lauantai 9. maaliskuuta 2013

Johdatusta

Ihmeellinen juttu sattui meille reissulla....tai en usko sattumiin vaan johdatukseen:) Kävelimme ja katselimme Maarianhaminassa paikkoja ja eteemme tuli näyteikkuna, jossa oli ihania esineitä ja sisustusjuttuja.
Houkuttelin vaarinkin sinne sisälle. Herttainen ja tyylikäs vanhempi nainen tervehti meitä sisään astuessamme. Sanoimme, että puhumme Suomea, johon hän vastasi, että niin hänkin. Jonkin aikaa sisällä pyörittyämme huomasin liikkeen olevan myös ns. kristillinen kirjakauppa. Myyjä kertoi, että hän keskustelee usein liikkeessään ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat mielestään apua ja rukoilee ihmisten puolesta. Mekin kerroimme uskovamme Jeesukseen.
Myyjä kyseli, että olemmeko ennen käyneet Maarianhaminassa? Johon minä vastasin, että n.35 vuotta sitten luokkaretkellä ja perheen kanssa kesälomareissuilla. Vaari taas kertoi, että lapsenä hän kävi muutaman kerran, koska hänen tätinsä asuu täällä. Vaari ei ole nähnyt tätiään yli neljäänkymmeneen vuoteen. Myyjä kysyi Tädin nimeä ja alkoi etsimään puhelinluettelosta hänen osoitettaan. Osoite löytyi ja myyjä kehoitti meitä menemään Tätiä katsomaan. Hän kertoi, että tuo osoite on kävelymatkan päässä ja näytti kartalta paikan. Koimme, että meidät johdatettiin tuohon liikkeeseen. Kävelymatkalla tuli vastaan kukkakauppa, josta ostimme ruukkukukan viemisiksi tädille.

Etsimme osoitetta ja kysyimme neuvoa. Vihdosta viimein löysimme ns. palvelutalon, jonka ruokalasta kävimme kysymässä asuuko talossa kyseinen täti. Asuihan hän ja menimme hissillä oikeaan kerrokseen. soitimme ovikelloa.  Jonkin aikaa odotettuamme avasi vanha ja tutunnäköinen nainen oven. En ole koskaan tätä tätiä tavannut ja valokuviakin olen nähnyt vain vuosikymmenien takaa, mutta tädissä oli niin paljon sisarusnäköä, että heti tiesimme olevamme oikeassa paikassa. Tämä täti on jo yli 90 vuotias ja kulki rollaattorilla. Muisti toimi hyvin ja muutenkin vaikutti, että mieletään on vielä ihan terve. Kyllä täti oli hämmästynyt, kun veljen poika oli "vähän" muuttunut;) Kauaa emme ehtineet kylässä viipymään, koska laivamme lähti pian. Halasimme lähteissämme ja kiitollisinä lähdimme tädin luota. Saihan Vaari nähdä tätinsä vielä ja seuraavasta kerrasta ei ole tietoa tuleeko sitä enää täällä maanpällä koskaan.

7 kommenttia:

Kukkahattuneiti kirjoitti...

Oi kun ihana tarina kerrottavana! <3

mummeli kirjoitti...

Kyllä tuo oli johdatusta ylempåää, se on ihan varma, sattuman kautta johdatuklseen. Jäi varmasti tätikin sai ihanaa muistelua vierailustanne.

Vekarus kirjoitti...

Hieno tarina! Muistan minäkin kyseisen kaupan.

Askartelin itte kirjoitti...

Ihana juttu<3

Piipe Elch kirjoitti...

Olipa todella ihanaa johdatusta! Kiitos, kun jaoit tämän tarinan. Siunausta teille, johdatusta askeliin edelleen!

Irmastiina kirjoitti...

Ihana postaus!

Mari kirjoitti...

Voi, olipa ihana juttu! Johdatusta tosiaan...