maanantai 17. elokuuta 2009

Maisema takapihalta

Ilmassa on jo syksyn tuntu. Illat on jo hämäriä ja kosteita. Marjat on kohta pakastettu ja keitetty. Pikkuhiljaa laitetaan tämä mennyt kesä muistojen lokeroihin. Aloitetaan syksyn uudet puuhat, töissä askarrellaan sienet, syksyn lehdet ja marjat. Kotona alkaa kodin pukeminen syksyyn, kynttilöitä, uusia tyynyjä ja valaisimia. Uusien harrastusten aloittaminen...en vielä tiedä mitä uutta, mutta ainakin jotain käsillä tekemistä. Kolmas lapsi lentää pesästä....Hämeenlinnaan opiskelemaan...haikeaa, mutta toisaalta hyvä olla, että kaikki on hyvin. Hän alkaa rakentamaan omaa elämäänsä....Toivon. että äitiä vielä vähän tarvitaan....

6 kommenttia:

vanamo kirjoitti...

Kaikki ajallaan, sen tiedan. En voi silti pikkuisen haikeudella olla ajattelematta minakaan, etta joskus ne minunkin lapseni lentavat pesasta. Esikoinen on 11 , viela pieni mutta kuitenkin jo iso. Ei ole kauan, kun on murkku ja sitten kohta jo aikuinen. Mutta niinhan se on,lapsetkin kulkevat omaa elamaansa. Varjelusta heille toivoopi aidin sydan:)

mammeli kirjoitti...

Minulla oli tosi vaikeaa luopua esikoisesta ja ymmärtää, että lapset ovat vaan meillä lainassa. Vähän helpompaa on ollut kahden seuraavan kohdalla...katsotaan mitä tapahtuu, kun kuopus joskus lähtee...Onneksi hän on vielä muutaman vuoden ilonamme <3

Mari kirjoitti...

Ihana maisema! Kyllä tuossa kelpaa istuskella... Syksyn puuhia aloitellaan, jotenkin niin haikeaa!

Nina kirjoitti...

Oi miten kaunista !
( Ihanaa kuulla,että mielesi tuli hyväksi mutta oothan sinä ollut siinä suosikki kohdalla jo pitempään =) )
Tykkään kovasti sinusta ja blogistasi <3

mammeli kirjoitti...

Voi, en ole huomannut, vaikka melkein päivittäin käyn sinulla kylässä :)Sinusta välittyy blogissasi aito mukava ihminen <3

Olivieno kirjoitti...

Kaunis maisema!