Eilen siis laitoimme äitini kanssa haudat talvikuntoon. Nykyisin äitini laittaa tämän isomman haudan, johon on haudattu hänen vanhempansa, veljensä ja isovanhempansa ja muita sukulaisia. Minä taas laitan yleensä kuntoon sitä vastapäätä olevan haudan(alemmissa kuvissa), johon on haudattu isäni ja veljeni. Tästä on jo tullut traditio keväisin ja syksyisin. Samat jutut siinä aina jutellaan, että mihin kumpikin sitten haudataan, kun on sen aika ja kukahan sitten meidän hautoja hoitaa? :)
Mun isäin oli sotamies, nuori kauniskin...
Tämä mustavalkoinen kuva on otettu isästäni n. vuonna 1945. Hän oli sodan jälkeen miinanraivaajana ja kuva on siltä reissulta. Isäni kuoli seitsemän vuotta sitten näin syksyllä. Ikävöin häntä usein ja muistelen hänen hauskoja juttujaan. Surullinen en ole, vaikka joskus ikävästä itkenkin. Itku on kiitollisuutta isästä ja kiitollisuutta siitä, että tiedän hänen olevan perillä <3 Isäni elämä ei ollut aina helppoa ja onnellista, mutta onnellinen oli hänen viimeinen päivänsä. Kuolinvuoteellaan hän sai lapsenlapsensa kanssa rukoilla syntejään anteeksi ja alkaa taivasmatkansa. Me hänen lapsensa saimme hyvästellä hänet halaten ja sanoa, että jos emme enää täällä näe nähdään sitten taivaassa. Hän lähti onnellisena ja tietoisena siitä, että häntä rakastetaan <3
6 kommenttia:
KAunista. Pieni kyynel kiirii silmänurkastani ja jatkaa matkaansa poskea pitkin, kunnes pyyhkäisen sen pois. Voiko viimeinen hetki täällä olla enää siunatumpi?! IKävä. Muttei lopulliset hyvästit. KAikki kaunis, kaikkea kauniimpi odottaa.....
Armo meille annettu on. Voiko enempää saada. Ei.
HAlaan sinua lämpöisesti.
HAutausmaakäynnit saavat minut aina liikuttumaan. JA kiittämään.
Kyllä oli kaunis teksti!!!! Täällä ihan itkettiin...liikutuin, niin kauniisti kerroit isäsi viimeisestä päivästä, voi kuinka kauniisti!!!
Isäni kuoli yhdeksän vuotta sitten, syyskuun lopussa. Hänen viiimeistä matkaansa seurasi äitini, siskoni, minä ja kaksi isän siskoa ja yksi veli.Se oli kaunis matka, silloin myös kohtasin kuoleman ensi kerran niin läheltä. Hetkeä en koskaan unohda!Enää en myöskään osaa kuolemaa pelätä, sen se minulle opetti, ainakaan niinkuin ennen:)
Muistan aina sen, kuinka viimeisen henkäyksen jälkeen isältäni tuli kyynel silmäkulmasta, en tiedä, liittyikö se helpotukseen, näkikö isäni jotain vai kuuluuko se kuoleman läsnäoloon, mutta se oli kaunis hetki!!
Uskon näkeväni kaikki rakkaani taivaassa joku päivä, se auttaa, kun tulee haikea olo, en ikävöi enää sillain kuin ennen, mutta haikeutta tulee joskus, mutta kerranhan me vielä nähdään ja sitten ei enää erota koskaan:))
Yritetään kilvoitela loppuun asti, onneksi Isäkin roikkuu meissä, silloin kun olemme heikkoja!
Kaunista ja siunauksellista sunnuntaita sinulle!!
Halauksin Wilhelmiina <3
Kauniisti kirjoitettu, tulee monta hyvää muistoa mieleen!!
Haleja sinulle!!
Kristina
<3 *ishaliruttaus Mimmulilta, kaikki omaiset tallessa..odottamassa portilla kauniiseen puutarhaan ....ihanaa <3 *hymyilee ja pyyhkii silmiään*
Hyvää alkanutta viikkoa sinulle. Ihanaa, kun jaksat käydä moikkaamassa jättäen viestejä. Pienistä asioista se on ilo kiinni monesti. Kiitos!
Lähetä kommentti