Vieressä vai ei

 

Tässä lauantai-illan lopuksi jatkan vielä eilistä postaukseni aihetta, joka koski tuota meidän nukkumisjärjestelyä. Tuli mieleen aika, jolloin jouduin salailemaan neuvolassa sitä, että esikoisemme nukkui vieressämme. Sitä paheksuttiin 80 -luvulla ja nuorena äitinä en uskaltanut silloin vielä sanoa, että minun mielestäni lapsen paras paikka on äidin vieressä jos vain lapsi siinä parhaiten nukkuu. Toinen lapsemme olikin sitten sellainen pakkaus, joka nukkui kuin unelma, kun hänet vain sänkyynsä laski. Muutenkin hän oli niin kiltti ja helppohoitoinen, että Mummun ja neuvolantädin toimesta hänet piti käyttää lääkärissä tarkittuttamassa, mikä lasta vaivaa, kun on niin kiltti? No lääkäri ihmetteli, miksi tervettä lasta tuodaan lääkärin vastaanotolle? ;)

Kolmas vauvelimme olikin sitten koliikkivauva, joka itki iltayöt n. 3kk ja nukkui vieressämme siitä lähtien, kun vain alkoi vaivat helpottamaan. Kuopus alkoi nukkumaan vieressämme muutaman kuukauden ikäisestä ja uskalsin sen jo reippaasti sanoa ääneen, kun olin jo neljän lapsen äiti ;) Olen kokenut sen niin luonnolliseksi ja helpoksi, kun kaikki ovat olleet rintalapsia. Vaarille se on sopinut myös oikein hyvin ja olemme kokeneet sen meitä koko perhettä yhdistävänä asiana. Olemme myös nukkuneet kuin pienet possut niin sikeästi koko porukka, vaikka joskus tulikin pientä "monoa" päähän ;) Kahdenkeskisiä hetkiäkin on ollut.....uskokaa pois;) Kukin lapsistamme on aikanaan siirtynyt omaan sänkyynsä ja kouluikäisenä, kukaan ei ole enää halunnut äidin ja iskän sänkyyn kuin kipeenä ja joskus aamuisin. En voisi kuvitellakkaan, että olisin laittanut vauvan yksin nukkumaan omaan huoneeseen ja laittanut oven kiinni niin kuin olen nähnyt tehtävän. Itsekkään en tykkää yksin nukkua.......Ensin, kun viimeinenkin nukkui jo omassa sängyssä sänky tuntui liian isolta ja tyhjältä, mutta lopulta oppi nauttimaan tilasta ja siitä, että voi vaikka lukea sängyssä.

Esikoiseni kun sai ensimmäisen lapsensa oli laitoksella mielestäni viisas kätilö, hän kannusti ottamaan vauvan viereen ja sanoi, että Suomessa ei ole tapahtunut yhtään sellaista tapausta, että vanhemmat olisivat selvinpäin nukkuneet lapsensa päälle. Tuntui hyvältä, että joku ns. ammatti-ihminen kannustaa kun minua aikanaan kiellettiin samasta asiasta. Olenkin joskus jutellut aikuisten lasteni kanssa asiasta ja he ovat pitäneet sitä ihan luonnollisena, että ovat saaneet tulla viereen. Tämä on yksi NIISTÄ aiheista, joka saa niskavillat joiltakin äideiltä pystyyn, mutta jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja minä ajattelen näin myös siltä pohjalta mitä olen äitinä, mammana ja hoitajana kokenut:) No tulipas nyt kirjoitettua pitkästi;)

Kaikkien kaveri :)

Perjantai-illan piristykseksi laitan teille kollaasin meidän "kaikkien kaverista":) Nimittäin meidän Niilo kisu 2v haluaa olla kaikkien kaveri, ihmisten sekä eläinten. Kaikki muut sen hyväksyvät ja siitä tykkäävät, paitsi meidän Nuppu-kisu 6v, jonka ilmeestä heti näkee, kun Niilo lähestyy......Yleensä Nuppu menee Niiloa piiloon tai ilmoittaa Niilolle, että kiitti nyt riitti;) Niilo rakastaa nukkua Alman tai Ninnin vieressä ja "vahingossa" vieläkin silloin tällöin eksyy Ninni-mummun nisille;)

Kun meidän lapset oli pieniä oli aamuja, jolloin vesisängystämme (2mX2m) löytyi koko 6 hengen perhe. Nykyisin on aamuja, jolloin sängystämme löytyy Vaarin ja mammelin lisäksi kaksi kissaa ja kaksi koiraa.....lupaa ei tietenkään ole, mutta Nuppu kissa osaa avata makuuhuoneen oven ja silloinhan muut seuraa perässä. Minulle kyllä sopisi tämä järjestely, mutta Vaari vähän hangoittelee vastaan ja sanoo:"Koskahan me saadaan olla ihan kaksin." ;)

MUKAVAA....RENTOUTTAVAA.........JA PIRISTÄVÄÄ viikonloppua juuri SINULLE:))

Sininen hetki

 

Eräänä sinisenä hetkenä Kivimäessä kuvattu tämän kollaasin kuvat.

