aittaa on käytetty moneen tarkoitukseen. Ainakin Isomummuni ruumistakin säilytettiin siellä arkuss hautaukseen asti.
Siirrytäämpä sitten tähän päivään. Tähtisilmästä on kasvanut jo näin iso poika. Hän on nyt ekaluokkalainen. Viime viikolla olimme katsomassa Ylöjärven kirkossa kun poika siunattiin koulutielle:) Voin kuinka ihana tilaisuus ja kuinka tärkeä asia. Kun äidin, isän, mamman tai vaarin kädet ei riitä enää lasta auttamaan ja varjelemaan niin saamme luottaa, että Taivaan Isä pitää Tähtisilmästäkin huolen ja lähettää enkelinsä varjelemaan:)

1 kommentti:

Sumi kirjoitti...

Voi miten suloinen aitta, ja ihania esineitä!
Onnea pikkuisen koulutielle!