Munintaa

Kertoilen tässä vähän meidän "karjan" kuulumisia. Tämä talvi kun on ollut erityien leuto, niin sai rakkaat eläimemme nauttia ulkoilmasta pitkään. Kanalanväki on ollut osittain ulkona viel'näihin pakkasiin asti. Nyt vasta on ulkoiluluukku laitettu kiinni ja eristevillat väliin. Täksi talveksi asennetiin myös eläinten talvikotiin valoihin aikakytkin, joten Kanalanväki, lampaat ja vuohet ovat saaneet nauttia valosta, vaikka ulkona on ollut NIIN pimeää. Varmasti valon johdosta on kanaset munineet koko talven, ainakin tähän päivään asti. Eihän munia tule ihan kesän malliin, mutta kyllä meidän kanatytöt mammelin ja vaarin munissa pitävät:) Pakkasten kiristyessä vei vaari patterin eläinten kotiin, että pakkanen pysyy ulkona ja juomavesi pysyy sulana.

Helmi ja Hilma voivat hyvin ihan entiseen malliin. Eihän nämä ikäneidot tästä vuodenajasta nauti ja odottavat kesää, tuoretta heinää ja sitä ihanaa vapautta laitumella!!! Nyt on vain tyydyttävä mamelin tuomaan kuivaan heinään, kauroihin ja herkulliseen kuivaan leipään. Piristykseksi tytöille käy Manu-pukki seurustelemassa monta kertaa päivässä lampaiden puolella. Manu kun kyllästyi viettämään aikaansa vaan Urho-pukin kanssa niin se murtautui tytöjen puolelle väkisin. Väliaidasta on nyt sitten vapaa kulku molemmin puolin, mutta muut kuin Manu eivät juurikaan sitä käytä. Siellä missä on paremmat eväät on yleensä myös manu:) Tämä meidän sorkallisten lauma on nyt katsonut arvojärjestyksen. Ensin on yleensä nopeutensa ansiosta Manu, sitten Hilma, Helmi ja viimeiseksi pikku.Urho. Urho jää aika pikkuiseksi, joten jotakin kääpiörotua se on. Tykkään kun Manu pysyy aina vähän vauvana:)

Sellaiset kuulumiset meidän rakkaalle karjalle kuuluu näin keskitalvella. Jos heitä oikein tulkitsen niin hekin odottavat jo KESÄÄ ja kärpäsiä;)