Mammelia oli tänään töistä vastassa nuorin lapsenlapsi isän, äidin ja vaarin kanssa."Pikkuperhe" oli vaihtanut autoa ja tuli sitä mammelille ja vaarille näyttämään. Auto oli siisti ja hyvännäköinen...hyvältä kaupalta tuntui:) Söimme yhdessä tacosalaattia iltaruuaksi, johon laitoin lehtisalaattia, kurkkua, tomaattia, juustoraastetta, ja tagomausteella maustettua kypsää jauhelihaa, tacosipsejä ja tagomausteella maustettua kermaviiliä. Jälkkäriksi syötiin valmista daim-kakkua. Suloinen pikkumies touhusi virkeänä, kuten kuvassa näkyy, mutta nuoret aikuiset, mammeli ja vaari olivat ihan väsyksissä......Mistä saisi tuon lasten energian? Tuntuu, että kun antaa töissä parhaansa ei kotiin paljon paukkuja jää......No huomenna on jo torstai ja ehkä sitten viikonloppuna on vähän virkeämpi....toivoa sopii:)

  

Tiistain tuumat

 Väsyneenä mammeli töistä saapui...sytytti kynttilän ja huokasi.....Sitten broilersalaatin tekoon, syötiin ja posti luettiin.

Mutta kuka huomaa minua....tuumaa Alma....Siispä ruokaa myös kaikille eläimille ja ulos. Illalla vielä kanala/lampolasta valot sammutetaan ja hyvää yötä toivotetaan:) Lopulta Vaarin kainaloon kömpii mammeli, Luojaansa kiittää päivästä ja koko elämästä :)

Pää asiaa ;)

Jouluna on otettu tämä kuva kun vanhemman pojan avovaimo laittoi meitä naisia kauniiksi. Hänellä oli uusi suoristusrauta, jota hän kokeili mammelinkin hiuksiin ja saikin ne näyttämään kuohkeilta ja kivalta. MUTTA, totuus on toisenlainen.....hiukseni ovat kamalat!!!! Aikoja sitten jo mallista pois kasvaneet ja harmaat vilkkuu sieltä ja täältä niin, että vanhuus istuu jo ihan olkapäällä. Olen sellainen, että en saa aikaiseksi tilata kampaajaa ja vihdoin kun saan sen päähäni, että NYT niin sitten pitäisi päästä siltä istumalta HETI! No eihän kampaajalleni heti pääse, joten nyt on sitten kituuttamista 17 päivään asti. Sitten pääsen nauttimaan hiusten käsittelystä sillä se on sitten rentouttavaa:) Kampaajani on vielä niin ihanan rohkea ja tekee aina jotakin kivaa tälle mammelin päälle:) Ja arvatkaapas vielä mitä? Kampaajallani on ihana punainen hierova tuoli pesupaikalla ja siinä sitten vasta mammelin karkkikroppa lepää;)

Lapsikin sen tietää :)

 Niin lapsenlapsikin sen tosiaan tietää mistä mamma tykkää:) Olen ollut niin huvittunut ja liikuttunut, kun tyttären pojista, se nuorempi laittoi mammelille matkaevääksi perjantaina suklaarusinoita pieneen rasiaan:) Tänään niitä sitten popsin hellyydellä poikaa ajatellen:)

Mammelihan on tunnetusti karkin ja varsinkin suklaan suurkuluttaja. Työllistänyt olen elämäni aikana ainakin yhden Fazerin työntekijän. Tämä karkkius on kai paheistani pahin;) En hörppää, karppaa tai skarppaa millään alueella, mutta Karkkius on alkanut jo pienen pienenä. Ensimmäinen muistikuvani suklaasta on se, kun olin naapurilla hoidossa ja heillä oli suklaata jääkaapissa.....hoitajan tytär sai sitä, mutta minulle ei tarjottu. Voi, että olin KATEELLINEN ;) Toinen muistikuvani karkkijutuista on se, kun olin n. 4-5 vuotias, kun pyysin isältäni rahaa tikkarin ostoa varten. Isä antoi huvittuneena ja luuli, että eihän tuo pirpana osaa mihinkään mennä. Lähti kuitenkin minua seuraamaan ja kauppaanhan minä painelin. Kauppa oli ehkä n. 300 metrin päässä. Asuimme silloin Tampereen tammelassa kullervonkadulla ja kauppa oli muistaakesi pieni Voima. Pyysin myyjältä suklaatikkaria.....kuka muistaa sellaisen jonka käärepaperi oli keltaisenruskea ja tikkari muistuttaa vähän nykyistä dumle-tikkaria? No, myyjä antoi tikkarin minulle, mutta minä en hennonnutkaan antaa hänelle isältä saamani rahaa. Isä oli seurannut tilannetta huomaamattani selkäni takana ja lopulta maksoi tikkarin :)

