Erilainen juhannus

 Meidän juhannus alkoi ihan perinteisesti grillattiin, syötiin kesän ensimmäinen mansikkakakku ja paistettiin lättyjä. Kokollakin ehdittiin poiketa. Nuorenpi poikamme lähti illan suussa Isoon kirjaan vaimonsa ja pikku tyttärensä kanssa. Mammeli jäi vaarin kanssa hoitamaan heidän 2,5v tähtisilmää. Luin pojalle ja nukutin hänet viereeni. Lähdin alakertaan vessaan ja siellä alkoi maailma pyöriä silmissäni.

 Huusin vaaria, mutta hän oli ulkona eikä kuullut. Pelkäsin menettäväni tajuntani ja kuolevani aivoverenvuotoon tai ms. pyysin Jeesuksen nimessä syntejäni anteeksi ja sitä, että pääsisin taivaaseen jos kuolisin tähän. Sitten vaari tulikin sisälle ja sain sanottua, että minua pyörryttää. menin makaamaan kyljelleni aulan lattialle, koska en pysynyt pystyssä. Sitten alkoi kauhea pahoinvointi. Vaari soitti 112 ja siellä pyydettiin tai suorastaan vaadittiin minua puhelimeen. En pystynyt, koska oksensin koko ajan ja en voinut liikuttaa lainkaan päätäni, koska olo oli aivan hirveä. Vaari vakuutteli puhelimessa, että alkoholilla ei ole osuutta vointiini sillä en käytä alkoholia tippaakaan. Lopulta hätäkeskuksessa sanottiin, että lähetetään sitten se ambulanssi, mutta se kestää kauan. Se kestikin 45 minuuttia......

Ajatelkaa Vaari hädissään hoitaa minua ja minä oksennan ja oksennan .........Minä lähetin jo lapsille terveiset ja käskin Vaarin sanoa, että kaikki on hyvin( tarkoitin, että lasten kanssa kaikki on hyvin, että ei tulisi heille mitään syyllisyyttä jos menehtyisin). Vaari kertoi, että hänestä ei tarvitse huolehtia, että pärjää kyllä jos vaikka tänne jää. Vaari pyyhki hikeä kasvoiltani, pyyhki oksennusta ja oli niin rauhallinen vaikka kuulinkin hänen äänestään suuren huolen.

Ensihoitajat tutkivat minua pitkään siinä lattialla, laittoivat tippaa, tekivät neurologisia testejä ym. ym. Antoivat pistoksina pahoinvointilääkettä joka ei auttanut yhtään. Toinen ensihoitaja soitti Tays:ssiin päivystävälle neurologille, joka sanoi, että minua pitää valmistella päänkuvaukseen. Koko ajan olin tajuissani, mutta silmiäni en voinut pitää auki, koska silloin tuntui aivan hirveältä, kun silmissä pyöri. Ambulanssibaareille minun nostamiseni oli hirveätä, koska minuun ei olisi saanut koskea yhtään sillä silloin olo muuttui sietämättömäksi.

Tuntui ahdistavalta, kun kuulin ambulanssin sireenin huutavan ja ajavan kovaa kohti sairaalaa. Naisensihoitaja laittoi minulle toisen kanyylin käteen ja siksi aikaa ambulanssi pysähtyi. Koko matkan ajan minulle tehtiin jotain ja pyyhittiin oksennustani.

Minun ollessani ambulanssissa ajoi poikamme Vaarin kanssa perässä meidän uudella autolla. Auto oli ollut meillä tasan 1 vrk:den. Yhtä´äkkiä heidän autonsa eteen tuli hirvi ja poikamme, joka ajoi autoa sai väistettyä niin, että hirvi osui kuljettajan puolen etukulmaan ensin ja sitten sen peräpää käännähti kuljettajan puolen kylkeen. Taivaan Isälle kiitos, että kummallekkaan miehistä ei tullut minkäänlaisia vammoja. Poikamme soitti poliisille, joka kuultuaan tilanteen antoi miehien jatkaa matkaansa kohti sairaalaa. Autolla pystyi ajamaan, vaikka se kärsikin aikamoiset pelti ym vauriot. Hirven kohtalosta ei ole tietoa sillä jonnekkin se juoksi vaikka tiellä oli kuulemma verta ja suoliakin.

