sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Sunnuntain sutinat

Ninnikin pääsi ulkoilemaan kanssamme. Tassut vain rupesivat palelemaan, joten ensimmäisenä piti mennä sisälle.
Sukset sai vauhtia tänään, kun eskarilainen ja koululainen hiihtivät niin, että lumet pöllysivät. Välillä kilpailtiin "keinoja" kaihtamatta. Eskarilainen ohitteli luvattomista paikoista ja koululainen "nalkkutti" vieressä. Välillä riideltiin ja taas naurettiin:)
Viikonloppu meni siis vauhdikkaasti tukilasten, lastenlasten ja mukavien vieraiden kanssa. Mammeli on aika väsynyt ja rentoutuu tässä koneella samalla kuunnellen tv 2 tulevaa kirkkokonserttia Haitin maanjäristyksen uhrien hyväksi. Unenpuutekkin vaivaa, kun viime yö jäi lyhyeksi, kun pienempi lainalapsista itkeskeli. Lopulta lapset heräsivät 06.15 ja mammelihan on aamu-uninen:)
Ajattelin, että kerron tässä vähän tukiperheenä olemisesta, että teille tulisi mahdollisimman totuudenmukainen kuva meidän viikonlopuista lasten kanssa. Tämä tukiperheenä oleminen on sellaista mahdollisimman tavallista ajanviettämistä lasten kanssa. Ei siis mitään ns. huvipuistoissa käymistä tms. Toki voimme heitä ns.lastenpaikkoihin viedä, mutta se ei ole päätarkoitus. Monet näistä lapsista on yksinhuoltajaperheistä ja heille on tärkeää, että molemmat "tukivanhemmat" ovat läsnä. Viikonloput on siis ulkoilua, saunomista, leikkimistä, pelailua, leipomista, syömistä, oleskelua ym. mitä nyt perheessä tehdään. Joskus jaksan enemmän "panostaa" lasten kanssa touhuamiseen, joskus lapset leikkivät keskenään tai katselevat telkkarista lastenohjelmia. En siis ole mikään yli-ihminen ja välillä olen väsynyt ja kiukkuinenkin. Tulee välillä paha omatunto, kun ajattelen teidänkin luulevan, että aina jaksan olla herttainen. Sitäpaitsi teen tätä tukiperhe hommaa myös itseni takia, tämä jotenkin hoitaa myös minua. Ehkä sitä pientä tyttöä, joka minussakin on.
Tässä kuvassa isompi lastenlapsemme nauraa ja kysyy, että mamma, onko teillä kolme peltoa, missä voi hiihtää?

Ens viikonloppuna onkin sitten mammelilla löhöviikonloppu saa nähdä mitä silloin tapahtuu? :)

Laitan muuten viikolla dominoherkun ohjeen teille, niin pääsette herkuttelemaan :) MUKAVAA viikonalkua teille jokaiselle <3

8 kommenttia:

Tarja S kirjoitti...

Mun mielestä on tosi mahtavaa, että jaksatte olla tukiperheenä. Ent ammatissani pph:na minulla oli hoitolapsi, joka vietti aikaa tukiperheessä. Silloin tutustuin tukiperhetoimintaan. Tosi paljon tukiperheen "normaalius" helpotti lapsen ja hänen äitinsä elämää. Äitikin jaksoi paremmin, kun sai hengähtää.
Kiitos sinulle ja perheellesi, teette hienoa vapaaehtoistyötä!

Kris kirjoitti...

Huomenna pääset sit töihin huilaamaan ;)
Kivaahan se on touhuta ulkona, olen itse viettänyt aika paljon aikaa ulkona tänään ja olen ihan poikki!

Cecilia kirjoitti...

Kiva kun kävit vierailulla blogissani, tervetuloa uudelleenkin! Luin jonkun verran taaksepäin kirjoituksiasi, niitä on kiva lukea ja katsella kuvia. Mm. keittiössäsi on kaikkea kaunista mm. lautashylly ja se ihanan astia kaappi. Pitää tulla takaisin lukemaan lisää...
Tukiperheenä oleminen on kyllä hieno asia! Kuinka paljon se antaa lapsille ja tietenkin myös heidän äidilleen! Mukavaa alkavaa viikkoa!
terkuin, Tiina

Hannele/Täyttä Elämää kirjoitti...

Hieno homma tuo tukiperheenä toimiminen! Sitä tavallista elämäähän lapset just haluaa, ei niinkään mitään erikoisuuksia :) Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle Mammeli!

Leedu kirjoitti...

Hyvä on muistaa olla juuri sellainen, kun on eikä yritä olla mikään super-ihminen. Keski-Suomesta voimia toivottelee 5 lapsen äiti (lapset ovat jo maailmalla kaikki) ja 3 lastenlapsien mummo. Kaikkea hyvää ja siunausta jatkossakin Teille kaikille.

TirriLiisa kirjoitti...

Hienoa että olette tukiperheenä, tukiperheet tulevat todella tarpeeseen! Tämän asian kanssa olen tekemisissä päivittäin työssäni, koulutan itse kehitysvammaisille lyhytaikaisia perhehoitajia:)
Olette erityisiä ihmisiä erityisessä työssä.
Mukavaa jatkoa jälleen!
Ihana tuo teidän pieni valkoinen unelma.

Olivieno kirjoitti...

Ninni näyttää niin suloiselta tuossa kuvassa! Olet hieno ihminen!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Törmäsin tänne mutkan kautta ja varsin mukava sivusto on. Selailenkin vielä vähän vanhempia tekstejä päästäkseni sisään paremmin.

Mekin toimimme mieheni kanssa tukiperheenä varsin vilkkaille lapsosille. Tottakai on välillä väsymystä puolin ja toisin, mutta kokonaisuutena nämä kaksi vuotta ovat sujuneet mainiosti. Hienoa, että sinäkin haluat olla avuksi lapsille.

Meillä muuten ehdoton suosikki on saunominen ja takkatulen ääressä pelailu ja takkamakkaran paisto. Ulkoilemme myös paljon.

Tukiperheistä onkin huutava pula, ainakin meidän seudulla yli 100 lasta jonottaa sitä omaa paikkaa, jossa voisi käydä kerran kuussa.

Mukavia päiviä toivottaa Anni