sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kotona taas

 Reissu tuli tehtyä ja mukavaa oli. Reissuun on aina kiva lähteä, mutta kotiin tulo on aina ihanaa:)
Matka meni hyvin kun oli oma luotettava kuski asuntoautossa. Matkan ensimmäisen päivän vietimme Vaarin kanssa kaksin. Vaari vei minut lapsuuteni tärkeisiin paikkoihin, missä en ole käynyt vuosikymmeniin.
 Ensiksi kävimme Hämeenkyrön hautausmaalla, jonne on haudattu rakkaat kummini. Vein vaaleanpunaisen kukan haudalla olevaan kiviastiaan. Kummisetäni kuoli sydänkohtaukseen jo 57- vuotiaana. Hän aloitti työnsä urakoitsijana tyhjästä ja uupui varmasti osittain raskaan työnsä vuoksi.
 Miun kummini oli karjalaisii...setäni ja hänen vaimonsa. He asuivat Hämeenkyrön mahnalassa, jossa sain viettää monta mieleenpainuvaa hetkeä. Heidän tilansa oli vanha kartano, jonne tämä ihana koivukuja vei. He rakensivat 60-luvulla tilalle tiilitalon, joka oli siihen aikaan hieno ja uudenaikainen. Taloa en kuvannut, koska olimme pihapiirissä omalla luvalla.
 Tilalla oli 1943 rakenettu iso rakennus, joka toimi tallina.
 Muistan kuinka kaunis oli lapsuudessani aitta, jonka pääty näkyy kuvassa. Siellä oli paljon Apu-lehtiä, joista sain leikata julkkispaperinukkeja.
 Tallirakennus takaa. Tilaan kuului myös ainakin kolme rantatonttia, joista yhdessä oli kummieni mökki. Tila myytiin melko pian kummisetäni kuoleman jälkeen vieraille. Kaikki tuntui niin huonosti hoidetulle verrattuna siihen kun olin lapsi. Ankea ja melkein autio piha tuntui ikävöivän elämänsä parasta aikaa.........
Teimme lopuksi kierroksen mahnalassa, jossa luonto kukoisti ja näytti niin kauniilta.

Seuraavana aamuna haimmekin nuoremman pojan perheen mukaamme ja lähdimme kohti......Tai kerronkin siitä varmaan huomenna;)

3 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Se on kummallista, miten lapsena koetut asiat, eivät aikuis-iällä tunnukaan enää samalta...
kaikki on pienenpää, ja jotenkin lapsuudenajan loistokkuus häviää...
Tämän sanon siksi, että koin aika raskaasti aikoinaan sen, kun kävin aikuisena paikassa, joka oli jättänyt minuun suuren vaikutuksen lapsena.
Ei ollut ollenkaan muistojeni väärtti.
Ei ollut!
Kotiin on ihana palata aina matkoiltaan !
tuksu

mummeli kirjoitti...

Ihan nostalginen olo, Mahnala oli niin lähellä lapuuteni maisemia, niin tuttua.

Marika kirjoitti...

On varmasti hienoa ja samalla haikeaa käydä lapsuudesta tutuilla paikoilla. Vanhat hylätyt ja hiljenneet paikat saavat aina mieleni haikeakasi ja ajatukset kulkevat "aikaan parempaan" josta olen ehkä joskus vain kuullut...Lämpöisiä siunattuja kesäpäiviä sinulle ja perheellesi :)