perjantai 17. elokuuta 2012

Pitkästä liitosta asiaa.....

Ajattelen, että teempä postauksen pitkästä liitosta pilke silmäkulmassa;)

Harmittaa, kun nuoret usein niin pian antaa periksi ja lähtee eri teitä.
Pitkä liitto vaatii sitkeyttä, joskus kuuroutta ja huonoa näköä.
Ennen kaikkea tahtoa vaatii ja rakkauden silmälaseja.

Usein asiat on niin kun ne haluaa nähdä.......

Minä olen huithapeli Vaari tarkka......Vaari ajattelee voi ihanaa, kun tuo vaimo on niin luova ja minä ajattelen, ihanaa Vaari huolehtii asioista.

Minä olen tuhlaileva ja Vaari nuuka......Vaari ajattelee, että on se hienoa, kun vaimo osaa ostella kaikkea kivaa kotiin ja lahjaksi muille ja minä ajattelen, että on se hienoa, kun Vaari maksaa aina laskut ajoissa.

Minä joustan asioissa ja pystyn lähtemään lyhyellä varoitusajalla reissuun, Vaari tarvitsee aikaa sopeutua uusiin tilanteisiin ja on joustamaton. Vaari ajattelee, että on se mammeli upea, kun keksii aina jotain uutta ja minä ajattelen, että on se upeata, kun Vaari ei ole mikään tuuliviiri.

Minä olen illanvirkku ja aamuntorkku ja Vaari taas toisinpäin.....Vaari ajattelee, että on se mukavaa, kun mammelin luovuus ja energia puhkee illalla kukkaan ja minä taas ajattelen, että on se vaan maailman tärkeintä,että Vaari on mammelin herätyskello aamuisin.

Vaari on hoikka ja mammeli on pullea. Vaari ajattelee, että on se vaan komiata, kun Kivimäen emännässä on mistä kiinni pitää ja minä taas katselen ikkunasta, että ompas Vaarilla vielä salskea olemus, kun hän Kivimäen mailla astelee.

Vaari kaljuuntuu ja minä harmaannun.....Vaari ajattelee, että ompas kiva nähdä minkä väriset hiukset mammelilla tänään on, ja minä taas ajattelen, että on se vaan hyvä, kun Vaarilla ei mene parturiin enää paljon rahaa.

Vaari rakastaa marjastusta ja ulkotöitä ja minä taas sisällä pyörittelen nurkkia.......Vaari ajattelee, että onhan se tärkeätä, että mammeli tekee ruokaa, kääntelee rättejä ja käsitöitä ja minä taas ajattelen, että on se vaari vaan niin ihana, kun siltä käy noi ulkohommat ja vasara pysyy kädessä.

Vaarissa on vähän sovinistin vikaa ja minä taas olen hyvinkin tasa-arvon kannalla, vaikka en ole feministi.....Vaari ajattelee, että hyvä, kun tuo muija pitää puolensa ja minä taas ajattelen, että en minä lapatossusta tykkäiskään.

Näitä esimerkkejä olis vaikka millä mitalla, mutta jos alkaisi asioita ruokkimaan ja katsomaan negatiivisesti niin kyllä sitä sais joka perheessä riidellä alvariinsa...Ja kyllähän me välilla riidelläänkin, mutta sitten taas sovitaan ja eletään ihmisiks;)


JUU ja sitten arvontavoitot lähtee postiin alkuviikosta....HANNELE HOI, voitko lähettää yhteistietosi sähköpostiini!

18 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Hyvin huomattu nuo kaikki tilanteet! Olisi kiva nahda vaarin ihan oma nakokulma noihin! Vai haastattelitko hanta jo?

Anonyymi kirjoitti...

Osaat niin hyvin ja mielenkiintoisesti ilmaista itseasi. Jos kirjoitat kirjan siita tulee best-seller.

mummeli kirjoitti...

Olipa mielekiintoinen vertailu elämästä pitkässä liitossa. meilläkin kesti piirrun verran vaille 50 vuotta, monta mutkaa jos oikostakin, matkaan sopi, mutta vastakohdathan täydentää toisiaan!

mimon mami kirjoitti...

:)

Marianne kirjoitti...

Ihana postaus, kertakaikkiaan!! Juuri noin asiat pitääkin nähdä..
Eikä antaa periksi ensimmäisen ylämäen tullen ;)

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Tuo asenne on niin ykkönen! Liian helposti näkee toisessa vaan ne viat ja ajattelee negatiivisen kautta!

Henkkumaaria kirjoitti...

Onpa kiva lukea ajatuksiasi! Meillä on hyvin samansuuntaista tämä elo isännän kanssa! 26 vuotta on katseltu ja käännetty välillä selät vastakkain, kunnes taas kymmenen minuutin jälkeen on purskahdettu nauruun! Hienoa huomata, että muutkin ovat löytäneet toisistaan sen tasapainottajan! Mikäs venekään pysyis pystyssä, jos kaikki painolasti keikkuis toisella laidalla...?

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ihana postaus!

Aikalailla samanlaista liittoa eletään täälläkin...:))

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

:)

Carita kirjoitti...

ihana postaus..niin paljon tuttua meidänkin taloudesta ja yhteiselosta. vaikka kovin samanlaisia mieheni kanssa ollaan, ollaan myös hyvällä tavalla erilaisia. täydennetään toinen toisiamme, mutta silloin tällöin ei sinne päinkään :D

Sirutuuli kirjoitti...

Niimpä, jotkut odottavat, että elämä on pelkkää onnea, autuutta ja alkuajan huumaa. Meilläkin on yhteistä taivalta ensi kuussa 21 vuotta, koko aikuisikä. Kaikenlaista on matkaan mahtunut, mutta yhdessä vaan ollaan. Ei se vaihtamalla parane.

Irene kirjoitti...

Noinhan se on! Osaat hyvin kertoa tuon pitkän avioliiton salaisuuden. Joka hetki sinä voit itse päättää, kummalta kantilta haluat asiaa tarkastella. Pitkissä liitoissa vissiin valitaan tuo myönteinen näkökulma.

Hulda kirjoitti...

Ihana kirjoitus!

Monenmonta rakkaudentäyteistä yhteistä vuotta toivottelen teille<3

Peurankello kirjoitti...

Ihana postaus!

pellon laidalta kirjoitti...

riemukasta luettavaa.hyvin olet oivaltanut tämän asian. omasta asenteestahan kaikki lähtee, miten haluaa asiat ajatella: negatiivisesti vai positiivisesti. hyvää sunnuntaipäivän jatkoa :)

Bullukat kirjoitti...

Onpa hyvää tekstiä. Näinhän se menee, vastakohdat täydentää toisiaan. Jos haluaa toisen olevan itsensä kaltainen, voi yhtä hyvin elellä itsekseen.

MaMMeli kirjoitti...

Kiitos kehuista, totta teksitissä toinen puoli;)

Hanna kirjoitti...

Asenne ratkaisee, aina. Positiivisuus on hieno juttu, se pitää vain oivaltaa. Moni asia sujuu niin helposti sen jälkeen :-)