Touhuja pikku-kullan kanssa

 Pikku-puuhapete oli mammalla ja vaarilla hoidossa tiistaina. Perunapelolla löytyi hauskaa tekemistä kun maasta löytyi perunaa ja

 niitä sai sitten laittaa ämpäriin.

 Joka kerta kun peruna putosi ämpäriin, poika sanoi kovalla äänellä:" NOIN".

 Tämä pikkumies rakastaa eläimiä. Niitä käydään katsomassa aina, kun hän käy mammalassa. Eläinkirjat ovat hänen suosikki kirjojaan ja niitä pitää lukea niin, että hän peruuttaa kirjan kanssa aikuisen syliin. Hän on niin kehittynyt nopeasti vaikka on vasta 1,5 vuotias. Sanavarasto kehityy joka päivä. Eläinten äänistä hän osaa jo kukko kiekuu, kot kot, röh röh, mää, hau hau, miau, muu ja ihahaa:)

Vaari aina osaa noukkia nuo pisteet;) Vaikka mamma syöttää, pesee kakkavaipat ja juoksee pojan perässä niin vaari se ottaa aina pisteet kotiin kaikilla mukavilla touhuilla. Kuka poika voi vastustaa polkuautolla ajamista?

Illan hämärtyessä

Tämä toinen lomapäivä on jo illassa. Aamulla lököttelin sängyssä ja itseni saatua ylös söin PIIIITkän aamupalan. Ulkona vietin eläinten kanssa aikaani. Sisällä pyörin ja hyörin tekemättä oikein mitään. Sain soitettua kyllä erääseen kehräämöön, jossa saa teetettyä omasta villasta kehrättyä lankaa. Jonot on vain noin 3 viikkoa, joten tällä viikolla kun viedään villat niin hyvinkin jouluksi ehdin kutoa Hilman ja Helmiinan villasta lapsenlapsille sukkia. Varmasti jokaista silmukkaa kutoessani ajattelen lämpimästi lammas ystäviäni ja rakkaita lapsenlapsiani :)


Mamma ja Vaari oli tänä iltana myös lapsenlikkana naapurin nuorimmalle, kun äitinsä oli katsomassa vanhintaan sairaalassa. Mitään akuuttia ei hänellä ole vaan on siellä tutkimuksissa. Huomenna voinkin näyttää kuvia, mitä kaikkea touhusimme "puuhapeten" kanssa:)

Huomiseksi ei ole kummempia suunnitelmia.....paitsi illalla on NÄPSÄ:))

Lomalla

Hihii mulla onkin lomaviikko!!!! Työnantaja määräsi minut täksi viikoksi lomalle, kun sairastuin silloin kesäloman alussa ( vestibulaarineuroniitti) ja siitä sain tämän viikon ns. lisälomaa. En kertonut lomasta juuri kellekkään, kun ajattelin tehdä tällä viikolla ihan mitä itse haluan:) Usein on nimittäin niin, että läheiset keksivät jotakin mammelin ajankuluksi;)

Kaikki eläimet pääsevät tällä viikolla enemmän "jalottelemaan", kun olen kotona. Armas- kukko tepasteli etupihalla minua vastaan ja kyselin siltä, että missäs rouvasi ovat?

Syksy on saapunut.....laitoin jo etupihan kuistille callonat ja vaari lupasi tuoda joukkoon katajanoksia metsästä, kun oli nähnyt kaadetun katajan linjan alla.

Luumut ovat nyt kypsiä, myrkyttömiä ja HYVIÄ!

Omenat myös popsittavissa....aah kuinka ne ovat mehukkaita suoraan puusta poimittuina.

Hyvää yötä koko poppoo isot ylhäällä ja pikku SIIS jo iso tipu Ainokainen ala-orrella. Ihan totta voitte uskoa silmiänne Ainokainen on jo iso tyttö tai poika??? En tiedä vieläkään varmaksi, mutta luulisin, että kana se on ;)
PS. Huomasitteko kun kanalan seinät on kalkittu?

