Olen viimeaikoina taas pohtinut lapsen asemaa avioerotilanteisa. Voi olla, että on olemassa "ihan hyviä" avioeroja lastenkin kannalta, mutta usein lapsi joutuu tahtomattaan kärsimään ja kokemaan suurta surua vanhempien päätyessä avioeroon. Vanhemmilla ei ole useinkaan voimia lapsen suruun, kun oma elämä on kaaoksessa. Itse olen kokenut vanhempieni avioeron lapsena ja minulle se on ollut merkittävä ja paljon ristiriitoja aiheuttava asia. Siihen aikaan ei huomioitu lasta mitenkään erotilanteissa. Ajateltiin jopa, että ei lapset ymmärrä "aikuisten asioita!.
Työelämäni aikana olen eri työpaikoissa elänyt lasten rinnalla heidän kysymyksissään vanhempien erotilanteissa. Monilla lapsilla ei eron jälkeen ole puheissa enää "mun kotia" on vain Isän koti ja äidin koti heidän puheissaan ja se on minusta surullista! Jokaiselle lapsella äiti ja isä on rakkaita ja vanhempien ristiriidat satuttavat. Kaikki tietävät, että vanhemmat eivät saisi mustamaalata lapselle toista vanhempaa, mutta silti sitä tapahtuu paljon!
Olen joutunut myös niin läheltä seuraamaan 3 lapsenlapseni surua Isän muutettua pois kotoa. Olen yrittänyt kuunnella, ymmärtää ja olla sylinä. Usein sydän itkien lapsen ikävää ja vaikeita kysymyksiä kuunnellen. Olen kuitenkin yrittänyt olla sellainen aikuinen, jota itse kaipasin lapsena samassa tilanteessa. Isästä ei ole puhuttu pahaa, mutta vastattu lasten kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti kunkin lapsen ikätason mukaan. Yritetty rohkaista puhumaan jos tuntuu, että lapsia askarruttaa tai ahdistaa. Kaikille asioille ei löydy vastausta ja sanoja, mutta kaikesta voi puhua. Vaikea on lapselle antaa mitään selitystä siihen, miksi Isä, joka oli ennen vahvasti läsnä heidän elämässään haluaa ja voi tavata lapsiaan vain kerran kuussa viikonlopun....Olen monesti sanonut lapsille ääneen, että mikään äidin ja isän tilanteessa ei joudu teistä. Te olette molemmille rakkaita!
Kaikki lapsena koettu seuraa mukana koko loppuelämän. Miten voi korjata rikki menneen???
9 kommenttia:
Se on todella monelle lapselle hyvin rankka kokemus ja paljonhan siinä on vanhemmilla vastuuta, mutta ei mikään lapselle korvaa rikkimennyttä kotia. Mutta jos viisaasti aikuiset asiat hoitaa, pääsee lapset kuitenkin vähän helpommalla. Joskushan sanotaan, että parempi lapsille on vanhempen ero kuin riitainen koti, mutta eri asia sitten miten lapset sen kokevat, olisivatko sittenkin ehjempiä jos koti pysyisi koossa. Vaikea asia kuitenkin Nykymaailmassa erolapsia on niin paljon.
Meilläkin tyttärelle tuli ero, kun pojat olivat pieniä. Olen lohduttautunut sillä, miten alan ammattilaiset ovat kertoneet, että lapsi selviytyy jos hänellä on yksikin kuunteleva aikuinen vierellä. Meidän pojilla onneksi on kolme . Mieheni, minä ja poikien äiti.
Hei vaan Mammeli,
Aivan sattumalta osuin blogiisi ja jäin kiinnostuneena lukemaan tätä pohdintaasi, sillä olen itse avioerolapsi.
Ehkä vähän toisenlainen siinä mielessä, että vanhempieni ero oli minulle suuri helpotus, syystä jonka mummeli tuossa yläpuolella sanoikin, eli koti oli hyvin riitainen.
Itse olen miettinyt sitä, että kuinka paljon vanhempien ero itse sitä tietämättä ja tajuamatta kuitenkin vaikuttaa myöhemmin, sillä myös ex-mieheni oli avioerolapsi ja erohan meillekin sitten tuli. Ei vissiin ymmärretty muuta tapaa selvittää asioita.
