Hei siskot ja miksei veljetkin!Ajattelin välillä tulla höpisemään tänne, kun alkaa tuo niska puutumaan rippikansion väkerryksestä. Ollaan ukon kanssa kaksin kotona, kuopus on siellä rippileirillä ja poika lähti kavereiden luo grillaamaan. Ei tämä ilta nyt niin kovin romanttisesti ole alkanut, minä tässä naputan koneella ja ukko kuorsaa sohvalla.... Valitsin tähän juttuun kuvaksi tuon taulun, missä nuo linnut ovat niin rakastuneita. Lisäksi taulussa lukee, että on onni vanheta yhdessä... Ukko osti sen minulle n.15 vuotta sitten joksikin lahjaksi. Siinä se tämän uudenkin kodin eteisessä kököttää. Tämä rakkaus, kun on sellaista, että 30 vuoteen mahtuu niitä ylämäkiä, tasaista ja alamäkiä. Meidän yhdessä olo on onneksi ollut aika myötämäkeä. Nytkin, vaikka vähän jurppii tuo ukon kuorsaus, ajattelen häntä lämmöllä. Taidankin tästä mennä syömään hänen poimimiaan mustikoita. Teenkin oikein mustikkamaitoa, nam.. Jospa tuo ukkokultakin tuosta heräisi :)
4 kommenttia:
Moi!
Kuullostaa ihanalta jotenkin... turvalliselta... olen vähän kade oikeastaan. Oispa minullakin ollut sellainen suhde. Ehkä saan vielä :)
Moikka taas!
käännös on tehty! Muista lukea molemmat tekstit niin opit vähän ruotsia samalla. Mnäkin yritän oppia suomea :))
Kiitos, ihanaa pääsen taas lukemaan touhuistasi:)
Heippa Mammeli! Kiva kun olit käynyt blogissani ja jättänyt viestiä vierailustasi. Blogisi vaikuttaa ihanasti elämää pursuavalta! Jatkan vielä lukemista vaikka tuo mainitsemasi mustikkamaito alkoi houkuttamaan.. hmm pitäisköhän äkkiä kipaista takapihan metsään kipon kanssa ;) No palataan!
Lähetä kommentti