tiistai 15. tammikuuta 2013

Saako tätä ääneen sanoa?

Meidän yhteiskunnassa on monia asioita, joista ei saisi ääneen puhua. Myös tämä mistä aion nyt kirjoittaa saa monet varsinkin naiset hermostumaan. Mikä kyllä minua äitinä/mammana ihmetyttää. Tämä aiheeni koskee lasten päivähoitoon viemistä, jos äiti on kotona vauvan kanssa. En tarkoita lapsia, jotka tarvitsevat erityistähoitoa vaan ns. tavallisia lapsia. En ole voinut koskaan käsittää, että äiti lähtee raijaamaan aamulla lasta varsinkin (varsinkin jos lapsi on alle 3-vuotias) päivähoitoon ja itse on kotona vauvan kanssa. Mitä tämä kertoo isolle siskolle tai veljelle jos hänet viedään hoitoon ja vauva on äidin kanssa kotona? Monet äidit perustelevat sitä, että isomman lapsen täytyy saada virikkeitä ja että lapsi ei viihdy kotona. Hei haloo, alle kolme vuotias ei tarvitse virikkeitä kodin ulkopuolelta. Heille riittää kodin askareet isän ja äidin kanssa, leikki ja ulkoilu. Yli kolme vuotiaankin on ihan hyvä olla kotona, mikäli jompi kumpi vanhemmistakin on kotona ja on henkisesti ja fyysisesti terve. Isommallekkin lapselle riittää, kun hän käy esim. kaksi kertaa viikossa jossakin kerhossa samanikäisten kanssa. Jos lapsi ei niin sanotusti viihdy kotona, niin missä silloin on vika? Mikä meissä on vikana, jos vanhemmat eivät jaksa hoitaa omia lapsiaan kotona jos siihen on mahdollisuus?

26 kommenttia:

Saga kirjoitti...

Naulan kantaan kirjoitat. Olen aina itsekin ihmetellyt samaa. Miksi hankkia toista lasta, ellei kykene hoitamaan kumpaistakin samanaikaisesti.Itselle ei olisi tullut mieleenkään erottaa sisaruksia toisistaan päivän ajaksi. Ja mitä puuttui virikkeitä kotitoiminnastamme, keräsimme niitä käymällä kerhoissa, joissa oli muita lapsia ja toimintaa meille kaikille. Toki ymmärrän myös, että on tapauksia, jolloin on lapsen edunmukaista olla etuoikeutettu kunnalliseen hoitoon.

anumorchy kirjoitti...

Mina olin aikoinaan kotona 7-vuotiaaksi kunnes koulu alkoi. Virikkeita riitti maatilalla ihan tarpeeksi. Muissa oloissa voi tietysti olla toisin. Kerrostalokodissa olisin varmaan hyppinyt seinille.

Nina kirjoitti...

Niinpä...Kun tuo meidän nelikko oli pieniä hoidin heitä kotona kouluikään ja samalla ihmettelin naapureita joilla oli yksi lapsi ja veivät päiväkotiin vaikka olivat itsekkin kotona.Nyt ymmärrän että on monenlaisia tilanteita,erilaisia asioita jolloin lapselle on vain hyväksi käydä päiväkodissakin,tuskin kyse olisi siittä ettei lapsi viihdy kotona? On monenlaisia perheitä ja jokaisessa perheessä omat asiansa.Tää on monitahoinen juttu josta niin lukija kuin kysyjäkin voipi vetäistä herneen nenuunsa...

Taina kirjoitti...

MOI Mammeli, pitkästä aikaa. Meikäläinen laiska blogaaja ja vielä laiskempi kommentoija, höh:)
Olipas naulan kantaan kirjoitettu, olen aivan samaa mieltä. Itsellä on onni ollut olla kaikkien lasten kanssa kotosalla kunnes täyttivät 3v. Lapselle koti on paras paikka.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Aivan samaa mieltä olen kanssasi!!

Toimin itse myös päiväkodissa lastenhoitajana, ja nykyisin suurin osa vanhemmista tuo lapset hoitoon, vaikka äiti on kotona vauvan kanssa.

Joskus tuntuu, että miksi niitä lapsia oikein tehdään, kun niiden kanssa ei haluta olla!!