Ensiapuun päästyämme minua oli ainakin 6-8 lääkäriä/hoitajaa vastassa ja minua tutkittiin ja valmisteltiin pää kuvaukseen. Suoneeni laitettiin jodia (niin ainakin kuulin), jonka kulku tuntui suonessa lämpimältä ja samalla laskin pissat alleni (kuuluu kuulemma asiaan). Tutkimukset olivat kova koettelemus, koska pahoinvointi oli niin rajua.Kuvauksen jälkeen minut siirrettiin aivoverenvuotoyksikköön.

Vaari päästettiin tässä vaiheessa 5 min luokseni, mutta en ollut kuulemma aukaissut silmiäni ollenkaan. Koko ajan ymmärsin mitä hän puhui , mutta en voinut kuin keskittyä koossapysymiseeni. Ikävöin häntä kuitenkin kun hän joutui lähtemään pois.

Aivoverenvuotoyksikössä minulle laitettiin kolmenlaista kipulääkettä, joista ei yksikään auttanut. Helpottavaa oli lopulta tieto, että kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Tämän jälkeen alkoi lääkäri epäillä korvista johtuvaa häiriötä. Minulle kerrottiin, että päivystävä korva- lääkäri tulee minua katsomaan. Tuntui ikuisuudelta odottaa siinä olotilassa lääkäriä, joka auttaisi minua. Paikat puutuivat ja asennon muuttamiseen tarvittiin kaksi hoitajaa ja olo oli sietämätön kun liikutin päätäni vähääkään. Yö tuntui pitkältä ja olin ahdistunut. Lopulta lääkäri tuli, joka kyseli, teki taas neurologisia testejä ja katsoi silmiini erikoisilla laseilla. Sitten hän teki diagnoosin, että minulla on vestibulaarinenneuroniitti( korvahermon tulehdus). Siinä on kuulemma dramaattiset oireet, mutta se on vaaraton.

Seuraavana päivänä noin 12.00 minun asentoani taas muutettiin ja se ei tuntunutkaan enää kamalalta....en voinut enää pahoin. Minulle ilmoitettiin, että minut siirretään korvaosastolle. Sain taas pahoinvointilääkettä, koska pelkäsin, että miten kestän osaston siirron. Siirto meni hyvin ja siitä alkoi toipumiseni. Illalla otettiin jo katetri pois ja pystyin kävelemään vessaan asti ja sain jo syötyäkin vähän. Seuraavan yön nukuin tosi huonosti en juuri lainkaan. Pääsinkin lääkärin tutkimuksen jälkeen kotiin seuraavana päivänä. Nyt olen kotona ja oloni alkaa olemaan aika hyvä. Pientä epävarmuutta tunnen vielä äkkinäisissä liikkeissä ja katetrin seurauksena sain virtsatulehduksen, johon minulla on antibiootit. Tilanne tuli kuitenkin niin yllättäen ja kuolema tuli niin lähelle, että tunsin mieleni järkkyneen. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tuntenut vointini kohentuneen ja mieleni tyyntyneen. Joskin pelkään voiko tämä kohtaus toistua, sillä siitä olen saanut ristiriitaista tietoa.....

Nyt mietin tämän juhannuksen tarkoitusta, vaikka en koekkaan sitä minkäälaisena rangaistuksena, sillä kuitenkin tunsin, että meistä huolehdittiin. Meille annettiin heti iloakin elämäämme sillä: MEILLE ON TULOSSA PERHEENLISYSTÄ! Hihii meidän kana on hautonut nyt 6-7 päivää ja sen alla on melkein parikymmentä munaa. Pelottaa vaan, että pystyykö kana selviytymään niin monen munan hautomisesta?