sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Ajatuksia vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta

Kirjaston poistokirjoista löysin lastenpsykiatrian professorin Terttu Arajärven kirjan ja nappasin sen mukaani kinnostuneena. Kirjan nimi on : "Hyvä isovanhemmuus". Löysin sieltä monta ajatusta, jotka olen käytännössä kokenut ja kantapäänkin kautta oppinut;) Itse tuskin pystyisin näitä ajatuksia kiteyttämään ja paperille laittamaan, mutta kun luin tuota kirjasta nyökkäilin itsekseni....olen samaa mieltä :) Tässä muutama ajatus Arajärveltä:


AIKUISET LAPSET
Aikuiset lapset tietävät, toivottavasti myös isovanhemmiksi toivovat ja tulevat aikuiset, ettei aikuisia voi enää kasvattaa, heidät on hyväksyttävä sellaisina kuin he ovat. Kasvatuksen aika on ohi, toisten taholta tulevat muutosten toiveet ovat turhia.

Aikuisille lapsille on jopa sanottava, sanoin, teoin tai elein, että on heihin tyytyväinen. Ehkei aina ei ole syytä olla heistä onnellinen, mutta olemalla edes tyytyväinen voi jättää lapsensa elämään itsenäisesti ja rauhassa ja olla itse-lopultakin-tyytyväinen itseensä. Tämä ei ole koskaan ollut helppoa eikä se ole nykyaikanakaan.


Vanhemmilla on toiveita, unelmia,mielikuvia lapsistaan, joita lapset eivät useimmiten täytä. Mielikuvat lapsistamme ovat usein sitä, minkälaiseksi itse olisimme halunneet tulla, mitä olisimme halunneet saada aikaan. Miksi lapsemme, joita emme omista, ottaisivat meidän unelmamme omikseen? Aikuisilla lapsilla on omat ja erilaiset toiveet omasta elämästään. Joskus unelmat jatkuvat lapsenlapsiin. On tärkeätä tiedostaa, että nämäkin mielikuvat ovat vain omia ,ei lastenlasten elämään kuuluvia vaatimuksia.


VANHEMMISTA IRTI
Tosiasia on, että jos vanhemmat pitävät kiinni aikuisesta lapsestaan, menettää heidät. He lähtevät vihaisina pois kotoa, jos ovat vahvoja. Ne, jotka jäävät kotiin heikkoina, ovat usein elämään ja yhteiskuntaan vaikeasti sopeutuvia, usein onnettomia. Ne nuoret,  jotka on "päästetty irti", jotka ovat päässeet itsenäistymään, tulevat takaisin ennemmin tai myöhemmin, vapaaehtoisesti, toisenlaisina kuin ennen, aikuistuneena, kypsempänä, itsenäisempänä. Tämä elämänkokemus on vanhemmille yksi kauneimmista.


Mutta huoli lapsista, huolimatta kaikesta tiedosta ja järjestä ja kypsyydestä. ei koskaan lopu. Huoli lapsestalkaa jo ennen lapsen syntymää ja jatkuu kuolemaan saakka. vanhemmat ilman näitä tuskia eivät olisi "oikeita vanhempia".


ISOVANHEMMUUDESTA
Jokainen lapsenlapsi on alusta saakka erilainen kuin kukaan muu, hän on oma persoonansa ja sellaisena ainutlaatuinen. Siten on jokaisen lapsen seuraaminen, hänestä iloitseminen  aina yksilöllistä ja persoonallista.


Isovanhemmat eivät ole vain apuhenkilökuntaa, he ovat myös turvallisuutta hätätilanteissa, he ovat myös henkinen apu, tärkeä osuus siinä lapsen ympärillä olevassa verkostossa, joita lapsi tarvitsee kasvuunsa.


Näitä viisaita ajatuksia halusin tänään teidän kanssanne jakaa. Huomenna menemme katsomaan, kun 5-vuotias lapsenlapsemme laulaa Pääsiäiskirkossa...Tuuraamme äitiä ja isää, kun he menevät käymään vauvan kanssa sairaalassa verikokeessa. Vauva nukkui äitinsä vieressä ensimmäisen yön kuulemma hyvin ja maitokin on hienosti äidillä riittänyt <3 Meille tulee myös suloisen lapsenlapsemme Akselin perhe huomenna sekä äitini ja isäpuoleni Pääsiäiskahville. Tämä ilta levätään vaan:)





9 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Hienoja lauseita, piti oikein ajan kanssa lukea ja ymmärtää..itse täällä opettelen/kipuilen samojen asioiden kanssa, en tosin vielä isovanhempana vaan äitinä, joka päästää lapsensa lentoon..ei ole helppoa se:)
ihania hetkiä teille sinne toivottelen täältä amandantuvasta <3
jaana

Ahti kirjoitti...

Tosi osuvaa tekstiä oli ja paikkansapitävää!
Terveisin Ahti

Anonyymi kirjoitti...

Nyökytellen lueskelin kirjoitusta,viisaita sanoja,sanoja joita me kaikki toisinaan tarvitsemme! Mukavia yhdessäolon hetkiä Pääsiäiskaffitteluunne <3 Meillä pääsiäinen on mennyt ja menee edelleenkin iltatähden tahdittamana,on niin ihanaa kun on vielä tuollainen napero iloa tuomassa :)

Sirkku kirjoitti...

Hyviä ajatuksia olit löytänyt meille jaettavaksi.

En ole oikein löytänyt sopivia sanoja ja ilmaisuja, kuinka ihastella tuota pientä.
Jos hänen isänsä ja äitinsä kokevat suurta iloa ja kiitollisuutta, on niiden tunteiden voima ihan omaa luokkaansa isovanhemmilla. He kun peilaavat kaikkea myös oman vanhemmuutensa kokemusten läpi.

maiju kirjoitti...

Hyvää tekstiä, linkitän omille lapsilleni siis aikuisille sellaisille:)

Pieni Lintu kirjoitti...

Ihanat mumma ja paappa olette taatusti!!! <3


Isovanhemmat on sitä tukiverkostoa ja lisäapua ja kaikkea mitä voi vaan vaatia, ei heitä ilman pärjäisi. :)

Kunpa itsekin aikanaan osaisi olla hyvä isoäiti - jos sellaiseksi koskaan pääsee, en aio patistaa lapsiani hankkimaan lapsia, oma päätös.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Viisaita sanoja...:)

Unknown kirjoitti...

Erittäin viisaita ajatuksia. :)

tuksu kirjoitti...

Upea postaus! Paljon viisautta, kunpa osaisimme toteuttaa :)
Parhaamme me mummit/vaarit varmasti teemme, niin uskon!
Mukavaa aurinkopäivää sinne!
tuksu