Kättentöitä

Rautalanka vääntyy monien käsissä vaikka mihin. Minun kätöseni ei oikein osaa sitä taivutella kauniisti, mutta kun Näpsässä on hyvä opettaja niin jotakin olen saanut aikaiseksi. Viime kerralla tein tämän kynttilänjalan ja

edellis kerralla nämä koukut. Toinen on paksummasta rautalangasta kuin toinen ihan harjoituksen vuoksi.

Vaarin "kädentöitä" ovat taas nämä herkulliset puolukat. On se vaan rohkea mies tuo vaari-kulta ei pelkää karhuja eikä hirvikärpäsiä:)

Kivien kääntäjä

Ekaluokkalainen lapsenlapsemme on erikoistunut kivien kääntelyyn. Kivien alta hän löytää mitä ihmeellisempiä ötököitä ja sitten niitä tuodaan mamman ihasteltaviksi, YÖK;)

Matojen keräily on myös hänen "himohommaansa" ja niitä saa sitten kanalanväkikin herkkupaloikseen.

Olenko muuten kertonut teille kun nuorena äitinä ajattelin, että kun saan omat lapset aikuisiksi niin sitten elän kuin ellunkana ilman huolen häivää.....Nyt tiedän, että ei se niin menekkään! Huolehtiminen ei lopu koskaan niin kauan kun hengittää. Jos ei omista lapsista enää kanna huolta niin sitten kantaa lastenlapsista. No ompahan ainakin syy miksi kätensä illalla ristiin laittaa:)

Huolehtimista

 Tiedän, että Neitonen Seinäjoella pärjää, mutta äiti minussa huolehtii...Herääkö tyttö aamulla ajoissa? Mitä jos tulee yhtäkkiä kipeäksi? Ei kai mene kenenkään tuntemattoman kyytiin? Viihtyykö koulussa? Onko asunnossa kylmä? JNE.....

No kuopus kun on niin joutuu koville äidin huolehtimisen suhteen;)

Tilasin opiskelijaneitosellemme Jotexista tämän pöytävalaisimen ja

pari tälläistä tyynyä. Toivotaan, että tykkää jos ei niin tuotteet voi palauttaa.

Kamerasta oli akku loppu, joten en voinut kuvata rautalangasta Näpsässä tekemääni kynttilänjalkaa, mutta esittelen sen sitten kun saan sen kuvattua.

HEIPPA taas!

Haikeaa

Haikeissa tunnelmissa täällä ollaan tänään oltu. Meillä Vaarin kanssa alkoi kaksin elo 30 vuoden jälkeen. Saimme esikoisemme oltuamme naimisissa 11kk, joten emme ole asuneet kaksin kuin 11 kk koko avioliittomme aikana. Minua ei tämä kaksin eläminen pelota tai jännitä, sillä luulen, että meillä on kaksin ihan mukavaa:) On vain niin haikeata, kun nuo lapsoset lentävät pesästä. Tämä pahnanpohjimmainen joka eilen "muutti" opiskelija-asuntoonsa on ollut niin helppo ja ihana lapsi. Hän ei ole elämässään tuonut yhtään murhetta vanhemmilleen....iloa vaan, uskokaa tai älkää. Siksi kai tuntuukin niin haikealta, kun hän ei enää kotona olekkaan täällä meitä ilostuttamassa. Onhan hän neljästä lapsestamme kuopus, joten senkin takia varmasti ikävä on kovasti. Onneksi kuitenkin Neitonen seurustelee pojan kanssa, joka asuu täällä kotipaikkakunnallamme. Joten jos ei äidin pulla ja isän perunat houkuttele kotiin niin oma kulta ainakin;) Olen kaipauksen keskellä kuitenkin kiitollinen siitä, että kaikki lapsemme ovat uskaltaneet ja halunneet lähteä kotoa, joten terveitä ovat :)