Poikaset ja rakkaus

Olipa kerran joutsen äiti, jolla oli neljä poikasta. Jokainen poikanen syntyi yksitellen ja eri vuosina. Jokaisen poikasen syntymän jälkeen emo kiitti Luojaansa täydellisestä pienokaisestaan ja pyysi siunausta tämän elämälle. Kaikki olivat rakkaita ja kauniita syntyessään. Onnellisempaa emoa oli vaikea löytää. Kolme poikasta nukkui emonsa siipien alla kolme ensimmäistä vuottaan, mutta yksi poikasista tykkäsi nukkua ikiomassa rauhassaan. Rakastiko emo siis vähemmän tätä poikasta?

Varttuessaan ensimmäinen poikanen huolehti ja hoivasi pienempiä sisaruksiaan. Eräänä päivänä tämä vanhin poikanen sairastui ja joutui hoitoon. Emo halusi olla hänen vierellään ja jätti kolme poikasta muutamaksi päiväksi isänsä hoiviin. Rakastiko emo siis enemmän esikoistaan, kun muita?

Toinen poikanen vaati jossakin vaiheessa paljon emonsa ja isänsä huolenpitoa ja kasvatusta, että tietäisi mihin asti saa mennä maailmassa? Silloin paljon aikaa ja voimavaroja meni tämän poikasen hoivaamiseen ja toiset jäivät vähemmälle. Tällä poikasella oli harrastus, jossa vanhemmat olivat innolla aina mukana. Rakastiko emo mielestäsi enemmän tätä poikasta?

Yksi neljästä itki vauvana vatsavaivojaan ja häntä emo kantoi yöt yksin väsyneenä. Tätä poikasta emo hoisi myös kotilammessa koko tämän lapsuuden, eikä häntä viety ollenkaan vieraan emon hoiviin. Tämäkin puuhasi sellaisia juttuja, mitä vanhemmat iloisena aina seurasivat. Rakastiko emo tätä siis enemmän?

Sitten vielä neljäs poikanen, joka oli helppohoitoinen ja rauhallinen. Hänen kanssaan ei koskaan emon pinna palanut ja  hän sai vanhempienkin sisarusten huomion osakseen. Tämä sai myös pahnanpohjimmaisena aikaisemmin kaikenlaista aineellista, mitä muut sisarukset. Rakastiko emo siis sittenkin tätä poikasta eniten?

Vuodet kuluivat ja poikaset kasvoivat. Osa poikasista rakensi jo oman pesän. Toiset poikaset saivat jo omia poikasia. Tuli iloisia päiviä ja tuli surullisia päiviä. Emo yritti auttaa ja tukea kaikkia poikasiaan heidän sitä pyytäessä ja tarvitessa. Jokaisen poikasen pesään tämä jo vähän vanhentunut emo ei kerinnyt yhtäaikaa, mutta sydämessään hän kantoi heitä koko ajan. Jokaiselle hän yritti antaa sen minkä pystyi, mutta jos poikasen omat siivet kantoivat sillä hetkellä, hän antoi sen poikasen lentää komeasti omilla siivillään:)