sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Siunaus ja Muistotilaisuus

Raskas, mutta myös jotenkin kaunis ja puhutteleva Äidin,Mummun, anopin Siunaustilaisuus ja Muistotilaisuus on nyt vietetty. Pappa oli valinnut kauniit Valkoiset kukka-asetelmat kirkkoon ja ne myös koristivat muistotilaisuutta.
Jäähyväiset olivat haikeat...sydäntä särki varsinkin Papan ja lastenlasten suru. Tunsin itse kiitollisuutta ja ikävää hyvän anopin jäähyväisissä."Oma" Pappimme siunasi mummun ja puhui koskettavasti mm. siitä, kuinka Mummu ja Pappa saivat pitää kiinni vihkilupauksestaan...Kunnes kuolema teidät erottaa....Saimme kokea myös "ylpeyttä" siitä, että oma poika ja lastenlapset kantoivat mummun hautaan.
Siunauksen jälkeen tultiin sitten Kivimäkeen Muistotilaisuuteen. Tunnelma oli mielestäni lämmin, koskettava ja välitön. Tuntui niin kotoisalta, kun pienin lapsenlapsemme istui Kari-papin sylissä. Lastenlapset lauloivat ja vanhin poikamme soitti kitaraa.Vaari muisteli äitiään ja lapsuuttaan Isänsä kanssa. Kahviteltiin ja vaikka kaikki surivat mummua ei tunnelma ollut toivoton...meillä on jälleen näkemisen toivo:)

Lämmin kiitos kaikille esirukouksista ja osanotosta suruumme.

Olin niin onnellinen, kun poikamme lauloivat kitaran säestyksellä duona Mummon muistoksi ja papan lohdutukseksi Juha-Tapion: Väsyneet maan:

Kuulkaa väsyneet maan
Väsyneitten satamaan hän kuljettaa
Kuulkaa masentuneet maan
teidän kyyneleenne talteen korjataan

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kuulkaa hiljaiset maan
ylöspäin me saamme katseen kohottaa
kuulkaa langenneet maan
teitä vastaan Hän ei nosta sormeaan

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kuulkaa vähäisimmät maan
teitä rikkain tahtoo pitää aarteinaan
kuulkaa unohdetut maan
teistä yhtäkään Hän ei voi unohtaa

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kun taivas laulaa...

15 kommenttia:

Marianne kirjoitti...

Kuullostipa lämpimälle ja kauniille tilaisuudelle.
Ja se, että pitää vihkilupauksestaan kiinni "kunnes kuolema teidät erottaa" -asti, se on nykyään niin harvinaista! Ihan hatunnoston arvoinen suoritus ja antaa meille nuoremmille arvokkaan esimerkin yhteen hiileen puhaltamisesta joka tilanteessa.

Eva-Liisa kirjoitti...

Kaunis tilaisuus!! Voimia.

Katja kirjoitti...

Voi miten herkän kaunis tilaisuus. Jaksamista koko perheelle <3

Tarleena kirjoitti...

Ihana tämä Juha Tapion laulu, lohduttaa itseäni myös tänä surun viikonloppuna täälläpäin....

Tuula kirjoitti...

Kauniilta ja lämpimältä kuulosti tilaisuudet. Paljon voimia eteenpäin.

Peurankello kirjoitti...

Kiitos, että jaoit nämä tunnelmat kanssamme. Uskon, että koitte mieleenpainuvat ja koskettavat hetket yhdessä. Ystäväni isä kuoli pari päivää sitten. Tämä pariskunta sai elää 62 vuotta yhdessä!
Siunattua viikkoa!

Titti kirjoitti...

♥ ♥ ♥

maiju kirjoitti...

Lämmin osanottottomme♥

tuksu kirjoitti...

Teillä on raskas, mutta silti juhlava ja kaunis päivä!
Kauniisti kuvasit tuota päivää.
Ja nyt sitten , alkaa aika, joka on täynnä muistoja, kauniita asioita, jotka kantavat eteenpäin.
Voimia viikkoosi, Mammeli!
tuksu

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Miten kauniin muistotilaisuuden olitekaan mammalle järjästäneet.
Voimia teille!

Riitta kirjoitti...

Kaunis tunnelma muisto tilaisuudessa, se osaltaan varmaan on sitä surutyötä mikä oloa kuitenkin lohduttaa ja miten tärkeää on silloinkin läheisten yhdessäolo ja surun jakaminen!
Aurinkoa viikkoosi ♥

Krisse kirjoitti...

Teillä on ollut kaunis muistotilaisuus...voimia vielä kerran...

JaanaElina kirjoitti...

Kaunis muistotilaisuus.

Jaksamista ja voimia teille sinne.

Irene kirjoitti...

Muistotilaisuus oli kaunis ja siitä jää hyvä muisto kaikille. Miniän viimeinen lahja anopille!

Sirkku kirjoitti...

Ajattelin yhtenä päivänä, että kuinkahan kovilla miehien sydän on aina silloin, kun he kantavat läheisensä arkkua.