sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Tavallista touhua

 Joku tauti taas kolkuttelee mammelia...päätä, jalkoja ja vatsaa särkee......Päivällä kun heräsin päikkäreiltä huutelin Vaaria. Vastausta en saanut ja lähdin ulos katsomaan, olisko Vaari siellä? Kuulin moottorisahan ääntä ja lähdin ääntä kohti kävelemään. Pari puuta hän oli jo kaatanut ja karsi niitä.....Voi ei ja ilman lupaa....;) EN tykkää että puita kaadetaan, mutta Vaari väitti että puut olivat liian lähellä rakennuksia ja tarvitsee kuulemma lautaa keväällä lampaiden uuden aitauksen mökkeröön.


Huutiksesta huutamani peilipiironki on jo kannettu vierashuoneeseen...tykkään siitä kovasti!!! Ajattelin laittaa laatikoihin liinavaatteita.

En millään meinaa pysyä kotona, kun koko ajan tekee mieli käväistä naapurissa:))) Tänään esikoisen perhe oli meillä syömässä ja me heillä taas ilta-teellä.Isomasuinen tyttäremme oli leiponut ihania sämpylöitä....on niin suloista katsella, kun hän häärii masunsa kanssa uudessa kodikkaassa kodissaan. Kyllä tämä tästä normalisoituu, mutta kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Kymmenen vuotta asui tyttömme keski-suomessa ja nyt naapurissa...Elämä on täynnä ihmeitä <3

9 kommenttia:

Omapäinen arkeilija kirjoitti...

Jäin miettimään, olisinko itse muuttanut vanhempieni lähelle asumaan ja miten suhtautuisin, jos omat lapset muuttaisivat naapuriin tai lähes naapuriin... Meitä on niin monensorttisia ihmisiä! Sinulle tuo sopii tosi hyvin, minusta ei siihen olisi.

Anonyymi kirjoitti...

Minun appivanhemmat asuvat tuossa parin sadan metrin päässä ja minusta se tuntuu ahdistavalta. Kerran kesässä he tekevät kesälomamatkan joka kestää 2-3 päivää. Silloin minä nautin siitä, että voin kulkea pihalla ilman tunnetta, että minua ja tekemisiäni / tekemättä jättämistä seurataan. Mieheni aina sanoo minulle, tää koita olla ajattelematta, että sinua seurattaisiin, mutta en vain osaa. Tätä on jatkunut kymmenen vuotta...

Me ihmiset olemme niin erilaisia ja onneksi olemme. Kauheaa sekin olisi jos olisimme kaikki samasta puusta veistetty.

Sari

MaMMeli kirjoitti...

Niin...se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle....Onneksi kuitenkin tyttären perhe tuli vapaastatahdosta naapuriin ei pyydetty eikä houkuteltu. Itse ajattelen, että lapsemme on päässyt "irti" vanhemmistaan, kun haluaa 10 vuoden jälkeen tulla naapuriin asumaan....Olemme myös puhuneet omista rajoista ajankäytön ym. suhteen ja uskon, että puhumalla asiat selviää :D

Kirsi kirjoitti...

Mukavilta kuulostavat tavalliset touhut:)Minusta tuo tyttären perheen kanssa naapuruksina asuminen kuulostaa ihanilta,semmoiselta hyvällä tavalla "entisajan" jutulta...

Marge kirjoitti...

Niin on ja ihania ihmeitä!!:))
Toivon, että pysyt terveenä ja voit nauttia vapaistasi! Joudun olemaan huomenna saikulla, mutta toivon, että ti jo pystyn töihin.
Mammeli, luoksesi lähetän hymyn ja lämpimän haluksen, hyvää yötä, ystäväin!:)

Ps. Peilipiironki on aivan iiihana:)

Irmastiina kirjoitti...

Mikä kumma noita miehiä viehättää tuossa puun kaadossa...meilläkään ei olisi puun puuta jos Mies pääsisi yksin niitä kaatamaan...:)
Sanoin Miehelle kerran, että muutetaan lentokentälle niin on avaraa...:))

Nina kirjoitti...

Noni...mie arvasin ,että siellä se Mammeli viihtyy naapurissa :D

emmi kirjoitti...

Höh, kyllä niitä tauteja on nyt liikkeellä, mutta koita parantua :) Aivan ihana peilipiironki, minullakin on vanha peilipöytä mummoni luota, vanhat huonekalut ovat vaan niin ihania :) Aurinkoista viikkoa sinulle!

minnamarika kirjoitti...

Nauti naapurivierailuista täysin siemauksin :-)) Peilipiironkisi on upea!

Hyvää alkanutta viikkoa!