keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kodinhoidontuki

Tänäänhän käsitellään eduskunnassa välikysymystä kodinhoidontuen leikkaamisesta vuodella. Siis kodinhoidontuki lakkaisi, kun lapsi täyttää 2-vuotta. Toivotaan, että tämä lakialoite ei toteudu!!!!

Oma mielipiteeni on, että alle 3-vuotiaan lapsen paras paikka on kotona jos vanhemmat ovat  "terveitä" tarkoita tällä sitä, että ei perheessä ole mitään erityisiä ongelmia. Eriasia on myös se, jos lapsi on ns. erityislapsi, joka tarvitsee muutakin kuin perushoitoa kehittyäkseen. Hyvätkään hoitajat eivät korvaa omia vanhempia. Alle 3- vuotias ei tarvitse mitään ns. erityisiä virikkeitä, mitä ei tavallisessa kodissa ja pihassa ole. Minusta tuntuu myös pahalle se, kun perheeseen syntyy vauva niin vanhempi/vanhemmat lapset viedään hoitoon ja äiti on vauvan kanssa kotona. On tietenkin tilanteitä esim. yksinhuoltajat ja taloudelliset seikat, jolloin lapsi pitää viedä päivähoitoon, mutta silloin mielestäni alle 3-vuotiaalle paras paikka olisi perhepäivähoito, koska siellä on pieni ryhmä. Koen, että yli 3-vuotias on taas yleensä oikein sopiva päiväkotiin, koska hän kaipaa jo kavereita siinä iässä  Minulla on erilaista kokemusta 4 lapsen äitinä lastenhoidosta. Ensimmäinen lapsi vietiin perhepäivähoitoon 3,5 vuoden ikäisenä, toinen 11kk ikäisenä niin ikään perhepäivähoitoon, kolmas ei ole ollut hoidossa päivääkään ja neljäs oli n. 5-vuotias, kun hän aloitti perhepäivähoidon. Tämä nuorin oli varahoidossa päiväkodissa. Kotona olevat yli 3-vuotiaat kävivät 2 kertaa viikossa kerhossa. Elämämme oli onnellista ja hyvin vaatimatonta taloudellisesti. Olen todella onnellinen, kun sain hoitaa lapseni kotona:) Joskin usein ihmettelin sitä, että jos hoidan yli 3-vuotiasta lasta kotona yhteiskunta ei tue sitä, mutta jos vaikka olisin vienyt heidät naapurin perhepäivähoitajalle hoitoon, sitä olisi yhteiskunta kyllä tukenut, vaikka itse olisin kotona makoillut sohvalla..........

Minua ihmetyttää, kun kerron mielipiteeni yksityisenä 4-lapsen äitinä saan negatiivistä palautetta naisilta...Luulisi, että jokainen äiti ajattelisi, että tämä on ihanne mihin pitäisi pyrkiä, vaikka ei itse voisikaan tätä toteuttaa. Kai jokainen äiti kuitenkin sisimmässään ajattelee, että oma koti on lapsen paras paikka:)

Lainaan tässä Liisa Keltinkangas-Järvisen julkaisemaa tekstiä:

Liian varhainen päivähoito voi jättää lapseen pysyviä jälkiä, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Erityisesti stressinsietokyky on vaarassa vahingoittua.
- Fysiologinen stressitaso hakee tasonsa. Taso säilyy aikuisuuteen, ja sen jälkeen voimme puhua joko stressiä sietävistä tai huonosti stressiä sietävistä aikuisista.
Professorin mielestä lapsen voi laittaa päivähoitoon aikaisintaan kaksivuotiaana. Tuolloinkin olisi löydettävä kehitystä tukeva vaihtoehto.
Se tarkoittaa Keltikangas-Järvisen mukaan mahdollisimman pientä ryhmää, kuten perhepäivähoitoa.
- Lapsi tarvitsee niin pienen joukon lapsia, että hänen oikeat sosiaaliset taitonsa kehittyvät, eikä ainoastaan aggressiivinen pärjääminen. Se tarkoittaa optimaalisesti kolmen-neljän ja maksimissaan kuuden lapsen ryhmää.