Onneksi nykyisin on enemmän saatavilla apua ja kuuntelevia korvia kuin meidän lapsuudessamme, joten toivottavasti kierre ei niin helpolla jatku.
Kaikkea hyvää toivottaen
- Maritta
Ajankohtainen aihe omassakin lähipiirissäni tällä hetkellä, ja asia, joka on aiheuttanut viime aikoina pienessä perhepiirissämme paljon surua ja kysymyksiä. Surettaa niin kovasti pienen lapsenkin puolesta. Tässä tapauksessa avioeroa ei vielä ole laitettu vireille, ja kaikki tietysti toivovat viimeiseen asti, että avioeroa ei tulisikaan vaan asiat saataisiin vielä järjestymään. Aika näyttää. En tunne lähisuvustamme ketään jotka olisivat eronneet ja siksikin tämä tapaus on niin täysin vierasta ja tullut täysin yllätyksenä ilman että kukaan on osanut aavistaa mitään. Todella kurjaa...... :,(
Vaikkakin siihen voin luottaa, että tässä tapauksessa asia tullaan käsittelemään lapsen kannalta mahdollisimman fiksusti, niin hyvin kuin suinkin osataan.....mutta uskon myös, että vaikka asia käsiteltäisiin kuinka hyvin tahansa, niin se jättää jälkensä lapseen.
Kiitos kommenteistanne <3
Elän uusperheessä ja lapset (aikuisetkin) saavat siinä korvausta menetetystä ydinperheestä. Tärkeää on, että kaikki aikuiset pysyvät aikuisina eivätkä ala syyttelemään!
Aiemmin en vaan myötänyt, että lapset kärsivät kun eivät saa elää ydinperheessä, mutta nyt kun he ovat aikuisia, niin olen tajunnut sen. He joutuvat kokemaan jonkinlaista ulkopuolisuutta, kun uusperheeseen syntyy parin yhteisiä lapsia ja myös toisen vanhemman kotona. Vaikka kuinka fiksusti kaikki toimisivat, niin siltä ei vaan täysin voi välttyä.
Sinä mammeli voit antaa ja annat sovanhempana sellaista tukea, sanatontakin ymmärrystä, rakkautta ja hyväsyntää, josta lapsenlapset voivat ammentaa loppuelämänsä. Se jää ihmistaimen solumuistiin se tunne!
Itse avioerolapsena (isä lähti toisen naisen matkaan ennen kuin olin kouluikäinen) vanhempien ero oli helpotus, koti oli hyvin riitainen. Ikävä asia oli se että isä lähti samalla lastensa elämästä, alkuun tavattiin kerran vuodessa, sitten nekin tapaamiset unohtuivat. Oman avioliittoni eteen tein kaiken mutta siinä vaiheessa kun näin ettei lapsilla ole enää kotia jonne on ihana tulla, oli aika lähteä lasten kanssa pois. Lasta ei saa pitää riitaisessa kodissa vaan silloin on parempi lähteä ja "tehdä" uusi, turvallinen ja rakastava koti lapselle. Isäkin osasi eron jälkeen olla parempi isä lapsilleen kuin avioliitossa ;). Nyt jo aikuiset lapseni eivät koskaan ole kärsineet äidin ja isän erosta, päinvastoin, yksi heistä kysyi aikoinaan minulta että miksi emme aikaisemmin eronneet.
Valitettavasti tuota toisen mustamaalaamista esiintyy todella paljon, nykyinen mieheni ei kuulu lasten elämään ex-puolison mustamaalaamisen vuoksi. Itse kärsin heidän tilanteestaan kovin.
Hienoa että puhutte lasten kanssa asioista, ikävähän lapsilla on isäänsä varmasti jos kerran kuukaudessa tavataan vain ja valitettavasti noin harva tapaaminen vieraannuttaa lapset pikkuhiljaa, varsinkin kun lapsille alkaa ikää tulla - se on harmillista :(
Nämä ovat kyllä vaikeita asioita lapsillekin. Sisareni kertoi, että hänellä on asianajaja etsinnässä, juurikin huoltajuuskiistaan. Olisi ihanteellista, että nämä asiat saataisiin selvitettyä mahdollisimman helposti, auttaa se lastakin. Aina se vain ei niin ole, ikävä kyllä..
Lähetä kommentti