Terkuin Liisa

Henkkumaaria kirjoitti...

kiitos hyvästä kirjoituksestasi, Mammeli! Olen niiiiin samaa mieltä kanssasi! Omien lasteni päivähoitoaikana 80- ja 90-luvuilla ei edes saanut viedä lasta hoitoon, jos oli itse kotona vapaalla tai lomalla! Kun jäin keskimmäisestä äitiyslomalle, oli minusta kivaa, ettei isommankaan tarvinnut mennä hoitoon. 2 kertaa viikossa oli srk:n kerho ja neuvolassa joskus käytiin äiti-lapsikerhossa. Jos äiti ei halua lastaan hoitaa, eikä esim. lukea tälle, leikkiä, askarrella ja tehdä kotihommia yhdessä, miksi lapsi on perheeseen hankittu?

Johanna kirjoitti...

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, olen monesti ihmetellyt tätä samaa. On varmasti totta, että jonkun kohdalla siihen on hyvä syy...mutta??
Kyllä kaikkien lasten kuuluu saada olla kotona, jos siellä kerran on muutkin.

Anonyymi kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Minulla henkilökohtaisesti on kokemuksia molemmista tavoista, että oli pakko viedä vanhin lapsi hoitopaikkaan, kun olin yksinhuoltaja silloin. Kaksi nuorempaa saivat olla kotona kouluikään asti - miten ihanaa kun saivat herätä aamulla omaan tahtiinsa, eikä raastettu aamuyöstä hereille ja hoitoon.
-MUR-MUR-

Katariina kirjoitti...

Samaa ihmettelen itsekin.. Ei mulle tullut mieleenkään kun meille syntyi vauva että isompi tyttö 5v olisi laitettu päiväkotiin.. Hän käy kerhossa sen kaksi kertaa viikossa ja muuten oleillaan yhdessä kotosalla.

Heli kirjoitti...

Samaa mieltä, mutta toisaalta tilanteen mukaan.

Meidän nelonen syntyi, kun esikoinen meni eskariin. Eskarilaisen kanssa sitten laitettiin 5-vuotias puolipäivähoitoon eskarin ajaksi. Minusta hän jo tartti vähän oman ikäisiäkin kavereita ja puuhaa. Kolmonen oli kanssani kotosalla, oli vauvan syntymän aikaan 3-vuotias.

Sitten eka meni kouluun, toka eskariin, kolmas ja neljäs oli mun kanssa kotona. En kauhean hyvin enää ees muista, käytiinko jossain kerhoissa... varmaankin kolmas kävi jonkunlaisessa kerhossa kerran viikossa tms.

Nämä kaksi pienintä meni sitten hoitoon niin, että pienempi ei ihan ehtinyt täyttää 3v kun aloitti hoidon loppukeväällä (täytti elokuussa sitten 3v). Toisteks pienin oli ensin "viiskari" ja sitten syksyllä eskari.

Olin sitten itse työttömänä vuoden verran, alkaen jostain helmikuusta tms, kun kolmonen oli ekalla ja se pienin hoidossa. Koska ajattelin, että "lapsen kuuluu olla kotona, koska äitikin on" otin pienimmän hoidosta pois ja kotiin. Täytyypä sanoa, että oli lapsi aika tylsistynyt, kun oli jo tottunut että on leikkikavereita joka arkipäivä... niimpä sitten syksyllä, vaikka työtön olin yhä, laitoin pienimmän takas hoitoon puolipäiväiseksi. Minusta oli nimittäin aika väärin pitää hänet kotona ja poissa sieltä kavereiden luota, se tuntui suorastaan itsekkäältä!!

Ja kyllä mä noita lapsia oon tehny, vaikken ookkaan mikään leikkitäti, satujen lukija taikka askartelija. Kaikki ei oo, ja silti voi lapsia hankkia. Mun mielestä riittää, että on kotona ja läsnä, vaikkei huvittaiskaan askartelut ja leikit äiskää.

Ja uskokaa tai älkää, tämä meidän pienin, nyt 11v, on meidän perheen ehdottomasti tuotteliain askartelija ja piirtäjä, edelleen kovasti molempia. Oiskohan sillä jotain merkitystä, että oli hoidossa kaikkein pienimmästä alkaen meidän lapsista... ken tietää.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä 90-luvulla lapsi sai olla hoidossa, vaikka äiti oli kotona! Meidän poika nimittäin oli :) Meillä lapsilla on ikäeroa 2v. ja esikoinen oli kotona minun ja kuopuksen kanssa 3,5-vuotiaaksi, mutta silloin hän kyllä ihan todellisesti kaipasi ja tarvitsi kavereita, jollaisiksi äiti ja ylen rauhallinen kuopus eivät riittäneet. Perhekerhoissa oli käyty, mutta niiden ongelmana oli se, ettei niissä koskaan ollut samoja lapsia kahta kertaa peräkkäin. Se taas aiheutti sen, että lapsi ei niissä saanut sellaisia tuttuja kavereita, joiden käyttäytymiseen olisi osannut varautua - jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Naapureita meillä taas ei ollut kuin kilometrien päässä ja niiden lapset puolestaan jo päivät hoidossa.