Kodinhoitotuen leikkaaminen kasvattaisi päiväkotien ryhmäkokoja

Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle kaksivuotias lapsi ei opi suuressa ryhmässä rakentavia sosiaalisia taitoja, vaan pelkkää selviytymistä. 
Hänen mielestä kotihoidontuen leikkaamisessa onkin kyse koko yhteiskunnan toimivuudesta. Tuen leikkaaminen kasvattaisi todennäköisesti ryhmäkokoja.
- Se on hyvin lyhytnäköistä säästämistä. Näillä ratkaisuilla ratkaisemme sen, kuinka innovatiivisia, tasapainoisia ja luovia aikuisia meillä on tulevaisuudessa, hän sanoo.





20 kommenttia:

Tui Tui kirjoitti...

No nykynaiset haluaa olla uraa uurtavia, ja menestyneitä, ettei ehdi lasten kanssa kotona touhuta, saati ajatella niiden parasta. Pyh!

Anonyymi kirjoitti...

Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siitä, että lapsen paras paikka on kotona...niin kauan kuin se suinkin on mahdollista...toki sosiaalisia taitoja on hyvä kehittää ennen kouluun saapumista esim. kerhojen muodossa. T:Marjuska

Anonyymi kirjoitti...

Voi niin totta kirjoitat.

Koulutukseltani olen lto, nykyisin emäntä. Aikoinani oli pk:ssa töissä ja jo silloin sanoin, että pk ei ole 3-vuotiaiden lasten paikka. Perhepäivähoito sopii pienille lapsille minunkin mielestäni paremmin. Valitettavasti kaikki lapset eivät kuitenkaan mahdu pph:oon.

Onneksi minulla on ollut mahdollisuus hoitaa kaikki kolme lastani kotona. Kerhoissa ja eskarissa kävivät " sosiaalistumassa." Hyvin sosiaalisia ja fiksuja nuoria heistä on kasvanut vaikkeivat olekkaan olleet koskaan hoidossa kodin ulkopuolella.

Tarja

Heli kirjoitti...

Minäkin hoidin lapset pääosin kotona. Esikoinen meni eskariin sellaseen "kotihoitolasten" ryhmään, eli oli siellä vain eskarin ajan. Ja laitoin sitten 5-vuotiaan isoveljen isosiskon eskarin ajaksi puolipäivähoitoon kavereiden kanssa leikkimään. Samaan syssyyn meille syntyi kuopus. 3-vuotias isoveli oli mun ja vauvan kanssa kotona, en muista enää mahdoiko käydä ehkä kerhossa silloin kerran viikossa.. tai kävikö missään.

Melkoista rumbaa oli tuo vuosi, sillä minä jouduin aina vauvan iskemään autoon mukaan isoja hakemaan.. tuntui, että pienin nukkui kaikki päiväunet autossa. Mies sentään onneks hoiti ne aamuiset kuskaukset.. ja nykyään taitavat kotihoitolapset saada oikein taksikyydin eskariin, voi, olispa silloinkin ollut!!

Aina välillä kyllä mietin, että miten kummassa sitä jaksoikin tuon kaiken silloin...

Niin ja kuopus meni meillä sit päiväkotiin hiukan ennen kuin täytti 3. Isoveli meni samaan aikaan eskariin ja isot oli jo koulussa. Ja pienimmän hoitoura alkoi siitä sitten, välissä tosin oli vielä yksi vuosi kokonaan kotona, mutta minusta kyllä tuntui että tyttö jo aivan tylsistyi siellä kun oli jo sosiaaliseen elämään hoitopaikassa tottunut.

Mutta tosiaan kyllä pikkuisten paras paikka minunkin mielestä kotona on. Tai jos se ei ole mahdollista niin sitten perhepäivähoidossa.

Lovviisa kirjoitti...

Voi täällä olen niiiin sammaa mieltä :)

anumorchy kirjoitti...

Suomessa on sittenkin hyva tilanne, vaikka tata tukea lyhennettaisiinkin. Taalla Israelissa on 3 kk aitiysloma, eika mitaan tukia. Aiti voi olla kotona ilman etta tyosuhde katkeaa, kunnes lapsi on 1v, mutta ilman mitaan rahallista apua. Jos menee heti toihin, tyopaiva lyhenee tunnilla (8 tuntia eika 9 niin kuin tavallisesti) kunnes lapsi on 1v.

Eija kirjoitti...