Ala-aste ikäisenä asuin Tampereen peltolammilla ja sieltä lähinnä Ostiksesta tehtiin karkkiostoksia.....Fami, lola, suffeli, salmiakkiaskit ja kuka muistaa bingo-karkkipussit? Nam....paperi oli mustavalkopinkki ja karkki oli päältä kovempaa karkkia ja sisällä oli IHANA lakritsisydän....VAADIN Bingo takaisin!!!!!;)

Hampaat eivät tietenkään tykänneet ja jo viisi vuotiaana ensimmäinen reikä hampaissa jouduin hammaslääkäriin. Hammaslääkäri sijaitsi kaupinkadulla ns. miljoonataloissa. Hommasta ei sillä kerralla tullut mitään, koska purin naishammaslääkäriä niin sormeen, että huutaen hän lopetti hommansa;) Yläasteella taas amurissa sanoi hammaslääkäri, että sinä taidat tykätä, kun on paikka paikan päällä niin on markka markan päällä;) Hirveä kauhu oli aina kun hammashoitaja toi luokkaan hamppulääkärikortit, missä etupuolella oli Hupu, Tupu ja Lupu.....ja tietysti "onni" potkisi usein minua.....

Vuodet vierivät ja karkkia kului.....Yläasteella Pyynikillä kävimme aina salaa viereissessä kaupassa karkki ostoksilla...hittejä oli silloin karkkirintamalla...Pandan suklaapatukat, jenkkipurkat, punakeltaiset pallotikkarit, merkkarit ja apteekin salmiakkijauho.

No sitten minusta tuli nuori äiti ja lapset kun sain nukkumaan salaa hiivin keittiön kaapille ja suklaan kimppuun.....tässä vaiheessa suklaalevy ja irtokarkit oli rentoutus keinoista yksi parhaista. Siis kaappikarkkis;) No, sitten lapset kasvoi ja salaa karkkisteleminen vaikeni jo pelkkä rapina sai lasten silmät aukeamaan :)

Nyt sitten tultu siihen pisteeseen, että mammelin on jo aika vaikeaa löytää millä karkilla herkuttelis.......pyörin ja hyörin karkkihyllyn edessä...mieli tekis jotain hyvää, mutta mitä kun kaikki karkit on mässytetty satoja kertoja.....Ruoka ostoksiin menee n. 10 min. mutta karkkihyllyllä kuluu AIKAA.....ja lopputulos on yleensä Fazerin pähkinäsuklaa.....

Sairaanhoitaja tyttärelleni olen antanut hoitotestamentin, että jos elän 75 -vuotiaaksi ja silloin on sokerit korkealla, pitää minulle kuitenkin silloin tällöin laittaa suklaata suuhun jos en itse kykene. Jos en huoli tai ei suklaa enää sula suussa on tilanne todella huolestuttava;)

Jos jaksoit lukea tämän karkkius-postaukseni.....älä kuitenkaan ota sitä ihan täysillä....sillä aina ei tämä tyttö muutenkaan täysillä kulje;)

MAKEETA alkuviikkoa kaikille:)

Talvi tuli

Hei, meillä näyttää jo melkein tältä kuin viime talvena. Lunta on tänäänkin satanut ja nyt mittari näyttää jo melkein -20 astetta.....Ensimmäinen kunnon pakkanen...kuinkahan kanaset ja Armas nyt tarkenevat.....onneksi siellä "navetassa" on kaksi isoa "patteria" meinaan: Hilma ja Helmi:) Ne tuovat yllättävän paljon lämpöa ja vielä kun lampahilla on kestopehku, joka lämmittää. Sitäpaitsi kanat ovat Armaan vieressä orrella niin tiukasti ;)

Kiitos teille, jotka muistivat toivottaa hyvää Alfa-päivää. Kaikki meni hyvin ja tunnelma oli vapaa....Taivaan Isä hoiti meitä Pyhän Henkensä kautta:) Mäkelän Marja on niin ihanan selkokielinen, lempeä ja rohkaiseva evankelista:) Ruokaa oli mammelilla riittävästi ja huushollikin kutakuinkin järjestyksessä;)

Loppuilta onkin sitten  L E P O A......lepoa....lepoa vaan :)))