Niinpä kaikkein paras vaihtoehto oli päiväkoti, kolme kertaa viikossa, neljä tuntia kerrallaan aamusta siihen, että kokopäiväiset menivät nukkumaan päiväunia. Tarhassa oli aina samat lapset ja lapsi sai pysyviä kavereita, jotka oppi tuntemaan.

"Aamuraijaaminen" ei koskaan ollut mikään vaikeus, sillä meillä lapset ihan ilman herättelyjä heräsivät itse viiden jälkeen aamulla (kahdeksalta illalla nukkumaan), joten hyvin oltiin hereillä ja jo kohtalaisesti leikittykin ennen lähtöä.

Koko- ja jokapäiväiseen en olisi esikoista laittanut, mutta meille tämä järjestely oli hyvä.

Ehkäpä pidin systeemiä hyvänä siksikin, että itse olin koko lapsuuteni 50-60-lukujen taitteessa puolipäivätarhassa - vaikka äiti oli kotona! (Ja niin olivat tarhassa tutustumieni parhaitten ystävienikin äidit) Ensin olin pari vuotta puistotädillä, sitten vajaan vuoden roomalaiskatolisten nunnien pitämässä tarhassa, sitten vuoden eräässä yksityisessä päiväkodissa ja lopuksi kaksi vuotta kaupungin päiväkodissa. Olin kotona ainoa lapsi ja minusta niissä tarhoissa oli tosi hauskaa ja ehdottomasti halusin mennä ja tylsää oli, kun joululomalla ei päässyt.

Sumi kirjoitti...

Samoilla linjoilla sun kanssa oon. Meillä on lapset ollu kotona kun on ollut äippälomat ja hoitovapaat.
Nyt pojat jo koululaisia, mutta tytsy on kotona aina kun meistä jommalla kummalla vapaapäivä (vuorotyöt).
Ymmärrän kyllä jos vanhemmilla sairautta tms ongelmia tai lapsella kehityksessä ongelmaa, johon päiväkoti ja ryhmässä toimiminen voi auttaa.

Meillä on ollut naapurustossa saman ikäisiä lapsia, joten seuraa on ollut ulkoiluun yms, ja seurakunnan päiväkerho 2xvk + perhekahvila kun se on huvittanut.
Sisaruksista myös seuraa toisilleen.
Ja ehkäpä tylsyyskin välillä tekee hyvää? Olen monesti lainannut Sinkkosen sanoja "Tylsyys tekee hyvää lapsen aivoille. Aivot kehittyvät kun joutuu keksimään tekemistä." kun lapset valittavat ettei ole tekemistä. Hetken päästä on hauskat leikit menossa. :)

Itse olen ollut lapsuuteni kotona, ehkäpä siksikin tuntuu luonnolliselta pitää lapset kotona kun se on mahdollista.

Mutta hurjasti ihmettelen sitä, miksi sisarukset viedään hoitoon jos yksi sisruksista on kipeä? Varsinkin oksutaudin kanssa en ymmärrä moista järjestelyä! Levitetään pöpöjä turhan takia...

mummeli kirjoitti...

Tälläisenä vanhana mummelina en koskaan ole oikein sisäistänyt tuota hoitoon viemistä jos itse on kotona vallanikin kun äiti hoitaa vauvaa kotona, siinähän se sisarrakkausu synntyisi kun alusta asti sitä vauvaa yhdessä hoidetaan. Mutta kai niitä tilanteita on niin monenlaisia, että joskus on sekin tarpeen, että viedään hoitoon, ei jaksa itse hoitaa. vaikka en sitä ymmärrä, niin pakko on hyväsyä jokaisen oma mielipide asiasta- Missää on lapsen sen parempi kuin kotona, niin hyviä kuin päiväkodit onkin.

Hannele kirjoitti...

Tulin vain toivottamaan mukavaa päivää :)

Helmis kirjoitti...

