torstai 24. maaliskuuta 2011

Paljastanpa mammelista...;)

Tämä ilta on mennyt taas tuskaillessa, kun kaikki nimittäin on varmassa tallessa, mutta niitä ei vain löydy;) Minulla on siis yksi pahe ylitse muiden...laitan tavarat sellaisiin paikkoihin, että en itsekkään löydä. Vaari laittaa aina kaikki omille paikoilleen ja ne löytyvät, kun niitä tarvitaan...Minun aivoni taas ei tiedä, mitä kädet tekevät. Laitan "talteen" tärkeitäkin juttuja, mutta kun tarvitsen niitä, en tiedä missä ne on. Sitten haen tuskaisena niitä ja sekoitan laatikkoni ja kaappini niitä kiireellä hakiessani....

Hukassa on ollut pankki ym kortteja, kännykkä, avaimia, koruja ym.ym. Välillä yritän "salailla" vaarilta, että taas on joku tärkeä hukassa. Pulman Vaari kyllä arvaa, kun esim. en pysty avamaan ovea, kun avain on tipotiessään tai maksamaan ostoksiani kassalla ja vaari joutuu ne maksamaan;) Loppujen lopuksi ne hukassa olevat jutut löytyvät ja harvoin olen mitään hukannut pysyvästi, mutta tuskaista tämä välillä on. Tämä muuten on myös sukuvika ja siitä olen vaarillekkin sanonut, että minkäs sille voi, kun tämä on geeneissä;) Äitini ja vanhin tyttäremme "kantavat" samaa geeniä;) Tällä hetkellä hukassa on muutama TÄRKEÄ lapsuuden kuvani, joten en vielä pysty aloittamaan sitä skräppäämistä:( Ja kun nyt olisi KAUHEA villitys aloittaa...

No tälläinen minä olen ja pärjännyt jotenkuten tämän heikkouteni kanssa, mutta voitte vain kuvitella, että Vaari on välillä KOVILLA ;)

11 kommenttia:

-T kirjoitti...

Hauska kuulla että toisillakin on jotain samankaltaisuutta kuin itsellä;) Mulla avaimet on usein tipotiessään... ja mieheni vitsailee kun ihmettelen missä kummassa avaimet voi olla että meillähän on avainkaappi jonne ne kuuluu... En vaan yleensä kotiavaimia avainkaappiin osaa laitaa:)

Toivottavasti etsimäsi kuvat löytyy pian!

Elämän Helmiä kirjoitti...

Voi että kuulostaa tutulta ,hih.
Minä olen nyt hävittänyt niinkin ison kapistuksen ku pajusta tehdyn ison sydämen. Remppaa tehty ja jonnekin pussiin sen laitoin ja nyt en löydä mistään. Säilytystilojakaan ei niin mahdottomasti ole , joten luulis löytyvän, mutta ei.
Tälläsia sitä ollaan, mutta onneksi kaikki on aina jostain ja joskus löytyneet =), parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta välillä se harmittaakin.
Mukavaa viikonloppua!
-päivi-

JaanaElina kirjoitti...

Tuttuja juttuja täälläkin.Kaikki välillä hukassa.

Oon joskus aatellut,että olen varmaan täysin muistamaton vanhana,kun nyt jo unohtuu asiat.

Mukavaa viikonloppua.

tuksu kirjoitti...

Olipas tuttua tekstiä :)
Aivan kuin olisi minusta kirjoitettu. Avaimet ja kännykkä, siinä ne katoavimmat... ja sitten ne tärkeät ostokset, joita en ole ehtinyt edes käyttää. Hukassa :)
Mukavaa perjantaita sinne, joka tapauksessa!!
tuksu

PikkuBertta kirjoitti...

Samanlaista "sukuvikaa"täälläkin podetaa.Mulla on ollut kanjaan leikkuuseen tarkoitetut sakse häveyksissä joulusta asti.Laitoin ne "talteen",ettei mies leikkaa niillä joululahjapapereita....ja vielä ovat "tallessa".Kai ne joskus kävelee"vastaan:)

Aurinkoa viikonloppuusi:)

PikkuBertta kirjoitti...

PS:ja taitaa tuo oikeinkirjoitus taitokin olla hukassa,kun tuota edellistä tekstiäni luen.Tään nyt tavasin moneen kertaan.hih,hih.

Irmastiina kirjoitti...

Kerroitko varmasti itsestäsi??
Kuvauksesi sopii nimittäin erittäin hyvin minuun ja mieheeni!

Laitan myös tavaroita talteen paikkoihin, josta varmasti ne löydän sitten, kun niitä tarvitsen. No, kun sitten tarvitsen, en millään muista mikä se hyvä paikka olikaan..:D Niin ovat kadoksissa kännyt, avaimet, kuin muutkin jutut..:)
Miehelläni taas kaikki on hyvässä järjestyksessä.

Marianne kirjoitti...

Ja hupsuinta kaikessa on se, kun tietää ja muistaa aivan varmasti tavaran olevan hyvässä tallessa. -ei vain muista missä.

Irene kirjoitti...

Ettei vaaan olisi naissukupuoleen liittyvä ominaisuus?
Meillä on niin samanlaista. Miehen mielestä joka tavaralla täytyy olla paikka. Jos tavara ei ole tuossa paikassa ovat maailman kirjat sekaisin. Mutta kun nainen puuhaa niin montaa asiaa samaan aikaan ettei heti ehdi palauttaa kaikkia tavaroita paikoilleen. Sitten ne ovat jonkin aikaa hukkateillä.

Eloise kirjoitti...

Kiva, raikas tämä sinun uuden näköinen blogisi :). Minäkin olen hyvä piilottamaan asioita itseltäni, vaikka kovasti yritän selittää itselleni, että olen oikeasti laittanut ne talteen. Kyllä se todellakin on varmaan niin, että sillä, että kykenee tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan (miehet kuulema), on myös hyvät puolensa. Minä kun tohotan menemään, laitan tämän vähäksi aikaa tuonne, otan sen kohta sieltä.... ja unohdan.

Eija kirjoitti...

Voi tämä on niin tutua... Kaikki hukassa meininki. Aina saa hakea jotain.. Toisaalta se on niin rasittavaa... ;D