Tyyne

 Tyyne-nimi tuo mieleeni lämpöä ja turvaa. Takka/leivinuunimme nimi on Tyyne ja rakas edesmennyt tätini oli Tyyne. Minun isän äiti kuoli jo ennen syntymääni ja äitini äiti minun ollessani 2-vuotias. Kumpaankaan en saanut tutustua, mutta äitini äiti hoisi minua kaksi talvea kun asui meillä viimeiset talvensa. Niistä talvista en kuitenkaan itse muista mitään. Kesät hän asui täällä Kivimäen torpassa ja viimeisenä keväänään sai sydänkohtauksen tuossa torpassa ja kuoli sairaalassa samana päivänä. Hän jätti minulle rannekellonsa muistoksi ja sano, että vanhemmat opettaisivat minut Jumalan tuntemiseen.

Tuo Tyyne-tätini oli minulle kuin mummu. Karjalainen tätini eli elämänsä maatilanemäntänä minun toisessa mummulassani. Siellä sain viettää monet ihanat lomat ja juhlapyhät. Me serkut saimme viettää siellä ihanaa aikaa ja minut nuorimmaisen he jättivät usein Tyyne-tädin kaveriksi. Tyynen kanssa sain leipoa kakkarat, piiraat, leivät ja pullat. Navetassa katsastin aina uudet vasikat ja rarpsuttelin niitä, kun Tyynetäti lypsi lehmiä. Kerran sairastuin kuumeesee ja jouduin sairastamaan sisällä. Isosiskoni ja serkkuni pyydystivät minulle navetasta ahti-sillipurkkiin kärpäsiä kaveriksi, että itse saivat lähteä mopoilla ajelemaan. Ruokin kärpäsiä sokerilla kannessa olevista ilmareijistä. Vähän ajan kuluttua ajattelin kärpästen olevan janoisia ja laitoin purkkiin vettä.....Voitte kuvitella miten kärpästen sitten kävi sokerivesimassassa? ;)

Usein kun käyskentelen pihapiirissämme ja hoidan eläimiämme muistelen kaivaten kiitollisena ahkeraa sekä vaatimatonta Tyyne-tätiäni.:)

Sain rakkaalta ystävältäni tuon kynttilän kun hän kävi meillä iltakahveella:) Äitini ja isäpuoleni olivatpari viikkoa lomalla Thaimaassa ja toivat tuon meikkipussin, hellemekon, pari huivia ja silkkisiä tyynynpäällisiä tuliaisiksi mammelille. Äitini on kyllä aika pirteä mummeli, kun jaksaa lentää 11 tuntia lomakohteeseen, jossa oli keskimäärin 32 astetta lämmintä. Mittari kun näyttää hänelle jo yli 80 ja vielä sairastui rintasyöpään 1,5 vuotta sitten. Hoitojen jälkeen on hän voinut ihan hyvin ja mieliala pysynyt hyvänä. Tuo syöpä tuntuu lisääntyvän ja jo moni miunkin ystäväni ja sukulaiseni on siihen sairastunut ja osa menehtynyt.

 Nyt kun keräämme yhteisvastuukeräystä menee osa tuotosta saattohoidon parantamiseen maassamme. Se on ihan retuperällä ja ihmiset ovat aivan eriarvoisessa asemassa kuka saa hyvää saattohoitoa ja kuka ei. Pahimmillaan ihminen jää oman onnensa nojaan kotiin sairastamaan ja parhaimmillaan hän saa asiantuntevaa ja aidosti välittävää  henkistä sekä fyysistä hoitoa ja kivun lievitystä silloin kun omaisten apu ei enää riitä. Osallistukaamme kaikki tähän seurakuntien järjestämään luotettavaan keräykseen!