maanantai 15. lokakuuta 2012

Sydämen asialla

Meillä on viime aikoina tapahtunut kaikenlaista. Sunnuntai-aamuna Vaari oli flunssainen ja lähti kuitenkin vaihtamaan renkaita autoon. Renkaat vaihdettuaan vaari tuli sisälle ja alkoi etsimään verenpainemittaria, kun tunsi olonsa vähän huonoksi. Mittari ei näyttänyt tulosta, joten vaari vaihtoi siihen patterit. Patterien vaihtokaan ei auttanut, joten Neiti yritti mitata itseltään verenpainetta sillä. Hän sai heti lukemat ja sitten vaari yritti vielä.....Mittari näytti pulssin olevan 150! Vaari mittasi uudestaan ja pulssi näytti yhä samaa lukemaa. Sitten käskin soittaa päivystykseen ja sieltä neuvottiin odottelemaan, mutta minä sanoin, että nyt lähdetään sinne ja sassiin! Vaari itse ajoi päivystykseen johon on n. 50 km matka. Siellä hänet otettiin heti sydänfilmiin ja lukemat olivat yhä yhtä kovat, mutta muuten filmi oli moitteeton. Vaarilta otettiin myös verikokeet, että ei vain sairastaisi sydänlihastulehdusta. Sydänfilmin perusteella lääkäri sanoi sen olevan rytmihäiriö ja Vaari laitettiin tippaan. Silloin iski mammeliin menettämisen pelko ja paniikki. Vaari kun on minun tukipilari ja paras ystävä. Kestän vaarin kanssa aika moinenlaista vastoinkäymistä, mutta jos vaarin menettäisin, en tiedä miten pystyisin elämään.....Olemme olleet kuin paita ja peppu vuodesta-79 siis lapsesta asti :) Menin välillä käytävään itkemään, että vaari ei hätääntyisi ja pulssi nousisi. Rukoilin myös siellä, että vaari selviäisi!

Onneksi kuitenkin vaarin syke alkoi laskemaan tipassa annettavan lääkkeen ansiosta. Lääkäri totesi rytmihäiriön olevan hyvälaatuista sorttia, mutta sanoi, että se voi joskus tulla uudestaakin tai sitten ei. Nyt vaari on muuten kunnossa, mutta lämpöä, yskää ja nuhaa on vielä. Mitään töitä vaari ei nyt saa tehdä ennen kuin flunssa on voitettu. Itse päättelimme, että vaari sai rytmihäiriön kun sairaana ahersi kylmässä ilmassa renkaiden kanssa. Kiitollinen olen kun pääsimme säikähdyksella ja vaari on tuossa vieressä nököttämässä:)

27 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Kaikkea hyvaa sinne ja terveytta! Meilla toimistossa iso pomo aina jokaisessa puheessaan lopuksi toivottaa "terveytta, kaiken muun kanssa aina jotenkin parjataan". Aikaisemmin se huvitti, nyt kun on ikaa tullut vahan enemman, sen toivotuksen ymmartaa paljon paremmin.

Eeviregina kirjoitti...

Onneksi siellä on nyt kaikki hyvin!
Tiedän tuon tunteen, hätäilyn ja paniikin. Mun läheisistäni mies, äiti, anoppi ja viime viikolla isäkin, ovat saaneet sydänkohtauksia, rytmihäiriöitä ja kahdelle on tehty pallolaajennus.
Joskus tuntuu että en kestä enää yhtään ambulanssireissua...
Kaikesta huolimatta toivotan rauhallista ja rentoa viikkoa!

Villiviini kirjoitti...

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Varmasti tämä tämmöinen säikäytti teidät perinjuurin.Toivottavasti, Mammeli, saat vielä kauan elää yhdessä rakkaan vaarisi kanssa. Sitä samaa toivon ja rukoilen meille myös. Mutta koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Anonyymi kirjoitti...

Dear Mammeli,
jos tuo oli tienviitta, joka johtaa sinut paivittain olemaan kiitollinen ja rukoilemaan Vaarin terveyden puolesta niin se oli hyva kokemus.
Kaikki on hyvin, ei tarvitse pelata mitaan.
Aussimammeli

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Pikaista paranemista Vaarille ja malttakaa (ainakin Vaari) ottaa rauhallisesti. Onneksi kaikki oli kuitenkin perus-hyvässä kunnossa!

Henkkumaaria kirjoitti...

Paranemisia sinne Vaarille ja voimia syksyyn molemmille. Voin vain kuvitella, miten pelottava tuollainen tilsnne olisi. Onneksi selvisitte säikähdyksellä!

Anonyymi kirjoitti...

Me olemme myös mieheni kanssa todella läheisiä. Aina yhdessä, koska työpaikkammekin on yhteinen täällä maatilla. Ikäävä iskee jo muutaman tunnin eron jälkeen. Välillä olemme jutelleetkin tästä asiasta ja todenneet, että on ihana asia, että meillä menee niin hyvin, mutta toisaalta tulee tunne, että mitäs sitten kun toinen joutuu jättämään tämän maan päällisen elämän.

Maria Junger sanoi , että ei pelkää kuolemaa vaan stä ikävää, joka sen jälkeen tulee. Ja asiahan on juuri noin.

Toivottavasti vaarin rytmihäiriöt eivät ala toistumaan. Meidän ystävän rytmihäiriöt alkoivat heti avioeron jälkeen ja ovat siitä saakka jatkuneet. Muutaman kukauden välein ambulanssilla sairaalaan ja nukutuksessa rytmi käännetään paikalleen =(

Kaikkea hyvää teille ♥

Tarja

maiju kirjoitti...

huh huh säikähdyksellä selvisitte.
Lämpöä, hoitoa ja haleja teille molemmille!