Voi, tämä on tärkeä aihe ja olen myös neljän lapsen äitinä sitä mieltä, että alle kolmen vuoden ikäisen lapsen paikka ei ole päiväkodissa. Itse hoidin lapsia kotona silloin kotihoidontuella... Ensimmäinen lapsi oli perhepäivähoidossa, joka oli mielestäni hyvä hoitomuoto pienelle lapselle. Lapset kävivät myös seurakunnan päiväkerhossa ja eskarissa... Nyt ovat jo kohta kaikki täysi-ikäisiä, nuorin täyttää kesällä 18vee... Tässä asiassa ei tule yhteiskunnalle mitään säästöä. Kunnat joutuvat rakentamaan päiväkotitiloja pienille lapsille ja palkkaamaan uutta henkilökuntaa.. Lyhytnäköistä toimintaa päättäjiltä.

PikkuBertta kirjoitti...

Puhut asiaa ja samaisen professorin haastattelun näin maanantaina ykkösen aamutv:ssä...alle kolmevuotiaan paikka on kotona,tai pienryhmässä perhepäivähoitajalla...mutta kuitenkin niin,että lapsella olisi pysyvät tutut aikuiset hoitajina...
Siksipä omat lapseni ovatkin olleet perhepäivähoidossa kolmevuotiaaksi asti ja meidän PikkuTino onkin nyt vanhempiensa ja mummien hoidossa ja kerkeää kolmevuotiaaksi just kun tuet loppuu....

Liisa kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi. alle 3-vuotiaan paikka on kotona!! Mutta se ei ole kaikille mahdollista. Tulot tippuu niin että ropisee kun äitiysloma loppuu. Kotihoidon tuki on ihan mitätön:( katsotaan mitä ne siellä arkadianmäellä tekevät. Minusta on muutenkin häpeällistä, että pienenpiosaiset saavat aina kärsiä hallituksen säästöissä.

Liisa kirjoitti...

Ja vielä tuosta päivähoidosta, että minua ihan ihmetyttää, miten kotona olevat vievät lapsiaan päiväksi hoitoon kun itse ovat kotona/ vapaapäivänään. Minulla oli tapana hakea nuorin päiväkodista silloin kun pääsin kotiin puolita päivin, sanoin jo aamulla että tyttöä ei sitten päiviäunille, tulen hakemaan hänet pois. Ja iltapäivä oli yhteistä aikaa kotona. Nyt nuo ylisuuret ryhmäkoot huolettaa, kun kaikilla on oikeus saada lapsensa hoitoon. Minun mielestä tämä oikeus vaan työssäkävijöille!!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, kirjoituksesi sisältöön en ota kantaa, mutta korjaan vaan, että kyseessä (lasten) kotihoidon tuki eikä kodinhoidon tuki. Tarkoitushan ei ole, että tuella hoidetaan kotia vaan lapsia kotona.

Kesäkukka kirjoitti...

Samaa mieltä olen myös kanssasi, vaikka ainokaistani en ole kotona hoitanutkaan, vaan hän on "joutunut" hoitoon 9 kuukauden ikäisenä. Päiväkotiin, jossa alkoikin mahdoton sairastelukierre kaksi viikkoa hoidossa, kaksi viikkoa sairaana. Onneksi vuoden jälkeen saimme sitten perhepäivähoitopaikan. Jos olisi ollut mahdollista, olisin varmasti ollut hänen kanssaan kotona siihen kolmivuotiaaksi.

Marika kirjoitti...

Olen samaa mieltä siitä, että perhepäivähoito on hyvä vaihtoehto pienemmälle lapselle. Paljon kodinomaisempaa kuin päiväkoti.

Paras paikka lapselle on varmastikin se koti, mutta se vain ei ole kaikille rahallisesti mahdollista kun kaikki tuntuu maksavan nykyään niin hirveän paljon.

Toivottavasti herrat tekee hyviä päätöksiä asian suhteen...

Anonyymi kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä kanssasi.. Ja silti hakemmassa lapselleni hoitopaikkaa ensi syksylle (tuolloin reilu puolitoistavuotias).

Kun äiti tahtoo töihin ja isä tahtoo töihin. :|
Olen luokanopettaja, nautin työstäni ja tahdon päästä sitä tekemään. Itsekäs kakka siis. Onneksi päivät on lyhyitä.

