Lepopäivä

Alma katsoo minua, kuin sanoen, että eikös tänään ole lepopäivä? :)
Eilisen pikkuostoksia Ikeasta: Hiiriperhe :)
Servetit ja lapsenlapsille kuviotussit 1 e
Mustekala, missä ajattelin sukkia kuivattaa.
Vaarin ostoksena pyörivä tarjoilualusta ja näkkileipää, joku tolkku se pitää ostoksissakin olla sanoo Vaari ja haukkaa näkkileipää;)

Tämä päivä on mennyt lepäillessä, eläiten kanssa touhutessa, marjoja poimiessa ja keittäessä. Vaari tuossa vielä aikoo viedä mamman pienelle nimipäiväajelulle:)

Elokuun vapaapäivä:)

Tämä mamma heräsi "aamulla" kello 11.00 ja nautti siitä, että sai nukkua:) Ns. aamupalan jälkeen, lähdimme ukko-kulta, lukiolaistyttömme ja minä käymään Tampereen Ikeassa.
Ikeassa on kyllä ihan kivoja juttuja nuorten kotiin ja nuorten huoneisiin, mutta mammelin huusholliin ei paljon mitään. Mitään palvelua ei myöskään saa, ei ihme että on edullista. Pehmiksetkin saat itse laittaa näistä koneista tötteröihin:(
Asiakkaita oli kyllä paljon....maalaismammaa oikein ahdisti ihmispaljous ruokapaikassa.
Jotakin pientä tuli ostettua, mutta TOSI pientä...esittelen huomenna yhdet jutut:)
Melkeimpä ainoa asia mistä tykkäsin oli tämä lasten leikkihuone.
Ikeasta tullessamme kotiin meitä oli vastassa omat rakkaat eläimet:) Nuppukin vaihteeksi kotikonnuilla:)
Vaari heitti kaupunki vaatteet pois ja laittoi työvaatteet, joissa paremmin viihtyy:) Trimmeri sai Kivimäessä kyytiä;)
Mummelit minä ja äitini mentiin marjapuskiin mehumarjoja keräämään.
Tässä saalis ja äitini keitti ne mehuksi taas Kivimäen vanhassa torpassa.

Loppusanoiksi tästä päivästä: Kylässä hyvä, kotona paras :)

Täten julistan murkun lukiolaiseksi ;)

Meidän murkusta tuli siis lukiolainen ja tästä eteenpäin hän saa postauksissani olla uudella nimellään ;) Tätä julistusta on eniten odottanut isoveli Hämeenlinnassa;)

Murkkuaika jää taakse ja alkaa nuoren naisen jutut.
Katse siis tulevaisuuteen.....
Tuulta päin ja uusiin haasteisiin...murkkuajan selvisimme hyvin ja siitä jäi hyvät muistot:) Tämä pahnanpohjimmainen ei kuluttanut vanhempiensa hermoja ja usein tuntuu, että on paljon järkevämpi kuin äitinsä. Ihanaa, kun olen saanut neljä rakasta lasta ja selvinnyt vielä suht´koht järjissäni tästä elämänvaiheesta, kun lapset aikuistuvat.

Nyt on viikonloppu ja aion nauttia siitä täysin siemauksin, tehkää tekin niin, jookosta? :)

Kurkistus "saliin"

Almaa varten Vaari teki aidan, että pikkuinen ei pääse pissailemaan saliin. Ruokailuerkkerin puolella on siis tämä aita ja alakerran aulan ja salin välillä lasiovet. Aita otetaan pois sitten, kun Alma on sisäsiisti.
Salissa on kaksi taulua ylempi saatu lahjaksi Äidiltä ja Isäpuolelta ja alempi ostettu huutokaupasta. Vaari meillä taulujen ystävä.