PikkuBertta kirjoitti...

Onneksi pääsitte pelkällä säikähdyksellä...vaikka sekin oli varmasti liikaa.
Pikaista toipumista Vaarille ja MaMMelille voimia vaarin hoitoon....muista passata:)

tuksu kirjoitti...

No voi! Kohtuuttomasti teitä nyt koetellaan!
Onneksi Taivaan Isä piti huolen ja Vaarisi alkoi toipua!
Halaus teille, Voimia! Ja edelleen enkeli kulkemaan rinnallanne!
Kyllä teidän perheessä on raskasta ollutkin!
Jospa nyt olisi iloisten asioiden vuoro!
Vaarille erikoisterkut!
tuksu

Elämän Helmiä kirjoitti...

Kaikkea hyvää ja enkeleitä matkallenne.
Voin vain kuvitella tunteen, kun toiselle jotain sattuu ja se menettämisen pelko myös. Onneksi kaikki meni hyvin.
Mekin olemme olleet yhdessä -75 vuodesta asti ja jo ajatus, ettei toista ole vierellä tuntuu pahalta.
Mukavaa yhteistä taivallusta ja vooimia sinulle vaarin hoiteluun.
-päivi-

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Onneksi kaikki olikin lopulta hyvin!
Samaa menettämisen pelkoa tunnen minäkin aina, joskus vaikka miten yritän ajatella posiitivisesti. Tällä hetkellä mieheni voi hyvin♥

Olemme, myös lapsesta asti kulkeneet yhdessä. Minä olin 16 ja mieheni 18, kun aloimme kulkea yhdessä...:)

Saga kirjoitti...

Kiva, mukava ja lämmin blogi sinulla. Luulen, että löydsin tänne ensikertaa.

Sitä ei aina meinaa ymmärtää, ettei tuon sydämen kanssa ole "leikkiminen".Varsinkin miespuolisilla on kumma tapa vähätellä flunssaa tai muuten vain puolikuntoa. Oman poikani,v asta 20 kiikutin juuri jokin aika sitten lääkäriin, kun oli jälleen kerran lähtenyt kuumeeen jälkeen liian aikaisin lihastreeniin salille.... Eikä uskoei...ei vaikka miten paasaisin. Itse kun yritän olla ehkä vähän liiankin varovainen, etten puolikuntoisena lähde huhkimaan, viimeiset 20 vuotta rytmihäiriöistä kärsineenä.

tinttarus kirjoitti...

Onneksi kaikki päättyi hyvin. Paljon siunauksen tuulia yllenne!

Peurankello kirjoitti...

Voimarutistuksia täältäkin<3

mummeli kirjoitti...

Tuo kosketti ja syvöltö, ajatuskin, että olisit vaarisi menettänyt on vain niin kamala. itse olen joutumnut kokemaan puolison lähdön, vain hetki olisi mennyt 50. vuotis hääpäivään.
Toivon paranemista, mutta ei ole tuonkaan jälkeen varmaa etteikö uusisi, mutta toivotaan parasta jatkoa ja kaikkea hyvää.

Sirutuuli kirjoitti...

Onneksi meni ohi ja kaikki taas hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea hyvää ja Taivaan Isän siunausta <3

Unelma kirjoitti...

Onneksi kaikki on nyt hyvin. Ehkä tämä kokemus oli teille varoituksena. Vaarit eivät saisi enää touhuta samaan tahtiin kuin nuorina. Kaikkea hyvää teille. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Hei ystäväin!

Varmasti pelästyit. Ymmärrän sinua oikein hyvin, sillä mieheni on myös minun paras ystävä ja yhteisiä vuosia on surustelun aloittamisesta asti kerääntynyt jo 23 vuotta! Muista kuitenkin ystäväin, että Taivaan Isä on luvannut huolehtia meistä aina, Hän on se vankka turva, tuli sitten elämässä eteen mitä tuli! Lähetän luoksesi voimahalin ja paljon siunausta!♥
Olet mielessäni, Marge

Anonyymi kirjoitti...

Enkeleitä elämäänne suojaamaan! Ensi keväänä tulee 40-vuotta kun tapasimme mieheni kanssa. Naimisissa olemme olleet 31-vuotta.
Uskon tuntevani tunteen kun soittaa rakkaalleen ambulanssin tai muutoin hoitaa hänet sairaalaan, olen sen tehnyt muutaman kerran ja koskaan siihen ei totu.Nyt ohitusleikkauksesta on kulunut pari vuotta ja mies voi hyvin, mutta koskaan ei tiedä mitä tuleva päivä tuo tullessaan!Voimia teille! Marjuska.

tarutikki kirjoitti...

Piti lukea postaus oikein pikavauhtia, kun jännitti, että miten teille kävi. Onneksi kaikki on hyvin:)
Niinhän se on, kun ikää tulee lisää, niin näitä säikäyttäjiäkin tulee.
Voimia teille!

Katja kirjoitti...

Paranemista vaarille. Ja lepoa! Onneksi selvisitte säikähdyksellä.

Unknown kirjoitti...

Voi kamalaa mitä teille on sattunut. Voimia ja jaksamista teille molemmille. Pitäkää huolta toisitanne ja ollaan kiitollisia jokaisesta päivästä niin aurinkoisista kuin näistä sateisistakin.

Bullukat kirjoitti...

Huh, uskon, että pelästyttää tuollainen. Nyt sitten vaari ottaa rauhallisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta ,ootte ollut mielessäni,miten siellä voidaan?
Haleja päiviinne <3

MaMMeli kirjoitti...

Sydämellinen kiitos välittämisestä teille kaikille <3