Tänään olimme vanhemman lapsenlapsemme 6-vuotis synttäreillä. Hänestä on tullut jo niin ison pojan näköinen, lapsen pyöreys on vaihtunut sutjakkaaseen eskarilaispoikaan. Leikimme uusilla leluilla ja herkuttelimme. Mukava aina käydä poikia katsomassa, kun he ovat aina iloisia mamman ja vaarin kyläillessä heillä.Kuvassa mammelin paikka, missä käyn katsomassa ihania blogeja. Pöytä ja tuoli on ostettu huutonetistä ja vaari on ne maalannut.
Kotiin tullessa pääsi Niilo taas Ninnin luo ja ensimmäiseksi piti käydä mahan alla katsomassa, että onko siellä maitoa :)
Kaksi päivää olen kameran kanssa kulkenut, että saisin otettua Niilosta kuvia. Nyt se oikein asettui poseeraamaan ja lepäilemään.
Niilo ja Ninni makaavat nyt vierekkäin lattialla tässä mamman vieressä. Ihanaa, kun ne tulevat niin hyvin toimeen :) Onneksi mammalla on nuo karvaiset kullat seurana, kun lapset on maailmalla ja ukko jo untenmailla. Kuopus on isoskoulutusviikonloppua viettämässä ja opiskelijapoika tyttöystävän luona. Sanoinkin pojalle tänään, että on se kumma, kun synnytät ja hoidat aikasi lastasi ja sitten sen joku vie....No, sehän on luonnonlaki ja normaalia, mutta ens viikonloppuna äiti varaa kyllä vähän aikaa lapsilta sillä verukkeella, että onhan nyt isänpäivä :)
5 kommenttia:
Niinhän se menee että nuo lapset on lainassa vaan! Tosin noita verukkeita on kiva käyttää hyödyksi =)
Niinhän se pitää mennäkin...nyt sitten nautitaan lapsenlapsista.Ihana kissanpentu..syötävän suloinen..
Ihana kissanpentu niin suloinen :)
Kaunista sunnuntain jatkoa!
Heissan!
Ja ensinnäkin ONNEA ihanasta, uudesta perheenjäsenestä!! Että osaa olla lutunen!!!!!:))) Täytyy näyttää kuvat myös tytölle, kun on ihan kissa-ja yleensä eläinhullu;)
Sellaistahan tämä elämänpyörä on, luopumista. Luovumme käytännössä katsoen koko ajan jostain....
Poismenneistä rakkaistamme, annamme siivet lapsillemme, vanhenemme itse, luovumme menneestä vuodesta, päivä vaihtuu uudeksi, työelämä muuttuu, siinäkin luopumista vanhasta odottaen uutta, kevät vaihtuu syksyksi jne....
Sinulle, ystäväin kaunista ihanaa sunnuntaita!!:)
Oi miten ihana pieni nappisilmä siellä asusteleekaan... Kauniin värinen kissa :) Kuvista päätellen leikkisä kaveri :)
Voin kuvitella että luopuminen on vaikeaa! Minusta tuntuu jollain lailla haikealta kun tajuan että esikoisemme on murrosiän kynnyksellä ja miten kaikki aika onkaan mennyt tähän asti nopeaa! Ja niin... luonnollista se on ja siksipä sitä kasvattaa niitä lapsosiaan että isoiksi ihmisiksi tulisivat...Vaikka äidin pieniä ovat varmaan aina ;)
Erikoisen ihanaa aikaa on varmasti myös kun saa omistaa lapsenlapsia. Ihana rikkaus elämässä!
Nautinnollisia päiviä marraskuuhun :)
Lähetä kommentti