perjantai 28. lokakuuta 2011

Hei, mitä tuolla ikkunan takana tapahtuu?

Arvatkaapas mitä tuolla Kivimäen ikkunan takana tapahtuu?.......No, siellä harjoitellaan taas "tyhjänpesänsydroomaa" ;) ( huom! Mammelin tauti, joka nimenomaan kirjoitetaan yhteen)

Neitonen lähti seurakunnan nuorten kanssa Kolille viikonlopuksi. Mammeli ja Vaari ihmettelee, että mitenkäs tässä nyt näin kävi?
"Eilen" vielä koti kaikui lasten äänistä ja pojat harjoitteli sälibändylaukauksia sisällä....Tytöt taas katseli tenavatähtiä telkkarista.....
MUTTA nyt: Alma kuorsaa nojatuolissa, Ninni taas alakerrassa ja kisut ovat humputtelemassa ulkona. Mammeli Vaarin kanssa katselee telkkua ja koti ammottaa melkein tyhjyyttään.....
Tässä siis aletaan pikkuhiljaa harjoittelemaan tyhjänpesänsydroomaa. Onneksi tuo Neiti on arkisin vielä meidän ilonamme.....vielä ei tarvitse hänestä luopua.....Lukiota on vielä n. 1 1/2 vuotta jäljellä ja sitten se voi olla ajankohtaista.....

Haimme Vaarin kanssa kassillisen lääkettä tähän tyhjänpesänsydrooman harjoitteluun...suklaata, salmiakkia, limsaa, pistaasipähkinöitä ym.....Lääkkeet on nyt nautittu melkein kaikki ja vaikutus on ikävää lievittävä;)

8 kommenttia:

Lovviisa kirjoitti...

Kyllä kuulostaa olevan teillä siellä lääkitys kohillaan :)

anja kirjoitti...

Oikea tuntuu olevan resepti tyhjänpesän syndrooman parantamiseen. Ja vähitellenhän sitä tottuu oloon kahdestaan....

Hippokampustaja kirjoitti...

Meillä on tyhjä pesä ollut jo reilut viisi vuotta. Kumpikin saatiin omat työhuoneet, kun lapset lähtivät kotoa. Ihanaa, kun on reilusti tilaa...

Malli kirjoitti...

Hyvä, kun voi harjoitella ja etsiä sopivia lääkkeitä!Voimia siihen!
Meillä ei ole enää lapsia, ei koiraa ei edes kissaa...

mummeli kirjoitti...

Näinhän se menne. Yksin aloin, sitten kaksin, kolmin, neljin ja lopulta meitä oli viisi, Sitten alkoin purkautuminen yksi kerrallaan lähti, jäi tyhjä pesä, oltiin taas kaksin ja lopulta paluu alkuun, olen taas yksin.
Se vain on tuo järjestys sitä, että kukin vuorollaan löytää paikkansa elämän kiemuroissa. Onneksi vielä saatte pitää nuorinta hetken kotona asumassa. Siihen tyhjäänkin pesään tottuu sitten vähitellen kun odottaa niitä juhlahetkiä, kun joku tulee kotona käymään.

Irmastiina kirjoitti...

Hyvät ovat tropit...☺

Sirkku kirjoitti...

Minä luin tekstiäsi ikäänkuin varautuen siihen, että tuo on ennenpitkää meilläkin edessä. Ainakin lääkityksen puolesta kuulostaa ihan houkuttelevalta, muusta en ole niinkään varma.
Eli: nautin niin kauan kuin voin siitä, että joku/jotkut tyhjentää cocispulloni ennenkuin ehdin sohvalle asti.
Leppoisia hetkiä sinulle Vaarin kainalossa viikonlopusta nautiskellen.

Pajupirtin Kaisa kirjoitti...

Meitä puolityhjillään olevan kodin hengettäriä tuntuu olevan kosolti.
Ai miten mukavaa olla kahden mutta kuitenkin kaipaa sitä "entistä" elämää. Seinät huutaa tyhjyyttä.
Iloa viikonloppuunne ja tunnelmoikaahan♥
Kaisa ja kumppani