Minulla on tänään ollut ikävä.....pikkutipua, joka kuoritui kesällä ja joka katosi alkusyksystä. Saimme seurata sen elämää hautomisesta asti sydämellämme ja kaikella mielenkiinnollamme. Joku peto sen vein ja kaipaan sitä kovasti.....
Päivittäin ikävöin myös rakasta Ninniämme vaikka samalla olen helpottunut, että viimeinkin pystyin päästämään sen rauhaan ja lepoon.
Jotenkin olen ollut alavireinen ja kaipaisin jotakin piristystä. Tällä hetkellä hiukseni ovat jo mallistaan kasvaneet ja harmaita raitoja puskee ihan itsestään;) Jospa saisi tilattua kampaajan itselleen, että mielikin kohenisi.Kuvissa viimeaikaisia malleja ja värejä, mitä kampaajani on minulle laittanut.
Huomen aamuna tarjoamme päiväkodilla isille, papoille ja vaareille isänpäivän kunniaksi aamupalan. Lapset ovat leiponeet sämpylöitä ja odottavat innolla, että saavat rakkaiden kanssa syödä ja nauttia yhdessäolosta. Meidän vaarikin se tulee kahveelle ja vieressä nököttää ihana lapsenlapsi, joka sanoo Vaaria Piipaksi:)
3 kommenttia:
On niitä eläinrakkaitakin vaan ikävä.
Minulla on tiistaina kampaaja, ihana mennä pitkästä aikaa.
Meillä on täällä kolmekin tipua, tuletteko hakemaan ;)
Kaikki kukkoja, ääää :D
:(
Lähetä kommentti