tiistai 14. syyskuuta 2010

Kirkkomaa on kaunis

Mammeli ponkasi taas kompinsa selkään ja ajoi koululle jumpalle, kivaa ja hikistä oli taas :)
Esittelen sinulle nyt minulle rakkaan kirkon ja sen ympäristöä. Tässä on kaunis puukirkkomme ja tapuli. Tässä kirkossa on vihitty mm. vanhempani ja nuorempi poikani. Tässä kirkossa on myös äitini päässyt ripille ja kaksi parasta lapsuudenystävääni. Monet rakkaat ovat tässä kirkossa siunattu viimeiselle matkalleen läheisimpänä veljeni ja isäni.
Minulle kirkko on tärkeä, mutta liian vähän siellä käyn. Olen niin saamaton lähtemään, vaikka tiedän kuinka iloiseksi siellä käynti minut saa. Tämä on parannuksen paikka:)
Pienestä lapsesta asti olen viettänyt hautausmaalla paljon aikaani, varmaan siksi se ei ole minulle ahdistava paikka. Suvussani on tapana hoitaa hyvin omaisten hautoja ja parhaiden ystävieni nuoruuden kesäansiot tienattiin hautoja hoitamalla ja kastelemalla. Kesäisin kun sain olla täällä maalla nautin rakkaiden ystävieni seurasta ja kuljin heidän mukanaan hautoja hoitamassa. Nuorena myös kylän pojat tiesivät mistä meidät tavoittaa...hautausmaalta:) Silloin ei tullut mieleenkään ns. hautakivien kaatamiset, vaan niitä kunnioitettiin, vaikka aikaa vietimmekin joidenkin mielestä eriskummallisessa paikassa.
Tämä on isäni ja veljeni hauta, jota hoidan rakkaudella:)
Tähän on haudattu äitini vanhemmat ja muuta sukua.
Minun äitini isä oli haudankaivajana tässä seurakunnassa ja silloin tämän rakennuksen alakerta toimi ruumishuoneena. Äitini on kertonut, että sota-aikana yläkerrassa olevassa huoneessa, missä on takka, sulateltiin talvella rintamalta tulleita vainajia, että ne saatiin arkkuun sopimaan. Mummuni oli välillä pappani apuna tässä toimessa. Rakennus on mielestäni kaunis.
Tämä rakennus on uudempi huoltorakennus, missä nykyaikaisempi ruumishuonekkin sijaitsee.
Sen edessä on tällä hetkellä kaunis kukka-asetelma kynttilälyhtyineen, sen on joku tehnyt rakkaalleen hänen viimeisen matkansa muistoksi.

Toivottavasti tämä postaus ei mielestäsi ole ankea, minulle nämä asiat eivät ole surullisia pelkästään, vaan myös iloisia ja elämään kuuluvia. Uskon, että tämän elämän jälkeen on mahdollisuus ikuiseen elämään.....

19 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Itsekin olen viettänyt paljon aikaa hautausmaalla, olin nimittäin nuorempana useamman kesän töissä seurakunnalla. Vaikka työ olikin fyysisesti raskasta, niin joskus kaiholla mietin noita aikoja, työ oli nimittäin henkisesti jotain aivan toista luokkaa kuin työni tänä päivänä.

Jostain syystä kun käyn läheisteni haudoilla, en koe yleensä ahdistusta, vaan se on paikka jossa voi käydä ikäänkuin "tervehtimässä" heitä jotka ovat jo menneet. Ikuisen elämän ajatus on tosiaan lohdullinen.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kirkko on tämäkin. Mulle tuli tästä mieleen Vaasan likellä (en muista paikkakunnan nimeä) yks pieni kirkko, jossa käytiin pari vuotta sitten. Se oli niin kauniilla paikalla ja ihana pieni kylätie kiemurteli kirkon ohi. Sen paikan olisin halunnut siirtää tänne vähän Pohjoisemmaksi! :) Minä tykkään kans kierrellä aina hautausmailla, eikä ahista yhtään.

Kesäkukka kirjoitti...

