Ikävä

 Tänään oli mammalassa pannari-ilta. Vanhempi poikamme morsionsa kera ja tyttäremme poikiensa kanssa söivät pannaria ja marjoja yhdessä. Tyttären keskimmäinen poika kysyi yhtäkkiä ennalta arvaamatta, että onko sun mamma ketään nyt ikävä? Ensimmäisenä tuli mieleeni, että Ninni koiraa ikävöin:( Ninni-koiramme kuoli syksyllä ja sen hauta näkyy sisälle keittiön erkkerin ikkunasta. Kysyvä poika sanoi myös juuri ajatelleensa Ninniä kysyessään tätä kysymystä.....

 No nyt illalla tuli mieleeni, että ikävöinhän tätä kuvan höpönassua, joka opiskelee Seinäjoella. Hänen läsnäolonsa kotona tuntuu niin lämpöiseltä ja kotoisalta, vaikka hän ei itsestään numeroa teekkään. Hän on maailman järkevin ja rauhallisin typykkä:) Ihanaa, että saamme hänet kesäksi kotiin, joskin tunne ei taida olla aina molemminpuolinen;)

NIIN ja uskokaa tai älkää ikävöinhän minä tota vaariakin aina kun puhelimessa puhumme....Siis jos esimerkiksi olen töissä ja vaari soittaa niin ikävöin häntä, kun kuulen hänen äänensä....JUU u vaikka luulisi että yli 32 vuoden yhdessä elon aika ois saanut olla sen kanssa tarpeeksi! Aina tulee ikävä kun hällä on NIIN ihana ääni puhelimessa:) NIIN paitsi jos ollaan juuri riidelty aamulla niin sitten saattaa olla että aamupäivällä en ikävöi, mutta iltapäivällä jo hiipii ikävä pintaan, vaikka sitä en tunnustakkaan sille;)