Toivottavasti saataisiin kiva pph, yritys vaan tuntuu epätoivoiselta, niistä on niin pulaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tälläisessä taloustilanteessa pitää säästä tasapuolisesti kaikkialta.
Tämä on keino saada veronmaksajat takaisin töihin,ja samalla tapa työurien pidentämiseen. Kaikki se on hyväksi valtion taloudelle.

Lisäksi on pakko myös leikata, ei vaan kiristää veroja. Verojen kiristäminen johtaa nimittäin talouskasvun pysähtymiseen, jolloin työttömyys ei ainakaan vähene.

Asioita tulisi ajatella vähän laaja-alaisemmin, tai tulevaisuudessa tälläisiä tukia ei pystytä maksamaan ollenkaan.

Eri asia tosin on se, mistä saada lapsen ikään sopiva hoitopaikka, ja tästä olen kyllä kanssasi samaa mieltä.

MaMMeli kirjoitti...

Kiitos kommenteista!!! Onneksi tämä järjetön aloite ei toteutunut:)

Anonyymi kirjoitti...

Kommenttiketjun ensimmäinen kommentti särähti kyllä korvaan. Usein työnteko on taloudellinen pakko. JA sitä paitsi meidän sosiaaliturvamme on ansiosidonnaista. Ei kaikilla naisilla ole koko elämäänsä sitä hyväpalkkaista miestä elättämässä vaimoa.

Mitenkähän sitä itse on säilynyt selväjärkisenä kun äitini oli vuorotyössäkäyvä äiti ja hän meni töihin heti äitiysloman päätyttyä. Sen lisäksi olen erityislapsi.Olen silti psyykkisesti ja sosiaalisesti normaali...

Tämän suomalaisen keskustelun näkökulma on kapea. Eikö lapsen kodinhoidontukea voisi käyttää myös siihen, että useamman lapsen vanhemmat palkkaisivat hoitajan kotiin? Oma ongelmansa on se, että varsinkaan koulutusta vaativissa töissä ei ole juurikaan mahdollisuutta tehdä osa-aikatyötä.

Olen kyllä sitä mieltä myös, että lapsen ja isän suhteelle tekisi hyvää, jos lapsen isä jäisi kotiin pidemmäksi aikaa hoitamaan lasta. Ja ehdottomasti lapsista (äitiyslomat, vanheimpainvapaat) koituvat kustannukset pitäisi jakaa jotenkin isän ja äidin työnantajien kesken. Helpottaisi naisten työllistymistä.

MaMMeli kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti: Ei kaikilla naisilla ole koko elämäänsä sitä hyväpalkkaista miestä elättämässä vaimoa.....

Voi voi...Ensinnäkin mieheni ei ollut mikään hyväpalkkainen vaan alle keskituloinen mies. Emme ole koskaan matkustelleet ulkomailla emmekä käyneet koskaan esim. ravintolassa. Elimme pienellä pudjetilla.Toiseksi me koimme perheen yhteiseksi hyväksi sen, että mies kävi töissä ja minä hoidin lapsia ja kotia sillä välin.Meidän lapset ja tulot ovat olleet AINA yhteiset:)

Anonyymi kirjoitti...

No minut on hoidettu kotona, itse asiassa äitini oli kotiäitinä aina siihen saakka kun muutin parikymppisenä kotoa pois. Ja v**uilleen ainakin mun elämä on mennyt kaikessa suhteessa. Että eipä se kotona oleminen näköjään kaikkea ratkaise.

Mut sen voisin sanoa että älkää nyt hyvät ihmiset hokeko sitä äitiä joka paikkaan. Useimmilla lapsilla kun on isäkin joka on nykyisin aivan tasavertainen hoitaja ja vanhempi. Että jos lapsi laitetaan pk:hon alle 3v niin mitä hittoa kaikki on äitejä syyllistämässä? Voihan se isäkin jäädä kotiin!

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen taas ollut PÄIVÄKODISSA 1,5 vuotiaasta asti, ja elämä on ollut yhtä hymyä sen jälkeen jo reilusti yli 20 vuotta. Tuntuu pahalta, kun täällä on sellainen äänensävy, että omat vanhempani olisivat kohdallani tehnyt jotain väärin!