tiistai 21. syyskuuta 2010

Ilmat ei suosi nyt rakentajaa:(

Postista tuli tänään huutonettihuutojani, tämä sydän on yksi niistä. Esittelen muita ihanuuksia myöhemmin, kun saan kuvailtua. Olen heikkona näihin Tilda-sydämiin:)

Lampola ei nyt paljon ole edennyt, kun sataa jatkuvasti. Eilen vaari sai melkein toisen lappeen laudoitettua ja huomenna pitäsi jatkaa, jos sää sen sallii. Vaari meinasi jo oikein hermostua, kun hommat seisoo:) Ja olisihan se hyvä, että lampaat pääsee ennen pakkasia lämpimään.
Tytöt onkin niin riskissä kunnossa, että niitä ei talven kylmät haittaa. Rasvakerros pitää lämpimänä...taitaa niiden emäntäkin ajatella positiivisesti, siis rasvaa pitää olla ympärillä, että tarkenee päiväkodilla lasten kanssa ulkoilla:)

11 kommenttia:

maija maitoparta kirjoitti...

Toivottavasti sade hellittää ja lampaiden talo valmistuu!:)
söpöjä ovat!:)

Tuula kirjoitti...

;D ;D ;D !!! Sitahan minakin MaMMeli, rasvakerros taytyy olla, muuten tulee kylma! Sina olet ihana ja paivani pelastaja tanaan!

LeenaJohanna kirjoitti...

Ihana sydän. Taidan tietää tämän pohjalaisen käsityöihmisen joka on sydämen takana. Vimpan päälle siistiä työtä ja mukava ihminen.

Ilmat ei kyllä salli nyt yhtään mitään. Voi että kun uni maistuu kun vettä ripsottaa ikkunapelteihin. Uskotaan että saadaan aurinkoisiakin syyspäiviä tässä ihan kohtapuoliin.
Kiva kuva Almasta lampaiden luona.

Mukavaa keskiviikkopäivää!

Peurankello kirjoitti...

Hei Kivimäki ja Mammeli!

Ihan kuin Muumilaakson Mymmeli...En ole aiemmin sinulle kirjoittanut, mutta nyt ajattelin pari riviä laittaa. Olen seurannut puoli vuotta blogiasi. Tulen aina niin iloiselle mielelle tekstistäsi. Ihan kuin olisin aamukahveella luonasi...Olen tavallaan maalta kotoisin ja kaikki juttusi ovat niin kotoisan tuntuisia. Olin lapsena kaikki kesät mummolassa, kuin Kivimäellä. Siellä oli lampaita, kanoja, lehmiä jne. Kerran serkkujen kanssa tuumattiin: on nuo kanat likaisia. Tuumasta toimeen, paloruiskulla vaan kanat puhtaaksi. Serkkupoika piti kanasta kiinni ja me tytöt ruiskutettiin. Voi kerrassaan kuinka oltiin ajattelemattomia. Kanathan säikähti lähes kuoliaaksi ja munivat nahkamunia pitkään...
Olen itsekin uskossa ja siksi myös monet juttusi koskettavat. Hienoa, että jaat näin elämääsi.Itse olen luokanopettaja kristillisessä koulussa. Sekin on todella mielenkiintoista!

Voimia syksyn pimeisiin!

Susanne kirjoitti...

Kaunis sydän! Minäkin olen heikkona Tilda-sydämiin ja yleensäkkin sydämiin.
On ne niin söpöjä nuo eläimesi!:) Ja hyvinvoivan näköisiä myös!

Edellisessä postauksessa oleva vaarilta saamasi koru on todella kaunis!

Mukavaa loppuviikkoa!

Wilhelmiina kirjoitti...

Kaunis sydän. Pitäisi itsekin tehdä sydämiä kotiin ja maailmalle :) tahtovat aina jostain kummasta hävitä täältä meiltä kun joku tuttu käy kylässä. Ja onhan se mukava vieminen tuliaisiksi :)

Sataa se täälläkin jo monettako päivää. Nautitaan sisällä olosta .

tuksu kirjoitti...

Toivotaan kuivempaa keliä, että vaarin hermot pysyy kurissa :)
ja lampaat saavat uuden kotinsa :)
Mukavaa illan jatkoa sinne :)
tuksu

Mari kirjoitti...

Kaunis sydän! Toivottavasti "tyttöjen" koti kohta valmistuu :)

Johanna kirjoitti...

Ihana sydän! Toivotaan että sade helpottaa, ja hommat Lampolassa pääsee edistymään!

Hilda kirjoitti...

Toivottavasti sateet hieman hellittävät, ihan kaatamalla on tullut jo viikon verran! :) Hieno lampola siellä valmistumassa!

MaMMeli kirjoitti...

Hei kaikille teille!!! Kiitos, kun jätätte niin sydäntä lämmittäviä kommentteja tänne <3

Peurankellolle terveisiä ja ihana kuulla, että käyt lukemassa kuulumisiani<3 Voi, kumpa minä olisin saanut lapseni kristilliseen kouluun aikanani...surettaa, kun päiväkodeissa ja kouluissa ei enää saa kunnolla edes mainita Jeesusta ja Taivaan Isää....