No saa sen sanoa ääneen ja viisaita puhut. Mutta toisaalta Suomessa tuntuu helposti menevän riitelyksi, jos puhuu lasten kotihoidon puolesta. Tai lasten hoidosta oikeastaan mitään..

Itse vuosia kotiäitinä olleena sanoisin, että hyvä, kun meillä on vaihtoehtoja :). Toivottavasti vaihtoehdot ovat myös todellisia, eli jokainen perhe voisi tehdä oman elämäntilanteensa mukaan parhaan ratkaisun.

Tuosta pienen isosisaruksen hoitoon viemisestä olen kyllä täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Siinä ne sisarussuhteet todella kehittyvät, kun isosisarus saa aluksi vähän hoitaakin vauvaa ja sitten ne pääsevät harjoittelemaan yhdessä leikkimistä.
Kyllä silloin äiti on mielestäni jo turhan itsekäs (no tuota ei saisi sanoa ääneen ;) ), jos ei "jaksa" kahta lasta hoitaa. Minusta ainakin on ollut ennemminkin huojentavaa ekan lapsen jälkeen, kun kotona on ollut niitä muitakin lapsia, jotka jo osaavat yhtä ja toista ja joista on jo ihan juttuseuraakin. Tokihan on haastavaa, kun lasten unirytmit ym. eivät aina osu kohdilleen.. Mutta minusta pelkän vauvan hoitaminen on sinänsä aika tylsää hommaa pitemmän päälle :D.

Nuorimmalla sisaruksella sitten yleensä taitaa ollakin se tilanne (etenkin, jos ikäero isompiin on iso), ettei kotoa enää löydy leikki/seuraa, kun isommat jo käyvät kerhoissa, eskareissa, koulussa jne.. Silloin voi olla hyvinkin perusteltua laittaa lapsi vaikkapa osapäivähoitoon tms... lisäksi lapset ovat toki muutenkin erilaisia, joku viihtyy ja kaipaa seuraa paljon enemmän kuin toinen.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu! Ihmettelen samaa.
Ja vielä, kun tähän lisää se totuus, että ryhmäkoot pk:ssa ovat yleensä suuria ja sairastuneen hoitajan tilalle ei aina saada sijaista tai ees saa ottaa säästösyistä...Rakkkaus totisesti on kylmennyt!

Tt. äiti ja lastenhoitaja pk:ssa

Siunausta ja voimia!♥

Titti kirjoitti...

Olen niin samaa mieltä kanssasi!
Ennen esikoiseni menhtymistä olin päiväkodissa töissä ja todella ihmettelin tuota asiaa...
En voinut ymmärtää!!
Kun omat poikani olivat pieniä niin ryhdyin perhepäivähoitajaksi että he saivat olla kotona.

Pike kirjoitti...

Juuri näin ja ihmettelet ihan oikeaa asiaa!

Työttöminä voivat olla molemmat vanhemmat kotona ja lapset raahataan päivähoitoon. Ei ole kyllä oikein vai onko sittenkin!
Jos vanhemmat eivät jaksa itse lapsiaan hoitaa, niin luulenpa, että he ovat vanhempia, joiden ei olisi kannattanut lapsia hankkiakaan. Ja näinollen parempi lapsen hoidossa kuin tällaisten vanhempien kanssa!

Olenpa niin ikävä ihminen, että uskon monen hankkineen lapsen/lapsia avustukset mielessä. Sanotaan, että lapsi kuluttaa enemmän kuin avustuksia saa, mutta jos lapsia hoidetaan ja huolletaan puolihuolimattomasti ja viikonloput tyrkätään isovanhemmille syömään jne... Mitä muuta voin ajatella!

Ja tähän voisin sanoa ruman sanan, kun näen esim. työni kautta minkälaisia lapsia heistä kasvaa ... valitettavan usein samanlaisia kuin vanhempansa.

Olen niin vihainen monen lapsen puolesta, viattomiahan he ovat!

Anonyymi kirjoitti...

olen kotiäiti 5 ja 2,5 vuotiaille lapsille.kesällä nuorimmainen täyttää 3,on minun lähdettävä töihin.lapsille täyttelin juuri päiväkotihakemusta.jännittää hieman tämä tuleva tilanne...
olen niin onnellinen,että olen saanut hoitaa lapsia kotona ja vieläkin tuntuu,ettei heillä olisi kiire tuonne "suureen maailmaan"...mutta hoitovapaa päättyy ja työt kutsuvat.uskon,että lapsillani on ollut ihanan kiireetöntä lapsuutta,kun aamuisin ei ole ollut "pakko"lähteä mihinkään..
luen usein blogiasi ja olen toivonut,että tytöille tulisi Sinun kaltaisiasi hoitotätejä.:)-tiitu-

Anonyymi kirjoitti...

