Huomenna tulee 30 vuotta siitä, kun minusta tuli äiti ja Vaaristä isä. Tuntuu niin uskomattomalta, että meidän lapsemme, joka juuri söi kukkamultaa ja repi hiuksiani ennen nukahtamistaan on jo noin iso tyttö, hih;)
Olimme olleet n. 2kk naimisissa, kun esikoisemme sai alkunsa. Hän syntyi kauniina ja taydellisenä vauvana, painoi 3900g ja pituutta oli 49cm. Kätilö sanoi, kun laski tyttäremme ruusukapalossa kainalooni, että tämäpä on niitä vuoden 2000 missejä:)
Asuimme silloin ensimmäisessä omassa kodissamme Orivedellä. Muistan kun neuvolasta tulin vaunujen kanssa kevät auringon paistaessa ja lauloin onnesta. Pientä tyttärtämme kehuttiin neuvolassa ja äidin sydän oli pakahtua onnesta. Vaari opiskeli viikot toisella paikkakunnalla ja perjantaisin aina tuli kotiin viikonloppua viettämään. Me vauvan kanssa siivosimme "koko" yksiön ja leivoimme aina perjantaisin isille. Meillä ei ollut telkkua, puhumattakaan muista härveleistä ja muutenkin aika pienet puitteet, mutta onnellisia oltiin.
Tyttäremme kasvoi, kehittyi ja sai aikanaan sisaruksia. Hän on ollut aina rakastava isosisko. Kova höpöttämään ja sosiaalinen on ollut esikoisemme pienestä pitäen. Yleisurheilussa, kuorossa, lentopallossa ja seurakunnan juttuissa oli mukana. Tuntuu siltä kun vasta eilen hän olisi ollut murkku ja kiukutellut minulle Lewis-farkuista. Nimittäin hänen murrosiässään ei VOINUT pitää muuta kuin lewiksiä;) Aikanaan hän lähti kotoa opiskelemaan, rakastui ja perusti oman perheen. Nyt n.14 vuoden kuluttua siitä, kun hän lähti lapsuuden kodista, hän asuu meidän naapurissa. Elämä on ihmeellistä:)
Tällä hetkellä tämä meidän "annalta" vaaditaan sisua ja henkistä voimaa. Hän asuu puilla lämmitettävässä, melko kylmässä talossa kolmen poikansa kanssa. Kohta hänellä alkaa työt ja pikkupojilla aikaiset hoito aamut. Ei ole ihan yksinkertaista olla yksin vastuussa kaikesta, mutta hän selviää. Hän lapsiaan yli kaiken rakastava äiti ja positiivinen ihminen. Olen onnellinen, kun saan olla äiti juuri tälle ihanalle esikoisellemme:)
Huomenna tämä kolmekymppinen lähtee pikkusiskonsa, kälyjensä, serkkunsa ja 4 ystävänsä kanssa viettämään synttäreitään "suureen kaupunkiin". Mamma ja Vaari hoitaa poikia mikäli mamma kuntoutuu ja jos ei, laitetaan Vaari ykkösvastuuseen;) Onnea ja Siunausta meidän rakas tyttäremme:)
11 kommenttia:
Kerrot niin kauniisti tyttärestäsi, että ihan kyyneleet tulevat silmiin.
Mikä on ihmisen elää tuollaisessa rakkauden määrässä. Onnea.
Onnea elämiinne!
Kiva tarina tytöstäsi. Onnittelut Annalle:)
Kaunis tyttö ja kaunis kirjoitus,onnea <3 Paranemisia sinulle!
Onnea esikoiselle♥
Onnea hienon tytön hienolle äidille :)
Kauniisti kirjoitit!
Onnellisuutta teille :)
Mukavaa maaliskuuta!
Aurinkoisia maaliskuun päiviä!
Onnea tyttärellenne. Minunkin "wanhin tyttäreni" täyttää syksymmällä 30vee... Niin se aika vaan kuluu...
Kiitos onnitteluista ja ilahduttavista kommenteistanne <3
Voi, ihan kyynel tuli silmään muisteluitasi lukiessa!
Lähetä kommentti