Ajattelin tässä kirjoitella teille mitä olen touhunnut työkseni tähän astisessa elämässäni. Nuorena minua ei koulunkäynti kiinnostanut ja itsetuntoni ei ollut huippuluokkaa. Kävin keskikoulun iltaoppikoulussa ja sitten menin talouskouluun. Talouskoulun jälkeen pääsin töihin pieneen valintamyymälään. Siellä työskentelin kassana, lihamyyjänä ja kaikenlaisissa pikkukaupan hommissa. Pari vuotta olin siellä ja menin naimisiin. Muutin paikkakuntaa ja menin töihin uuden paikkakunnan isoon valintamyymälään. Siellä tein kaikenlaisia myyjän hommia, kunnea jäin äitiyslomalle ja sain esikoisen. Muutimme, sitten Vilppulaan ja olin siellä perhepäivähoitajana, kunnes sain toisen lapsemme. Nuorena äitinä rimani oli niin korkealla, että en koskaan yltänyt siihen, joten kotona oli ahdistava olla. Perustin oman lastenvaateliikkeen, että pääsin pois kotoa. Lastenvaateliikkeen pitäminen oli ihan mukavaa, mutta pienellä paikkakunnalla ei kovin kannattavaa, joten kun sain kolmannen lapsen jäin kotiin ja lopetin liikkeen. Ja hups, ihme oli tapahtunut, aloin nauttia kotiäitinä olemisesta. Ymmärsin, että olen riittävän hyvä siis paras äiti omille lapsilleni <3 Siitä noin neljän vuoden päästä sain kuopukseni. Oli ihanaa olla kotona hoitamassa omia lapsia. Jossakin vaiheessa minulla oli perhehoidossa 2kk ikäinen vauva yöhoidossa n.2kk. Yhteensä olin n. 12 vuotta kotona ja lasten kasvaessa hakeuduin oppisopimuskoulutukseen lähihoitajaksi.
Lähihoitajakoulu oli ihanaa, minä kouluvihaaja istuin ekassa pulpetissa ja ahmin tietoa! Ei olisi vanhat opettajat uskoneet silmiään, jos olisivat tämän hikipinkon nähneet :)Kouluajan toimin samalla päiväkodissa hoitajana. Sain hyvät arvosanat ja stipedinkin ilokseni :) Valmistuttuani sain heti paikan varhaista tukea lapsiperheille projektissa, joka kesti 2,5 vuotta. Se oli tosi mielenkiintoista työtä ja siinä kohtasin paljon lapsiperheitä. Tässä välissä suoritin perheopintoja. Sen jälkeen olin 2 vuotta henkilökohtaisena koulunkäyntiavustajana.
Elämäsäni tuli sitten vaihe, että aloin haaveilemaan tänne Kivimäkeen muutosta ja ajattelin, että jos jossain ilmoitetaan lähihoitajan töitä haettavaksi tänne, niin ilman muuta laitan hakemuksen. Aamulehdessä olikin pian päiväkotiin viransijaisuus ja minä hain sitä. Sain paikan ja olen ollut töissä täälä nyt 2 vuotta. Tykkään kovasti olla päiväkodissa töissa ja vielä erityisesti, kun olen saanut olla pienten osastolla. Ihanaa työskennellä lasten kanssa, mutta urani huipulla olen silti lopulta kokenut olevani omien lasten hoitajana kotona <3
5 kommenttia:
Ihanaa, että olet löytänyt oman alasi, vaikkakin monien mutkien jälkeen!
Se on tosiaan upeaa, kun on löytänyt oman alan!!:))
Minuakin on elämä tuolla työsaralla heitellyt melkoisesti, en oikeastaan vieläkään tiedä mikä olisi se minun ihan oma juttuni, mutta eihän se ole edes niin yksiselitteistä, kun siihen nyt valitettavasti vaikuttaa myös muutkin asiat kuin halu tiettyyn työhön...:) Mutta sen olen oppinut, että joka työssä on ne hyvät ja huonot puolet ja joka työstä olen tykännyt silloin kun siellä olen ollut...:))
Halaus sinulle ystäväin!!
Kiitos Mammeli, kun jaoit tarinasi meidän kanssa:) Itse olen ollut aika pitkään pääsääntöisesti kotona lasten kanssa. Oma valintani, jota mies on hienosti tukenut, on ollut meidän perheen parhaaksi. Silti en ole voinut väliin välttyä tunteelta, että ura menee sivu suun tai putoan vain itse työelämän kärryiltä tietotaidoiltani. Itse koen paineita syntyvän myös ulkoapäin. Tarkoitan sitä tunnetta, että kotiäitiyttä ei yleisellä tasolla arvosteta. Silti kotiäiditkin tekevät parhaansa kasvattaakseen yhteiskuntakelpoisia kansalaisia:)Tämä meidän yhteiskunta ei valitettavasti myöskään kannusta äitejä jäämään kotiin pitemmäksi aikaa kuin kolmeksi vuodeksi, jos silloinkaan... Nyt olen kuitenkin kasvanut minäkin tähän kotiäitiyteen... Näin on hyvä olla:) Mutta aikansa kutakin...uusiakin haasteita on varmasti edessä, meillä jokaisella:) Halauksin täältäkin:)
Voi että, minä kadehdin sinua! Se, että on itse tyytyväinen äitiyteen, on minusta parasta. Toivoisin että itsekin pystyisin. Ja sitten se, että olit niin innokkaana opiskelemassa. Voi kun minäkin löytäisin sen innostuksen.
Kotiäitiyttä arvostaa, ehkä vielä enemmän sitten, kun lapset kasvaa ja itsekkin vanhenee.Olen tosi kiitollinen, että sain hoitaa lapset kotona ja antaa aikaani heille. Voin sanoa hyvällä omalla tunnolla, että tein parhaani niillä voimavaroilla ja ymmärryksellä, mikä silloin minulla oli. Yhteiskunta ja jotkut läheisekin, eivät sitä tukeneet, mutta se kannatti :) Kiitos teille taas välittävistä kommenteistanne <3
Lähetä kommentti