Uudet matot on edelleenkin hakusessa, mutta nämä vanhat villamatot saavat kelvata toistaiseksi. Nykyisin, kun menen johonkin tavarataloon tai sisustusliikkeeseen isken silmäni aina valaisimiin....Kodistamme puuttuu vielä valaisimia, olenkin sellainen, että jos ei mieleistä täysin löydy, olen mielummin ilman. Näistä salin valaisimista tykkään kovasti:)
Tämän kynttilänjalan sai isäni 50-vuotis lahjaksi. Isäni kuoltua sain sen perinnöksi häneltä.
Viime sunnuntaina meillä oli kylässä naapureita, he tulivat meidän vauvaa katsomaan ja toivat tämän kauniisti kukkivan krysanteenin:)

Hei, huomenna on perjantai JIPII, olenkin viikonlopun tarpeessa:)

Siskokset tutkimusmatkalla :)

Ninni ja
Alma lähtivät yhdessä tutkimaan vähän Kivimäkeä.....
Ninni sanoi, että tuleppas pikkusisko katsomaan mitä täällä on?
Kaksi suurta siskosta Helmi ja
Hilma. Kylläisinä ja tyytyväisinä lampit huilailivat niityllä. Niitä ei tarvitse pelätä opasti Ninni ja teki tarpeensa aivan lampaiden viereen. Almaa nämä otukset pelottivat ja Alma juoksi häntä koipien välissä karkuun.
Tämä kauhea hökötys tuli Alman eteen elämänsä ensimmäistä kertaa...apua mikä kamala tuo on? Alman sydän hypähti ja se pinkaisi....
Kovalla vauhdilla rappusille turvaan.
Huh..huh, kyllä täällä on turvallista...tuo maailma on sitten kiinnostava ja vähän pelottava paikka, tuumaili Alma.

Alma on ollut nyt Kivimäessä viikon. Se on niin ihana ja rakas:) Se osaa jo istua ja tulla luokse aika hyvin. Ulkona käytetään paljon tarpeillaan ja pääasiassa pissaa ja kakkaa sanomalehden päälle jos sisällä tarpeensa tekee. Silti joskus hups, menee yli paperin:) Ruokansa syö tosi hyvin ja nukkuu jo yöt melko hienosti. Aamulla, kun mammeli herää katsoo Alma niin kauniisti ja heiluttaa häntäänsä....on se vaan niin suloinen:)

Puuhailuja

Kivimäessä oli vanhaan aikaan siis äitini lapsuudessa 11 rakennusta. Siitä ajasta on ilmakuva ja me on aina naurettu sille, kun ne rakennukset oli "kuin haulikolla ammuttu" siis sikinsokin. Nauru osuu usein omaan nilkkaan ja kohta täällä on taas se 11 rakennusta;) Tämä kuvassa oleva rakennus on varasto. Se on täynnä romua, roinaa ja siellä on myös arkkupakastin. Ensi kesänä aijomme siivota varaston ja tehdä toisesta puolesta kesähuoneen.
Mustiaviinimarjoja keräsin rasioihin ja niitä sitten talvella laitan maustamattomanjugurtin sekaan ja jäädykkeisiin.
Pakastin on tupaten täynnä, vielä mustatviinimarjat mahtuu, mutta minne mehut laitetaan? Tykkään pakastaa mehutkin.
Viinimarjapensaissa on vielä paljon marjoja, täytyy pyytää sukulaisiakin keräämään. Mummi oli jo keräämässä ja mummulle ja papalle kerätään myös.
Niilo onkin pesulla viinimarjapuskan luona.
Täälä vanhassa Kivimäentorpan keittiössä, mummi siis äitini mehunsa keittelee....
Kurkataan salaa torpan kamariin myös eihän sitä kukaan tiedä ;)

Kierros alapihalla

Ai mää vai? Sanoo Hilma ja Helmi....otan ne talutushihnaan ja vien syömään heinää herkulliselle pellolle,
Nuppu tulee vastaan ja sanoo, miau ja se tarkoittaa, että mamma ruokaa:)
Niilo on tullut sukukypsäksi ja yrittää Nupusta tyttöystävää, mutta Nuppu ei voi sietää poikia;) On nimittäin steriloitu, joten Niilo pääsee myös pien leikkauspöydälle, niin eiköhän rauhoitu sekin casanova;) Matokuurit on annettu tänään molemmille kissoille tabletteina ja siitä kisulit ei oikein tykänneet.
Alapihan tallissa onkin jo toinen vaarin tekemä hylly maalattu...
jaahas ja huutokauppatuoleja on hiottu....on kuulemma vanha maali ollut NIIN kovassa!
Kuvakin ihan tärähti yllätyksestä, kun näin Vaarin alkaneen mittaamaan lampaiden talvilampolan pohjia...hyvänen aika se kai tulee sittenkin...Ei ihme, että vaarilla on maalaukset kesken, kun mammeli keksii koko ajan uusia projekteja.