Hei!pitää muistaa,että on erilaisia tilanteita,ja erilaisia perheitä!ja yleensä perhe itse tietää parhaiten;mikä hoitomuoto on heidän perheelleen paras vaihtoehto!Koska naapurit tms.eivät oikeasti tiedä kaikkia kunkin perheen asioita!voihan olla että vauvalla on esim. koliikki,/tai joku muu perheessä oleva juttu)jonka takia vanhemmat(usein juuri äiti) saa valvoa tavallista enempi,jolloin on varmasti koko perheen etu,että hän pystyy päivällä nukkumaan tmv. samaan aikaa,kuin vauva,ja isompi sisarus on sillävälin hyvässä hoidossa päiväkodissa tms.!Koska hyvinvoiva vanhempi on koko perheen hyvinvoinnin etu!Ja jos vanhempi/vanhemmat ovat työttömiä,pitää heidän lasten olla virallisesti hoidossa,koska muuten Kela ei maksa työttömyystukea,eikä ammattiliitot maksa myöskään!Koska jos on työtön,niin pitää olla valmius oikesti mennä töihin,ja sen takia KELA vaatii,että lapsilla on hoitopaikka!Ja KELA ja ammattiliitot kyllä tarkistavat lasten hoitotilanteet! Ja jostain on kuitenkin saatava rahaa elättääkseen itsensä ja perheensä!Joten tämä asia ei ole niin mustavalkoinen!=) itse olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä asti,yli neljä vuotta!tämä on ollut meidän perheen ratkaisu,mutta en syyllistä muita perheitä heidän ratkaisuistaan! Toivon,että ymmärrät nyt paremmin,niitä perheitä,jotka vievät lapsensa hoitoon,vaikka olisivatkin itse kotona!Aurinkoista talven jatkoa!
terveisin muumimamma

MaMMeli kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisista kommenteistanne:)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin pohdittu, samoilla linjoilla olen kanssasi! Ja tuohon anonyymin kommenttiin totean että meillä lapset kotona ja silti työttömyysturvan saan Kelalta..
-M

Anonyymi kirjoitti...

Itsellä ei ole lapsia, ei hoidossa eikä kotona. Mutta enpä menisi tuomitsemaan edes siinä tapauksessa, ettei perhe olisi sosiaalisen tuen tarpeessa. Enemmänkin minua pelottaa se, että varhaiskasvattajilla itsellään on tuollaiset asenteet lasten vanhempia ja hoitopaikkoja kohtaan. OP

MaMMeli kirjoitti...

Voi teitä anonyymit;) Olisi mukava jos kirjoittelisitte joskus ihan nimellä. Vaikka olen hoitaja olen myös ÄITI ja MAMMA ja minullakin saa olla mielipiteitä. Olen ollut itse kotiäitinä yhteensä 12 vuotta ja työelämässä enemmän. Nähnyt ja tuntenut perheitä laidasta laitaan. Monet vaan perustelevat pienenkin lapsen hoitoon viemistä virkkeiden tarpeellisuudella. Se oh ihan täyttä puppua myös ns.asiantuntjoidenkin mielestä. TERVEESSÄ kotiympäristössä on ihan tarpeeksi virikkeitä!

Nina kirjoitti...

Hei, tulin onnittelemaan,ihastelemaan.Pienen tytön ristiäisistä.

Tämä ajatus ja siittä kirjoittaminen on ihan ok,jotenkin jää sellainen maku että Mammeli haastelee.Sinulla on ajatuksia jotka yllättävät. Mutta me kaikki luonnollisesti voimme valita mitä blogeja luemme.

MaMMeli kirjoitti...

Nina osuit siinä ihan oikeaan, että tykkään välillä haastaa;)Tuo haastaminen tulee vähän niin kuin isän karjalaisesta luonteestani. Ja itsekkin ajattelen niin, että samaa mieltä ei tarvitse kaikesta olla ja jos liikaa ärsyttää voi aina olla lukematta ja siirtyä toisiin blogeihin:)