torstai 9. joulukuuta 2010

Kivimäen emännän juttuja

Kun lapset olivat pieniä ostin meille tälläiset sirottimet jouluksi. Siitä asti näissä on säilytetty sokeria ja kanelia. Joulupuuro pöydässä näitä aina käytetään. Nämä hahmot ovat myöskin niinkuin mammeli ja vaari....vuodesta toiseen ne vaan seisoo rinnakkain, vaikka.....kerrompa tässä nyt teille miten meillä välillä riidellään, jotta ette luule meidän aina elelevän täällä sovussa ja yhteisymmärryksessä. Meidän kompastuskivet on aina aika ennen juhlia ja juhlapyhiä. Minä tykkään kovasti järjestää juhlia, mutta kun tuo vaari ei aina ymmärrä mitä se oikein vaatii....Jossakin vaiheessa järjestelyä minä tressaannun ja meidän vaari se voi vaan esim. katsella telkkarista urheilua??? Nytkin, kun siivoilin ja leivoin niin meidän vaari katseli hiihtoja ja ilmoitti minulle, että NÄMÄ hiihdot pitää katsoa loppuun!!!??? Tai sitten, kun sisällä odottaa kymmeniä hommia, tämä rakas ukkeli pukee kylmän rauhallisesti ulkovaatteet ja menee "järjestelemään" ulkohommia, joita voisi tehdä juhlien jälkeenkin. Nytkin juuri ennen ristiäisiä vaari keksi, että hämpä laittaa ulos jätkänkynttilät...no, siinä puita ja muita tarpeita kootessaan meni tovi ja kaksi....juuri ennen vieraiden tuloa huomasin etupihan olevan täynnä kaikenlaista puutavaraa ja kottikärryä, lisäksi mustaa palanutta hiillosta oli jätkänkynttilöiden ympärillä....Kiva, ajattelin minä ja huusin: siivoa HETI toi piha!!!! No vaari sitten vähän siivoili ja kiireesti tuli sisälle vaihtamaan juhlavaatteet ja sitten eteiseen vieraille toivottamaan ystävällisesti: TERVETULOA ;)
Juhlat kyllä aina menevät mukavasti ja mieli on hyvä niiden jälkeen...riidasta ei ole enää tietoakaan...ennen seuraavia juhlia;) Yhdeksi hyväksi keinoksi riitojen vähentämiseksi olen huomannut, että kun teen etukäteen vaarille listan, mitä hommia haluaisin vaarin tekevän. Vaari tekee sitten ne omalla aikataulullaan ja minulta jää nalkutus pois. Hän vain lupaa, että hommat on hoidettu ennenkuin h-hetki koittaa. Niin, että näin meillä riidellään ja välillä se voi olla aika äänekästäkin, mutta turvallista, kun kummankaan ei tarvitse pelätä toistaan.

Meidän Nissekin sai sitten tänään tyttöystävän pitkän odottelun jälkeen. Kävin käsityökeskuksessa ja ostin sieltä tämän tyttö-Nissen ja muutakin pientä mukavaa.
Lasikuistilla asustelee tämä pesue, ne toivottaa vieraat ja kotiväen tervetulleiksi Kivimäkeen:)

13 kommenttia:

Marge kirjoitti...

Niin se vain on, kaksin aina kaunihimpi, myös noiden Nissejen..;)
Niiinhän sitä sanotaan, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta..;D
Turvallinen riitely puhdistaa ilmaa:)
Ja kun tarpeeksi kauan on yhdessä, niin kummasti sitä ennemmin tai myöhemmin kompastuskivien yli hypitään koko ajan paremmin ja kevyemmin..;)

Mammeli, ajattele taas kohta on viikonloppu, ihanaa! On ollut pitkä viikko, vaikka oikeasti ollutkin lyhyt työviikko, mutta siltä ei ole tuntunut, koska olen päässyt kotiin monena iltana niin myöhään, töistä ja omista menoista johtuvia iltamenoja, hauskojakin, mutta aikaa vieviä, ja vielä hetken jatkuu...
Nautitaan tästä ihanasta,tunnelmalliseta ajasta, joulun ajasta!

Rutistus viikonloppuusi!

Ahti kirjoitti...

Olipas hauska juttu! Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä mahtaa vaimoni tuksu tähän kommentoida!???

Elämän Helmiä kirjoitti...

OI miten ihana postaus!
Tuntuu kuin olisit meidän omasta elämästä kertonut, varmaan se on kaikilla jonkinlainen stressi aina juuri julien alla, ja meihethän eivät osaa ajatella samoin kuin me naiset ja silloin usein syntyy konflikti tilanteita.Ei tietenkään heidän tarvitsekaan ajatella samalla lailla, mutta juuri tuo asioiden tärkeys järjestys monesti puhututtaa.
Minäkin olen vielä sellaien, että kaiken pitäisi tapahtua just silloin kun ajatuksen siihen saan =).

Meillä ristiäiset 8.1, joten katsotaan miten meillä käy. Kylläkin ne vietetään siskoni luona Oulussa, mutta sitten meillä siskoni kanssa onkin kaksi miestä siellä hyysättävänä ja neuvottavana.
Olenkin jo alkanut suunnitttelu puolen, niin jospa kaiki satas kunnialla menemään läpi =)
Ihanaa viikonloppua!
-päivi-

Tirriliisa kirjoitti...

