Tää, kun on nyt NIIN tätä....siis sadetta ja syksyä......Ei auta muuta kuin.....
lököillä perjantain kunniaksi:) Mukavaa viikonloppua kaikille teille ihanille lukioille!.....Mulla kaikki hyvin, mutta toivoisin, että myös kaikilla läheisillä olis.
Ihan pakko on palata postaukseesi, joka koski Alma-koiran pois antamista. Jos aikuinen tytär tarvitsee äitiään niin paljon tuekseen, että äidin perheen pitää jo koirastakin luopua sen vuoksi, kannattaisi varmaan miettiä koko pakettia uudelleen. Et kai vaan tarjoa tukeasi jo liikaakin? Tarvitseeko tytär sitä ihan oikeasti, vai tarvitsetko sitä sinä? Jokaisen on elettävä oma elämänsä eikä kenenkään elämä ole pelkkää aurinkoa ja vaikeimmistakin asioista pitää päästä yli eikä äiti voi sitä tyttären puolesta tehdä. En missään nimessä halua pahoittaa mieltäsi enkä arvostella tapaasi, mutta tulipahan vaan mieleen, että joskus asioita vaan kannattaa katsoa toisestakin näkökulmasta. On ihanaa, että tyttären perheellä on teidät, mutta muistakaa kaikessa rakkaudessanne kunnioittaa myös heidän yksityisyyttään. Ihan kokemuksesta tiedän, että se eron aiheuttama paha olo ja tuska on itse elettävä, se tulee joka tapauksessa vastaan vaikka tukijoita olisi kuinka paljon.
Hyvää syksyn jatkoa ja oikein mukavaa viikonloppua teille ihan jokaiselle siellä!
Eikös Alma voisi toimia myös tyttären "terapiakoirana". Mammeli on lasten kanssa ja tytär lähtee pitkälle lenkille Alman kanssa tuulettamaan ajatuksiaan ja itkemään ilman lasten katseita...
Sateisen harmaalta näyttää nyt, mutta täytyy nauttia tästäkin säästä :) Kyllä niitä kauniitakin päiviä on onneksi ollut. Oikein hyvää viikonloppua Kivimäkeen ja kaikille muillekkin! :)
Olen kauan seurannut sinun ihanaa blogiasi.Minusta toi sinun viimeinen postaus on niin paikallaan.Yleensä hyvää tarkoittavat neuvot on niin helppo antaa ulkopuolisten.Elämään kuulu ne ylä-ja alamäet joko pienemmät tai suuremmat.Ratkaisut me kukin tehdään vain ja ainoastaan itse ja perhe.Paljon kokeneena toivon sinulle valoisaa syksyä.Terveisin mummeli
7 kommenttia:
Myös sinne seesteistä viikonloppua!
Mukavaa viikonloppua sinnekkin:)
Ihan pakko on palata postaukseesi, joka koski Alma-koiran pois antamista. Jos aikuinen tytär tarvitsee äitiään niin paljon tuekseen, että äidin perheen pitää jo koirastakin luopua sen vuoksi, kannattaisi varmaan miettiä koko pakettia uudelleen. Et kai vaan tarjoa tukeasi jo liikaakin? Tarvitseeko tytär sitä ihan oikeasti, vai tarvitsetko sitä sinä? Jokaisen on elettävä oma elämänsä eikä kenenkään elämä ole pelkkää aurinkoa ja vaikeimmistakin asioista pitää päästä yli eikä äiti voi sitä tyttären puolesta tehdä. En missään nimessä halua pahoittaa mieltäsi enkä arvostella tapaasi, mutta tulipahan vaan mieleen, että joskus asioita vaan kannattaa katsoa toisestakin näkökulmasta. On ihanaa, että tyttären perheellä on teidät, mutta muistakaa kaikessa rakkaudessanne kunnioittaa myös heidän yksityisyyttään. Ihan kokemuksesta tiedän, että se eron aiheuttama paha olo ja tuska on itse elettävä, se tulee joka tapauksessa vastaan vaikka tukijoita olisi kuinka paljon.
Hyvää syksyn jatkoa ja oikein mukavaa viikonloppua teille ihan jokaiselle siellä!
t. Eevi
Eikös Alma voisi toimia myös tyttären "terapiakoirana". Mammeli on lasten kanssa ja tytär lähtee pitkälle lenkille Alman kanssa tuulettamaan ajatuksiaan ja itkemään ilman lasten katseita...
Sateisen harmaalta näyttää nyt, mutta täytyy nauttia tästäkin säästä :)
Kyllä niitä kauniitakin päiviä on onneksi ollut.
Oikein hyvää viikonloppua Kivimäkeen ja kaikille muillekkin! :)
Ihanaa viikonloppua, myös sinulle!
Olen kauan seurannut sinun ihanaa blogiasi.Minusta toi sinun viimeinen postaus on niin paikallaan.Yleensä hyvää tarkoittavat neuvot on niin helppo antaa ulkopuolisten.Elämään kuulu ne ylä-ja alamäet joko pienemmät tai suuremmat.Ratkaisut me kukin tehdään vain ja ainoastaan itse ja perhe.Paljon kokeneena toivon sinulle valoisaa syksyä.Terveisin mummeli
Lähetä kommentti