maanantai 28. toukokuuta 2012

Elämä yllättää




Ensin vastaan teille ihanaisille, kun kyselitte, että mitä teen lampaiden villasta? Kerään sitä kymmenen kiloa, koska se on vähimmäismäärä, jotta eräs kehräämö kehrää minulle lankaa juuri Helmin ja Hilman villasta. Minulle olisi tärkeää, että saisin kutoa sukkia ja tumppuja juuri näiden ystävieni villasta lastenlapsille <3 Olen säästänyt kolmen kevään villat ja pitäisi punnita paljonko niissä on.

Voi, että kun eilen nauratti, kun Vaari tapansa mukaan oli koko päivän ulkona ja touhusi pihassa kaikenlaista. Niin no ei se naurattanut vaan se, kun illalla kömmin sen kainaloon koko mies hehkui kuin rapu. Tää toistuu joka kevät.....Tänään ei kuitenkaan enää "poika" punoittanut, vaikka eilen luulin, että paloi auringosta täysin. Minä jos olisin noin hehkuvan punainen olisin tosi kipeä. Tuo kultani, kun on ikänsä ollut paljon ulkohommissa ei enää pahasti palakkaan vaan ruskettuu helposti.


Näin siis elämä....tai suoraan sanottuna Taivaan Isä tällä kertaa minut yllätti:

Määrätty ikä kun piakkoin mittariini täyttyy, on tuonut ajatuksia lapsuudestani mieleen. Usein olen ajatellut erästä koulukaveriani alaluokilta. Hän oli aina niin ystävällinen ja lempeä minulle ja varmasti muillekkin. Pidin häntä kauniina....Hänellä oli tumma pitkä tukka ja ruskeat silmät. Vanhempani erosivat siihen aikaan ja kotona ei riittänyt aikaa pienelle tytölle....oli mm.oppimisvaikeuksiakin koulussa. Tällä luokkani tytöllä oli lempeä katse ja aina jotakin hyvä sanottavaa minulle....Hän oli siis enkeli tietämättään minun tielläni <3

Muutimme pois ja jouduin vaihtamaan koulua. Näin tämän tytön pari kertaa kaupungilla myöhemmin ja silloinkin hän tuli aina iloisena juttelemaan. Vuodet vierivät, kymmenet vuodet vierivät ja välillä en muistanutkaan tätä tyttöä. Kunnes ihan viime vuosina aloin muistelemaan tätä luokkakaveriani. Ajattelin, että voi kun voisin joskus kiittää tätä ystävää. Viime viikonlopulla löysin netistä sellaisen "koulukaverit sivuston", sieltä voi hakea entisiä koulukavereitaan. En muistanut kuin tytön etunimen ja sukunimen alkukirjaimen. Löysin sieltä tämän määrätyn koulun kohdalta ja samalta vuodelta yhden saman etunimen. Lähetin tälle ihmisellä sähköpostia ja voitteko kuvitella, että tämä ihminen kertoi olevansa JUURI se ystäväni <3 Ihmettelin ja kiitän Taivaan Isää tästä johdatuksesta....EI SATTUMASTA! Sain siis kiittää tätä lempeää ystävää lapsuudestani hänen yllätyksekseen, sillä eihän enkeli itse tiedä olevansa enkeli :)

10 kommenttia:

Sesse kirjoitti...

Monta kertaa tiellemme osuu enkeleitä ihmishahmossa. Kumpa osaisimme itsekin olla niitä toisille.

Peurankello kirjoitti...

Minullekin on tänä keväänä tapahtunut vähän samanmoista, olen "löytänyt" jälleen kaksi lapsuuden ystävää, fb:n kautta. Niin suuri kiitollisuss pyrkii mieleen!

anumorchy kirjoitti...

Suostuttelisit nyt vaarin kayttamaan aurinkorasvaa! Palaminen on vaarallista, perhepiirissa on ollut juuri siihen liittyva ikava tapaus, joka onneksi kai loppui suht hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kuulla miten villat käytätte :) Kovin ihana ajatus <3 Sinun täytynee se Vaarisi rasvata aurinkorasvalla...Olen iloinen puolestasi,että löysit enkeli ystäväsi <3

PikkuBertta kirjoitti...

Ihanaa löytää lapsuudenystäviä monen vuoden jalkeen...voisitko laittaa sen osoitteen,mistä niitä vois kysellä...mullakin monta ystävää kadoksissa.

Ja oman lampaan villoista tehdyt tumpu lapsenlapsille ovat varmasti rakkaudella kudottu.IHANAA:)

Titti kirjoitti...

Hei ystäväin. Pitkästä aikaa olen blogi kierroksella.
Lähes liikutuin kun kerroit tuon lapsuuden ystävän löytymisestä...
Tämä internetin maailma on verraton!
Aurinkoisia kesäpäiviä!

Minna-Enttirinteen Elämää kirjoitti...

Kiitos kivasta vinkistä, koulukaverit sivulta löysin minäkin yhden "kadonneen" entisen ystäväni :)

Riitta kirjoitti...

Mietin tuota kehräämöä...liekö täällä meitin suunnalla oleva jossa paras ystäväni on töissä, niitä ei kait nykyään pilvin pimein suomessa oo ;)
Mäkin olen löytäny usean kadotetun ystävän tuon koulukaverit sivuston kautta...ihan liikutuin tuosta tarinastasi ♥

Tuula kirjoitti...

Ihanaa, että meille tulee joskus aina vastaan näitä elämän enkeleitä. Ja olipa hienoa, että sait yhteyden häneen. Minäkin olen mukana siellä koulukavereissa. Mukavaa katsella kuka mitäkin on tehnyt.

mallamarja kirjoitti...

Hei! Ihana kertomus ystävyydestä ja vielä ihan tosielämästä. Mahtavaa, että muistat häntä kiitollisuudella ja olette taas löytäneet toisenne! Mukavaa alkavaa kesää! t.mallamarja