Jumpat on ihan kivoja, jos ei tehdä kauheesti mitään airobicin tapaisia liikesarjoja, missä pitäisi pysyä tahdissa...ei onnistu multa.

Kesäkukka kirjoitti...

Niin ja juu, kyllä on kaunis kirkko :)

Heli kirjoitti...

Ei ole ahistava postaus. Kuvat on kauniita. Mutta arvaa mitä tänään opin valokuvakurssilla..: että hautausmaalla ei saa valokuvata. Se on kuulemma hautarauhan rikkomista. Oli mulle kyllä ihan uutta tuo, mutta kaippa tuo ammattikuvaaja tiesi mistä puhui. Aika harmillista, sillä kauniisti hoidetusta hautausmaasta saa minusta kyllä aika kivoja ja rauhoittavia kuvia.

Riitta kirjoitti...

Ihania tunnelmia tuossa edellisessä postauksessa: Eikä ollenkaan huonoja tässäkään. Kaunis kirkko siellä teillä. Minäkin kuulun niihin jotka käyskentelevät hautuumailla ihan mieluusti. Mukavaa viikonjatkoa sinulle!

Elämän Helmiä kirjoitti...

Minullekin hautausmaat on rauhan ja hiljaisen hetken paikkoja. Hoidamme myös hautojamme huolella ja usein käymme siellä, kun ollaan paikkakunnalla. Tyttäreni ja siskoni tytär on haudattu samaan hautaan ja se on meille todella tärkeä paikka jopa viikottain ,kun kotipaikkakunnallamme käydään.
Tuo oli uusi tieto, että hautusmaalla ei saa kuvat. Minä olen kuvannut joka vuodenaikana, kun ollaan laitettu hauta kuntoon uusin kukin tms =(
-päivi-

LeenaJohanna kirjoitti...

Onpa teillä kaunis kirkko.
Hieno aihe mnkä nostit esiin.
Olen miettinyt oman kylän kirkkoa ja seurakuntaa ja sitä miksen saa itseäni osallistumaan tilaisuuksiin vaikka kuulun ev.lut seurakuntaan. Hmm..parannuksen paikka.
Mulla kun koko suku on tuola etelä pohjanmaalla ja haudattukin on rakkaat poismenneet sinne multiin.
Aina kun käymme pohjanmaalla niin tulee hautuumaalla käytyä.
Kauniisti olet kuvannut rakkaittesi leposijat.

Hannele/Täyttä Elämää kirjoitti...

Pienenä olen mummun ja tädin mukana kiertänyt melko monen paikkakunnan hautausmaat ja kirkot. Itsekseni en oo kyllä sitten käynyt kuin pyhäinpäivänä ja jouluna hautausmaalla, silloin siellä on ihanan rauhoittava tunnelma. Uusi asia oli mullekin tuo ettei hautausmaalla saa kuvata, onhan niissä iänkaiken kuvattu :O Komea kulkupeli sulla kyllä on :)

tuksu kirjoitti...

Ihana postaus!
Hautasmaa on itselleni ollut aina rakas ja tärkeä paikka. Isäni kanssa hyvin usein jo lapsena kierrettiin hautausmaalla muistelemassa jo poisnukkuneita, sukumme, tahi muuten vaan rakkaita tai tuutuja ihmisiä.
Mitä vanhemmaksi tulee, sen rakkaammaksi hautasmaat tulevat. Hautojen hoito on tärkeä osa surutyötä myös.
Lohdutusta tuo myös lapsenuskon omainen luottamus siihen, että vielä kerran tapaamme. isän kuolemasta on niin lyhyt aika, että se muisto on vielä kipeä, mutta lohdullista on silti muistella häntä ja luottaa siihen, että hän on jo perillä siellä.
Kiitos Mammeli tästä postauksesta!
tuksu

MaMMeli kirjoitti...

Vai on kuvaaminen kielletty hautausmaalla...Entäs hautajaisissa? No, minä kuvailen omien rakkaiden hautoja ja sitä ei voi kukaan kieltää:)

Ahti kirjoitti...