Ihana postaus. Niin se vain meilläkin on tuttu lausahdus, että joku tietty urheilu tulee katsoa loppuun. Tämä kun esim. hiihdetään vain kerran tänä talvena:) Mukavaa viikonjatkoa!

Taina kirjoitti...

Voi Mammeli, ihana postaus. Meillä on ihan sama juttu, minä haluan järkkäillä kaikki viimeisen päälle ennen juhlia ja isäntä touhuaa omiaan, katselee telkkaa, lueskelee lehtiä ym.Hirmu kiirus ja riita ennen h-hetkeä, mutta sitten taas kaikki hyvin eikä riidasta tietoakaan. Jos isompia juhlia tulossa, otan lomaa töistä ja saan järkkäillä kaikki rauhassa valmiiksi. Tuo työlista olisi hyvä juttu, kokeilen sitä seuraavalla kerralla. Meillä on iso suku sekä ystäväjoukko ja juhlissa saattaa olla jopa 100 vierasta. On siinä järjestelyä kun haluan aina myös ruoan tarjota. Olen tänään vapaalla ja valmistaudumme saattamaan mieheni setää viimeiselle matkalle.
Hyvää viikonloppua sinulle!!

Taivaanrannan Maalari kirjoitti...

Mukava ja toivoa antava postaus! Ja vähän naurattavakin, kun ajattelin "pappaa" ulkona touhottamassa.. )
Suloisia Nissejä, ja aivan ihastuttava ulkokuistin joukkio!!

kukka kirjoitti...

Ihanaa lukea juttuasi. aivan samanlaista kuin meillä. Välillä en ihan oikeesti voi ymmärtää miesten ajatuksen kulkua. Eikö ne oikeesti huomaa ja tajua, mitkä hommat pitää ennen juhlia tehdä vai ajatteleeko ne niin kuin meidän naistenkin pitäisi, että ihan turhaa hössötystä.

Oon maatalon emäntä ja meillä on kyllä tosi selkeesti miesten ja naisten työt. Ja niinhän se minusta kuulukin olla, koska molemmat olemme tässä kotona töissä. Mutta silti toivoo välillä, että mieskin osallistuisi joihinkin yksinkertaisiin kotihommiin, varsinkin ennen juhlia. Tosin saattaa mieskin tuolla possulassa ajatella välillä, että oishan se hienoa kun tuo emäntäkin välillä vaihtaisi vaikka myllynseulat.

Mutta tärkeintähän kuitenkin on, että meillä on maailman ihanimmat ja rakkaimmat aviopuolisot. Minä olen aina sanonut, että itse olen saanut mieheni valita, joten siksi parhaimman valkkasin.

Irmastiina kirjoitti...

Mukava bostaus ja luulempa, että aika monessa perheessä eletään samaan malliin.. Miesten ja naisten yksi ero taitaakin olla tuo, että naiset huomaa kaiken ja miehet vaan suurimmat jutut...kuten osoittaa ne kottikärryt sun muut..:)

Susanne kirjoitti...

Voi Mammeli nämä postauskesi ovat aina niin ihania, kotoisia ja mukaansatempaavia!
Kaikki käyn lukemassa ja niitä aina odotan vaikken kaikkiin ehdi kommentoidakkaan.

Ihanaa, viikonloppu edessä:)
Oikein mukavaa viikonloppua sinulle ystäväin!

Irene kirjoitti...

Noinhan se tahtoo olla. Emännät ne juhlat järjestää. Eivät miehet oikein tiedä edes, mitä kaikkea tekemistä on listalla ellei niitä vaikka kaikkia kirjoita ylös ja ystävällisesti pyydä, josko mies jonkun askareen ehkä ehtii omien hommiensa lisäksi tekemään.
Sitä paitsi onhan se juhlien järjestäminen aina vähän jännittävääkin. Jännitystä voi tietysti turvallisesti purkaa siihen omaan aviomieheen.

Eloise kirjoitti...

Ihanaa lukea, että tämä on näinkin yleistä :). Lohdullista. Ihanaa, että joulu tulee, mutta tiedän myös tuon räjähdyksen tulevan melko lailla yhtä varmasti kuin aaton.Sitä en odota yhtään. Kun asioita ei vaan tapahdu, ainakaan siinä tahdissa kuin itse toivoisi. Välillä mietin, tajuaako perheessä kukaan, miten paljon sen jouluihanuuden eteen joku tekee työtä. Sitä Ihanuutta kuitenkin kaikki odottavat, minäkin. Mutta ei se ihan istumalla tule... miten saada muutkin mukaan järjestelyihin, kun ei haluaisi käskemällä sitä tehdä. Jos en tekisi, niin monta pettynyttä ilmettä ( omani mukaan lukien ) joutuisi jouluaattona kohtaamaan. Kas, olenpa tainnut itse soppani keittää, sen saanen sitten syödäkin...
Ihanaa, joulu on aivan kohta!

tuksu kirjoitti...

Ihana postaus :)Naurattaa sekin, että meitin vaari haluaa lukea täältä...arvelen sen...mitä hänen varalleen olen suunnitellut ennen seuraavia juhlia :)
NOH! enköhän hällekin jotain keksi.
Mulla on semmonen tuntu, että noi meitin vaarit on nii-in samanlaiset:)
Mukavaa jatkoo vaan sinne ja anteeksi, kun "myöhästyi" tämä kommentti :)
tuksu

Ahti kirjoitti...

Tuksu: Ei se mitään! Saat anteeksi!