Minuakin kiinnosti tuo kuvaaminen hautausmaalla.
Googlesta löysin n. vuoden vanhan linkin:
http://www.uusimaa.fi/Uutiset/Arkisto/2009/07/08/Nasinmaen-hautausmaalla-nakee-enemman-hirvia-kuin-koiria
Siitä selviää, että "Sisäasiainministeriön tuoreen linjauksen mukaan hautausmaat rinnastetaan julkisiin paikkoihin, joissa koiraa saa kuljettaa kytkettynä. Tähän asti koirilla on ollut porttikielto kalmistoihin".
Elikkä tästä voi vetää johtopäätöksen, että julkisilla paikoilla on lupa kuvata.
Olen kymmeniä vuosia kuvannut hautausmailla ja todennäköisesti tulen edelleekin kuvaamaan. (En ehkä kymmeniä vuosia.)
Kiinnostaa, mistä tuon "ammattikuvaajan" tiedot ovat peräisin.
Ystävällisin terveisin "tuksum'miäs"

tuksu kirjoitti...

Meidän vaari tutki asiaa ja tuli siihen tulokseen, että kuvaaminen o sallitua hautausmaalla, se on yleinen paikka!!! Mistähän kirjasta se kielto oli luettu. Aika inhottavaa olisi, jos ihan oikeasti alettaisiin kieltää kuvaaminen omien rakkaiden haudoilla. Tämä kuvaa jatkossakin, kuten on kuvannut tähänkin asti. Sitä ei edes resitentti kiellä. Eikä Suomen laki!
tuksu

Heli kirjoitti...

No näin se kuvaaja sanoi. Se on meidän valokuvauskurssin opettaja ja ammattivalokuvaaja ihan ilman heittomerkkejä. En mä muusta tiiä. Kyllä minäkin olen hautajaisissa kuvannut myös hautuumaalla.. En tiiä mihin se sit perustuu mutta hautarauhan rikkominen se rike kuulemma on jos hautuumaalla kuvaa. Yksi kurssilaisemme oli nimittäin kuvannut ja siitä se tuli puheeksi. Ehkä oman omaisen haudan kuvaaminen on eri asia kuin noin yleisesti hautausmaalla kuvailu. Sitä en tiiä onko se sitten vanhaa tietoa tai jotain..??

Heli kirjoitti...

No vielä tästä asiasta.. kävin googlettamassa mitä on hautarauhan rikkominen ja kyllä hiukan liioitellulta tuntuis sanoa että valokuvaaminen sellaista ois. Mutta sen verran asia nyt vaivaa (ja kun tuntuu että siitä hermostuttiin!!) että koitan muistaa kysyä siltä meidän opelta asiasta vielä tarkennusta. Minä otin itsekin tosi nättejä kuvia kirkkomaan portista kesällä ja kai siellä ne hautakivetkin vähän pilkotti.. eikä tullu kyllä mieleenikään että se ois jotenkin ollu "rikollista" puuhaa.

Ahti kirjoitti...

Heli: Anteeksi tuo "lainausmerkki" -ammattivalokuvaaja. Se oli minun tahaton kömmähdys! En mitenkään tahtonut arvostella tai aliarvioida hänen ammattitaitoaan!
Oli vaan niin yllättävä tieto, että kiinnosti ruveta tarkistamaan, mikä on asian oikea laita.
Terveisin Ahti

Heli kirjoitti...

Ok. =D

anumorchy kirjoitti...

Kaunis kirkkko. Ajelimme siita kesalla ohi. Olisi pitanyt poiketa.
Mina tykkaan vierailla hautausmailla. Myos ulkomailla ne ovat tosi mielenkiintoisia paikkoja.

Eija kirjoitti...

Kauniita kuvia ja nyt jokseenkin läheinen aihe. Minulla on muutaman viikon kuluttua isäni hautajaiset ja olo on nyt murheellinen. Mutta toivon ja luotan myös jälleennäkemiseen, sitten kun on sen aika. Hyvää syksyä sinulle.